Joku antenniviisas voisikin selittää, millätavalla analog.- ja digilähetysten sieppaamiseen tarkoitetut antennit teknisesti, rakenteellisesti tai ominaisuuksiltaa eroavat toisista?
Olen vain lukenut, että digi vastaanotto "vaatii tehokkaamman antennin".. Mutta pientaloantenneissa tuntuu vahvistuksen kääntöpuolella olevan kapeampi suuntakuvio ja rajatumpi taajuusalue.. vaan eihän se liikkuvaan matkailukäytöön sovi 
"Hyvät ominaisuudet" pitää hakea muualta..
En tiedä olenko antenniviisas, vaikka työhommat sivusivatkin liki 40 vuoden ajan niitäkin.
Eihän ne radioaallot tiedä mikälaista signaalia ne kuljettavat, samat antennit toimivat niin analogisessa, kuin digitaalisessakin verkossa.
Ei digivastaanotto vaadi tehokkaapaa antennia kuin analoginenkaan, pikemminkin päin vastoin, jos puhutaan kunnon kuvasta analogisessa vastaanotossa. Digitaalisen lähetyksen vastaanotto vain katkeaa "kerralla" kun analoginen vasstaanotto heikkenee vähitellen, joku voi jopa kohinan seasta sanoa katselevansa kuvaa.
Antennin itsensä vahvistuksen kasvaessa suuntakuvio tosiaan kapenee.
Suuntakuvion voi kuvitella palloksi jonka ulkopinta kuvaa antennin vahvistusta. täysin ympärisäteilevän antennin voi kuvitella olevan pyöreä pallo, kun vahvistus kasvaa niin palloa venytetään vahvistuksen suuntaan.
Oiken suuren vahvistuksen omaavan antennin suuntakuvio on terävä piikki ja tilavuuden voi ajatella olevan sama kuin sillä pyöreällä pallolla.
En tiedä saiko tästä sepustuksesta mitään selvää.
Maallikon ajatuksia tässä antennihommassa sekoittaa vielä antennivahvistimet ja niiden herkyys eli kohinaluku, joka tarkoittaa sitä paljonko vahvistin lisää kohinaa vastaanotettavaan signaaliin.
Etu- eli mastovahvistimet ovat yleensä aina herkempiä kuin televisio ja siten parantavat vastaanottoa.
Esim. paljoin puhutussa Triaxin Ufossa vahvistin on integroitu antennirakenteen sisälle, itse antenni siinä on pahainen langanpätkä, mutta vahvistin on hyvä.
