Tänään onkin kulunut sitten 24 vuotta Estonian uppoamisesta. Ja 4 vuotta tästäkin aloituksesta.
Niin se aika vaan kuluu.
Muistan tapahtuneen seuraavasti: Oli kova vesisade ja myrskytuuli ent,kotikulmilla. Join aamukahvin, valmistauduin lähtemään töihin.
Ajoin tukikohtaan, kuten pääsääntöisesti aina ellen / ellemme olleet jo jossakin komennuskohteen pidemmässä työprosessissa.
Astuin tukikohdan ovesta sisään. Kolme työkaveria oli jo paikalla. Hyvän huomenen tervehdysten jälkeen yksi työkavereista kysyi." Oletko kuunnellut uutisia? Vastasin, en ole. Hän totesi." On tapahtunut kauhea asia, Estonia on uponnut."Tämä tapahtuma on jäänyt mielen syövereihin.
Viime kesänä käydessäni Saarenmaalla, kävin onnettomuudessa hukkuneiden muistoksi pystytetyllä muistomerkillä. Hiljaiseksi veti...