Aihe: SFC -alue vai yleinen alue?

Olen miettinyt miksi en viihdy kuin pakolliset huoltokäynnit alueilla oli se sitten mikä vaan.. Harvoin vika on alueen sijainnissa tms.

Joku jossain kirjoitteli että kelpaahan alueilla olla kun muistaa että ollaan kausipaikkalaisten vieraina. Se siinä mahtaa ollakkin ja tämä korostuu sitten "kantapeikkojen" kanssa kun ollaan kuten kotonaan ja muut on sitten jotenkin aliarvoisempaa sakkia.
Tulee vähän sama fiilis kuin olisit jonkun mökin pihassa käymässä.. En minä halua siellä olla enkä haluaisi oman mökin pihallekkaan ketään joten ymmärrän tilanteen.

Tuo on kovin henkilökohtainen asia, miten suhtautuu.

Olen keskusjärjestön jäsen ja alueet tarjoaa maksua vastaan mahdollisuutta vierailla niillä. Minä maksan kulujani vastaavan summan, ehkä hiukan enemmän, johon olen jäsenenä oikeutettu. Suurimmassa osassa paikkoja olen ollut hyvin tervetullut nettomaksaja enkä koe olevani yhtään vähempiarvoisempi kuin muutkaan.

Jos kutsutaan, niin meen mieluusti kaverien koti- tai mökkipihoille yöksi, ei ahdista yhtään. Samoin kotipihani on samalla lailla heidän käytössä. En ymmärrä henkilökohtaisesti ahdistuksen syytä, sen kyllä, että toiset on vähän erakkoja ja ajattelee eri lailla.

Yksi vertaus vielä. Jos meen vieraalla pikkupaikkakunnalla illalla baariin, jossa kantapeikot istuu, niin saatan äärimmillään jopa kysyä, että sopiiko vieraan tulla heidän puolestaan. Vaikka yrittäjä on tiskin takana. Saa varmaan olla sen jälkeen rauhassa, jos vaan on kunnolla.

No niin, alue SFC tai ?, reissuun lähdössä avoimin mielin, saas nähdä ketä karavaanisaunassa tavataan ja missä?

Kotimaassa tällä kertaa, keskisemmässä ja pohjoisemmassa Suomessa voi Jorwagonin bongata lähiviikkoina, palkkiona reilu kädenpuristus.
Nooh, saattaapi tilkkasen kotiwiiniäkin mukiinsa saada, jos muki on mukana.

 

No niin, alue SFC tai ?, reissuun lähdössä avoimin mielin, saas nähdä ketä karavaanisaunassa tavataan ja missä?

Sama edessä, mutta aikaa vähemmän. Ehkä ei vieläkään törmäillä.

Olen miettinyt miksi en viihdy kuin pakolliset huoltokäynnit alueilla oli se sitten mikä vaan.. Harvoin vika on alueen sijainnissa tms.

Joku jossain kirjoitteli että kelpaahan alueilla olla kun muistaa että ollaan kausipaikkalaisten vieraina. Se siinä mahtaa ollakkin ja tämä korostuu sitten "kantapeikkojen" kanssa kun ollaan kuten kotonaan ja muut on sitten jotenkin aliarvoisempaa sakkia.
Tulee vähän sama fiilis kuin olisit jonkun mökin pihassa käymässä.. En minä halua siellä olla enkä haluaisi oman mökin pihallekkaan ketään joten ymmärrän tilanteen.

Näinhän se on ja mitä pienempi alue sitä herkemmin tulee tunne että täällä ei ole kotonaan vaikka alueella olisi palvelu ystävällistä ja hyvää.

Itse olen saanut pelkästään hyvää palvelua SFC-alueilla. En mene sinne uusia kaverisuhteita luomaan. Ihmissuhteet ja kaverit tulee jos on tullakseen. 

Viihtyvyys on riippuvaista palvelun lisäksi kiinni paljon myös kausipaikkaisten asenteista "vieraita" kohtaan.

Ehkä törmäillään.

