Juss66si, miten saitte etsintäluvan heti katoamisen jälkeen, kun meillä täällä keväällä etsittiin dementoitunutta vanhusta, mutta lupa etsintöihin vasta vuorokausi katoamisilmoituksen jälkeen, mikä on aivan järjetöntä...ja tällä kertaa maksoi sen miehen hengen. Sadat vapaaehtoiset sekä virkavalta laitooivat aikansa kuolleen etsimiseen...olimme koko ajan sen maagisen vuorokauden jäljessä, seurasimme kuolleen miehen jälkiä halki Piikkiön, mutta hänet olisi löydetty ajoissa, jos peärän olisi saanut lähteä heti...nyt hän oli hukkunut heikkoihin jäihin rantasohjoon...oli paskamainen juttu.
Oliko teillä asiaa auttamassa kadonneen alaikäisyys? Onni jos sentään näin on, ja teillä sen avulla asia pelastui.
Itse jouduin tekemään vähän siedätyshoitoa, jotta sain palattua vanhoihin ulkoilumaastoihin sen jäljiltä, kun yhden yön kuollutta etsimme niistä.
Mutta klylä puhuttelevät tuollaiset tapukset aina pitkään!
t.Kaarina
No minä kun sain puhelimitse tiedon tuosta, että tyttö oli kateissa jo aamu kahdeksasta, niin oli jo Poliisi ja omaiset aloittanut omalla sarallaan koulukaverit apunaan. Ja kun saavuin sitten sinne linkkuassalle puolen pv:n jälkeen tyttäreni ja hänen kaveriden pyynnöstä, sanoin siinä suoraan, että kun lähetään jotain metsästämään, niin "ei pidä odotella että lumi peittää jäljet". Se on pantava satanallinen ralli heti päälle. .Jos lähdön syytä ei tiedä se on 24H kriittinen aika jolloin pitäisi aktiivisesti etsiä. Sen jälkeen jäljet viilenee. Tytön vanhemmille sanoin että koluan kaikki tutut mestat missä meidän likan kanssa oli tuo tyttö kulkenut, niin kauan kuin päivänvaloa riittää.
Myös kaikki sellaisetkin paikat reippaiden kävelymatkojen päässä, missä ei takuulla odottaisi hänen olevan. Millään jättiporukalla ymmärtääkseni ei etsitty vaan viranomaiset omalla sarallaan ja tuttavien sekä vapaaehtoisten toimesta ja "puskaratiota" käyttäen. Se mitä tieto sain hänen mukana olevista tavaroistaan ja viimeisistä viesteistä meijän tytölle antoi suuntaa, tein sen mukaan johtopäätöksen että ei ole kaukana, max 4km:n sisällä.. Ja tuommosen 1-2 km:n sisälle viimeisestä havaintopaikasta sitten myös tuli tämä havainto ja löytyminen.
Oli tuossa muutaman vuoden sisällä täällä yksi pappa kanssa, joka läksi lenkille ja sille tielle jäi. Tosi keljumaiseen maastoon missä riitti suota ja kosteikkoa käytämänsä tien molemmin puolin. Löyty vasta kun oli aikaa kulunut ja luonto tehnyt jo tehtäväänsä. Nää on aina sitten ikäviä tapauksia. Tän tytön etsinnän onnistunut tulos saa kuitenkin hyvän mielen siitä, että joskus onnistutaan. Ja kaikki päättyy hyvin.
. Mutta kun on satanut helsingissä . No kyllä se ensikesään mennessä kuivaa.