Aihe: Missä sinä olit tasan 20-vuotta sitten.

 M/S Estonian uppoaminen tapahtui 28. syyskuuta 1994 kello 1.50 sen ollessa matkalla reitillään Tallinnasta Tukholmaan.

Itse oli RUK rannikkotykistön kurssilla nro 204. Merileirillä Orrengrundissa.

Seuraavassa ote RUK:n kurssin 204 julkaisusta, jossa pari kuvaakin.

"Sade ja syksyn kovimmat myrskyt sulattivat lainapeitteen suojissa tähyäviä salmiakkimiehiä... Merivalvonta toimi jatkuvasti, vaikka sen suorittajia uhkasi hypotermia. Yhden miehen lämpö palasi vasta kaminan kyljessä, kuumalla juomalla... Työntäyteinen leiri luonnon armoilla oli saada miehekkään lopun. Meripelastus töistä ei kuitenkaan irroitettu helikopteria noutamaan myrskyn saartamaa kurssia....irtautum inen kuitenkin suoritettiin merimarssina makkipakki uiskon keulalla pomppien"

Eli kalliolla oltiin ja aivan suorassa lähetyksessä kuunneltiin kun Estonia upposi. Aikamoinen myrsky oli. 

 Minä muistan olleeni seuraavana aamuna hammaslääkärissä. Pitkään vain kuunneltiin radiota ennenkuin hammastohtuuri sai aloitettua työt.

Yön nukuin omassa sängyssä ja aamulla lähtiessä herätin Emännän ja kerroin, että mahdoton on tapahtunut, Estonia upposi! Silloin ei vielä ollut selvillä, mitä oli todella tapahtunut.

Olin Göteborgissa tapahtumahetkellä.  Lähdin sieltä ajamaan Tukholmaan ja satamaan päästyäni ihmeteltiin sitä kun laiva ei lähtenyt ajallaan vaan ihmisiä kierteli laivaa ja etupään visiiriä nostettiin ja laskettiin useaan kertaan ja tuo väki meni sisään ja tuli ulos viisaan näköisinä.  Silloin pamahti mieleen että tämähän on Estonian sisaralus.  Tämä lähtö oli onnettomuuden jälkeen reilut 24 tuntia.
No aikanaan lähdettiin ja kyllä oli hiljainen matka Suomeen, onneksi päivällä, yöllä ei kenties olisi uni silmään.

Olin Turussa Ilpoisissa eräässä kerrostalossa sen ylimmässä kerroksessa ja heräsin kopterien lentelyyn Tyksiin ja joiden reitti kulki miltei ylitse,näin ainakin muistan.

                                     t migel

Huomenta Suomea katottiin kotona, ja kuunneltiin Lauri Karhuvaaran vapisevaa ääntää. Töihin menossa..

Tällainen muistomerkki löytyy tapahtumapaikan lähirannalta Virossa.

https://www.google.fi/maps/place/M%C3%A4lestusm%C3%A4rk+Estonial+hukkunud+lastele/@59.09182,22.584191,16z/data=!4m2!3m1!1s0x0:0x8914175ad4fdcca4

Mä olin ollut yöllä yhteen asti töissä ja sitten lueskellut tai katsonut videolta illan ohjelmat. Nousin aamupäivällä katsomaan telkkaria. Oli ihan kauheaa nähdä niitä omaisia satamassa odottamassa tietoja. Itkuhan siinä tuli 

Estonia on oikeesti kaikkein järkyttävin katastrofi, jonka mä muistan. Tsunami koskettaa myös. Oltiin silloin Goassa eli aika lähellä. Missään muualla ei ole saman hotellin suomalaiset sillä tavalla "hitsautuneet yhteen". Meitä oli neljä pariskuntaa ja Tsunamin jälkeen kokoonnuttiin joka ilta hotellin ravintolaan laskemaan, että kaikki on tallella.

Kotona heräsin sedän sanoihin "televisiosta tulee ylimääräinen uutislähetys. Joku laiva on uponnut". Kuvittelin että jossain etelässä, mut totuus olikin aivan toista kun uppoaminen olikin tapahtunut itämerellä. Vajaa vuos myöhemmin olin viettämässä hiljaista hetkeä puolustusvoimien aluksella uppoamispaikan päällä. Ja todellakin veti hiljaiseksi kun tajus että rantoja ei näy ja keli oli sinä yönä kova.

Joutsasta lähdin karja-autolla kohti Orivettä...

Ei kummosia muistikuvia, uutisista tuota päivällä katteltiin ja koulussa hämmästeltiin porukalla, eipä ollut silloin ikääkään kuin 12v, mutta silti on jäänyt mieleen.

Töissä. Tulin 04,10 parin tunnin kierrokselta metästä. Työkaveri sano "nyt se uppos". Minä kysyin mikä. Jostain syystä tuon lenkin päättymisaika on jääny mieleen, vaikka vastaavia on varmasti tuhansia.

Tulipa silloin syyskuussa 1994 olltua Inkoon Fagervikissa rakennusmiesten vaivana ja riesana, kaikkea kyselemässä, tyhmiä neuvoja tarjoamassa  ja ylejään aina jaloissa ja rakennusmiesten tiellä, kun mulle silloin taloa rakensivat. Hoksasivat sitten helpotuksekseen ja hermojensa lepoon antaa muka imeytymisen kunnollisuuden varmistamiseksi mun ruveta tuolla 50 metrin päässä olevaa saakelinkokoista ulkuvuorilautakasaa pensselillä punamullittamaan. Pääsivätpä rauhassa töitään tekemään, ja minä lautoja ja itteäni sottaamaan. Väleen käväsivät muistuttamassa, että punamultaus on hyvä tehdä kahteen kertaan ja hyvin huolellisesti  Vaan säästyipä pitkä penni (luulin)  , ja pääsinpäs kehua retostelemaan ratkaisevaa osutta oman taloni rakentamisessa.
Myöhemmin kävi ilmi, että olisivat ruiskulla ne laudat päivässä pruutanneet   

Majailin pikku kesämökissä minkä naapuritontille, Fagervikin kartanonrajaan nojanneelle 8000 m2 tontille se omakotitalohaussi sitten valmistui. Silloinhan oli oikein tosikunnon lama, ja rakennustyötä sai aika edullisesti kuten myös materiaaleja.

Siellä koijassa sitten Estonian uppoamisyönä heräsin ällistelemään 02-03:n välillä yöllä alkaneeseen helikoptereiden pörräykseen. Avasin telkun heti yöllä, ja tekstiteeveestä sai tuon ikävän jtun lukea tapahtuneeksi. Pian sitten aamun valjetessa alkoi uutista ja kuvaakin mereltä tulla.

Kaverit otti kyytiin Liipolanmäeltä (Lahti) ja kyselivät heti olinko kuullut Estonian uponneen.
Pidin sitä huonona vitsinä eihän se vaan ollut minun mielestäni mahdollista. Olin matkustanut kyseisellä
laivalla monet kerrat kun se oli Viking Sally.
Työmaa oli silloisessa Porvoon maalaiskunnassa raksalla, tunnelma oli alakuloinen.

Kopiosorvin ääressä,kuulin radiosta !

Kaveri tuli laivalla mussalon satamaan ja menin aamuyöstä häntä morjestamaan niin silloin hän sen kertoi..

Sent from my RM-914_eu_finland_217 using Tapatalk