Ei numeroa vaunussa, mutta ORG - tarra on.  Valkoinen Volvo V 70.

Viihtyvyys on riippuvaista palvelun lisäksi kiinni paljon myös kausipaikkaisten asenteista "vieraita" kohtaan.

Eivät ole koskaan tönineet tai tulleet vittuilemaan. Nenän vartta katsomiset ja mulkoilut jätän heidän lystikseen. 

Ehkä törmäillään.

Ei numeroa vaunussa, mutta ORG - tarra on.  Valkoinen Volvo V 70.

No perhana, oisit nyt tänne etelä rannikolle tullu niin ois kunnolla saunottu 

Näinhän se on ja mitä pienempi alue sitä herkemmin tulee tunne että täällä ei ole kotonaan vaikka alueella olisi palvelu ystävällistä ja hyvää.

Viihtyvyys on riippuvaista palvelun lisäksi kiinni paljon myös kausipaikkaisten asenteista "vieraita" kohtaan.

Niinpä. Kivoin porukka on tähän asti ehkä ollut pienessä ja ulkonaisesti vaatimattomassa Hakalanrannassa Valkeakosken kupeessa. Kovin oltiin tervetulleita, ja saattaa olla niinkin, että lapset kun on mukana niin monet mummat ja paapat niistä tykkää. Vieras ohjattiin rantapaikalle saunan ja grillikodan puoleen väliin, kantaporukka asui kauempana.

Mun mielestä on paljon itestä kiinni, kuinka tervetullut on. Ja siitä, että ymmärtää alueella olevan monenlaista väkeä. Voi olla vähän jörö isäntä, vaikka kantaporukka onkin mukavaa. Tai saunalla yksi kännissä höpöttävä, vaan sosiaalinen kontrolli hoitaa.

Sorry Pefletti, mutta tie vie nyt pohjoisempaan.  Taitaapi jäädä nuo Kuninkaanlähteen suositut Oktober-festitkin väliin.  Nooh, eihän siellä minua tarvita, meninki pelaa muutenkin.

Nyt vain on tuonne pohjoiseen tärkeämpää asiaa, toivottavasti ei viimeisiä asioita?   Elämä säätelee, ennenkuin lopahtaa.

Ei muuta kun hyviä reissuja teille 

Yksi vertaus vielä. Jos meen vieraalla pikkupaikkakunnalla illalla baariin, jossa kantapeikot istuu, niin saatan äärimmillään jopa kysyä, että sopiiko vieraan tulla heidän puolestaan. Vaikka yrittäjä on tiskin takana. Saa varmaan olla sen jälkeen rauhassa, jos vaan on kunnolla.

Tuosta tuli mieleen offtopicina vähän päinvastainen tilanne. Kun muutin reilu 30 vuotta sitten vähän vajaa kolmekymppisenä töihin Savonlinnaan ja ensimmäisen kerran menin paikalliseen ravintolaan alkuillasta ja ravintolasalissa taisi olla vain yksi asiakas. Satakuntalaiseen tyyliin menin tietysti toiseen päähän salia istumaan. Sitten tuli seuraava asiakas ja hän käveli suoraan pöytääni ja istuutui sekä alkoi puhumaan itsestään ja perheestään yms. henkilökohtaisista asioista minulle ihan ventovieraalle.
Aikamoinen kulttuurishokki tuli koettua ja osin kulttuurieroista johtuenkin työkeikka Savonlinnassa jäikin noin puolen vuoden mittaiseksi ja muutin töihin Helsinkiin. Pääsyy työpaikan vaihtoon oli kuitenkin työpaikan ilmapiiri. Kyseessä oli pieni kirjapaino, jonka hoitajaksi menin ja siellä oli kaksi muuta työntekijää, jotka molemmat hakivat toista työpaikkaa, että pääsivät pois sieltä. Itse tulin kyllä toimeen omistajan kanssa mutta muut työntekijät ei.

Kun Helsingissä oli tarjolla työpaikka, jossa oli parempi palkka ja vielä vapaa autoetu ei kauaa tarvinnut miettiä työpaikan vaihtoa. Stadi oli kuitenkin porilaispojalle liian iso kaupunki, jonka kiireisessä ilmapiirissä en viihtynyt ja vajaan vuoden kuluttua palasin kotikaupunkiin Poriin, jossa olen viihtynyt.

Porin ja Savonlinnan välillä on oikeasti melkoinen kuilu, niin erilaisia on ihmiset. Ei ollut sattumaa tuo vaan aivan normaalia.

Tuo voi selittää osan huonoista kokemuksista. Ei ymmärretä maakunnan kulttuuria, eikä paikalliset ymmärrä vieraan. Ite olen ollut lähes kaikkialla, viimeisen kymmenen vuoden aikana on tullut länsirannikkokin tutuksi, joten yllätyksiä ei enää tule. Mutta hauska on silti salaovelasti kuunnella ensimmäisellä käynnillä, että millaistas porukkaa täällä. 

Valkeakoskella ihmettelin vaan tuotakin, eikös se Hämettä ole ja ihmisten pitäisi olla vähäpuheisia ja varovaisia. Ei puhettakaan sellaisesta.

No hohhoijaa vaan !!

Uskotko EDES itse tohon juttuus

Sanottakoon että otanta on pienenlainen. 3 kertaa olen tämän kokenut. Ensimmäisen, ainoan ja viimeisen.

Tapaus tänään yleisen alueen "palvelusta". Sattui itä-suomessa. Vesi alkoi olla vähissä ja nopein keino täyttää tankki on ostaa vettä leirintäalueelta. Ajoimme alueen portille johon isäntä tuli vastaan.
-tervehdys, mitähän kustantaa noin 100 litraa vettä
-eipä tuo mitään, letku on tuolla. Miksette jää tänne yöksi?
-me ei viihdytä leirintäalueilla, ollaan puskissa.
-jospa sitä vettä löytyy puskasta?
-kysyinkin hintaa, eli olen ostamassa, en ilmaiseksi pyytämässä.
-anna2€,letku on tuolla.
-kiitos

Eipä muutenkaan kiinostanut jäädä paikkaan missä lumikolat ja muut romut pitkin pihaa. Muutama kymmenen kilometria niin löytyi kalastuskunnan parkkipaikka nuotiopaikkoineen ja kävelypolkuineen.

Niin, tästähän päästiin Suomen maakuntien eri kulttuureihin ja ihmisten käyttäytymisiin.  On hienoa, että niinkin pienessä maassa, kun Suomessa, on näin erilaisia meininkejä elämässä.

Itse olen ne myös kokenut työni perässä muutaessani.

Porin ja Savonlinnan välillä on oikeasti melkoinen kuilu, niin erilaisia on ihmiset. Ei ollut sattumaa tuo vaan aivan normaalia.

Tuo voi selittää osan huonoista kokemuksista. Ei ymmärretä maakunnan kulttuuria, eikä paikalliset ymmärrä vieraan. Ite olen ollut lähes kaikkialla, viimeisen kymmenen vuoden aikana on tullut länsirannikkokin tutuksi, joten yllätyksiä ei enää tule. Mutta hauska on silti salaovelasti kuunnella ensimmäisellä käynnillä, että millaistas porukkaa täällä. 

Valkeakoskella ihmettelin vaan tuotakin, eikös se Hämettä ole ja ihmisten pitäisi olla vähäpuheisia ja varovaisia. Ei puhettakaan sellaisesta.

Ei mulla ole moitittavaa Itä-Suomen leirintäalueista niillä olen viihtynyt varsin hyvin. Vuosituhannen vaihteessa tuli useana kesänä käytyä Tahkolla ajamassa MTB-marathonia ja aina muutama päivä matkassa oltiin.
Erityisen hyvät muistot esimerkiksi viime vuoden elokuulta Paalasmaan saaren leirintäalueesta.

Huonoimmat kokemukset yleisistä ja SFC-alueista ovat lähinnä Etelä-Pohjanmaa - Häme- Keski-Suomi akselilta.