Aihe: Kuis se on, synnytäänkö karavaanariksi vai voiko myös oppia ?

Touhu ei sovi kaikille. Entinen työkaveri osti vanhahkon auton, mutta ei uskaltanut yöpyä siinä, kun niin pelkäsi nestekaasulaitteita . Oli yrittänyt viettää vaimonsa kanssa yön autossa pihalla, mutta kaasun pelko oli ajanut sisälle nukkumaan. Ajeli pari kesää ilman kaasupulloja ja myi pois, ja siihen loppui hänen karavaanariuransa.

Eikös sitä varten ole kaasuhälyttimet? En minäkään mielelläni ilman sitä vaunussa nuku.. 

Mites puskaparkkilaisen kaasuhälyttimet toimii;- eikös ne vie aikas paljon sähköä vai onko niitä paristokäyttöissiä ja jos on niin kauanko toimii paristoilla???

On kyllä ihan tärkeä väline noin turvallisuus näkökannassa!!!!!!!               t migel

Mites puskaparkkilaisen kaasuhälyttimet toimii;- eikös ne vie aikas paljon sähköä vai onko niitä paristokäyttöissiä ja jos on niin kauanko toimii paristoilla???

On kyllä ihan tärkeä väline noin turvallisuus näkökannassa!!!!!!!               t migel

Meillä Joel-merkkinen kaasuhäly kytketty suoraan vaunun 12V virtaan. Kuluttaa valmiustilassa muistaakseni alle 100mA, joten ei syöppö edes puskaparkissa.
Syö kyllä akun tyhjäksi muutamassa viikossa, jos jättää 12V pääkytkimen päälle ilman verkko latausta, joten sen olemassaolo on kyllä huomioitava.

Meillä Joel-merkkinen kaasuhäly kytketty suoraan vaunun 12V virtaan. Kuluttaa valmiustilassa muistaakseni alle 100mA, joten ei syöppö edes puskaparkissa.
Syö kyllä akun tyhjäksi muutamassa viikossa, jos jättää 12V pääkytkimen päälle ilman verkko latausta, joten sen olemassaolo on kyllä huomioitava.

Komppaan Ossia, samanlainen hälytiin on mullakin.(Taispa Ossi mulle sen suositellakin)..

Otsikkoon liittyen: ei taatusti synnytä, mutta kasvetaan. Vauvalle on yks sama missä se köllii, mutta kolmevuotias osaa jo odottaa seuraavaa reissua. Murkku ei lähde mukaan kuin sopivilla kiihokkeilla, mutta jo kakskymppisenä olis valmis lainaamaan vanhempiensa kulkinetta jne.
Mutta voiko oppia? Vertaisin sitä purjehtimiseen. Itse en tajua asiasta höykösenpöläystä, enkä kyllä nostaisi purjetta ilman kunnon opetusta, josta voisi mahdollisesti seurata oppimista. Samanlainen kynnys se olisi karavaanariksi ryhtymisessäkin, ainakin näillä vuosilla.

Purjevenettäkin olen harkinnut ja jonkinlainen perusymmärrys asiasta on. Ajan puutteen lisäksi kaatunut juurikin tuohon opettelukynnykseen, helpompi oli päästä sinuiksi vaunun kanssa.

Kaippa tuo liikkuminen on tullut jotenkin perintönä. Olin 2 vk ikäinen, kun rahattiin ensimmäisen kerran veneeseen.
Siitä lähtien vanhemmilla tai meillä ollut jonkin sortin vene, yleensä tuulivoimalla liikkuva. Kun poitsu sitten alkoi osoittaa astuvansa elämäämme, mietimme että purjehdus ei ole välttäättä se sosiaalisin / lapsiystävällisin harrastus, joten vaihdoimme kölin pyöriin.
Menihän tuossa jonkin aikaa, ettei uskaltanut käydä purjehtimassa koukkuunjäämisen pelossa, kunnes syyskesällä kävimme parin kaverin kanssa pidennetyn viikonlopun vesillä. Oli muuten pitkästä aikaa mukavaa. 

Purjevenettäkin olen harkinnut ja jonkinlainen perusymmärrys asiasta on. Ajan puutteen lisäksi kaatunut juurikin tuohon opettelukynnykseen, helpompi oli päästä sinuiksi vaunun kanssa.

Purjehdus on muuten yllättävän helppoa.
Vähän aikaa kun tuijottelee mastoon, niin tällainen "tavallinenkin" saa jutun juonesta kiinni.

Ihmiseksi synnyin, retkeilijäksi kasvoin ja karavaanariksi jouduin.

Kai se näkemisen ja kokemisen kaipuu ja jatkuva menemisen halu on johtanut "karavaanariksi". Lapsen syntymän jälkeen telttamajoitus todettiin liian kylmäksi ja rajoittavaksi joten ratkaisu oli pieni asuntovaunu 80-luvun lopulla.  Tällä hetkellä en koe itseäni oikeaksi karavaanariksi vaan enemmänkin mukavuuden haluiseksi eläkeläis-retkeilijäksi.    Ja purjehtijaksi 

Ihmiseksi synnyin, retkeilijäksi kasvoin ja karavaanariksi jouduin.

Ei ollut kotonani vaunua tai as.autoa koskaan.Itse rupesin vuokraamaan vaunua,kun kastuttiin koko perhe ja tavarat telttaillessa,tosin voinee puhua kunnon myrskystä.Aikansa vuokrailimme,kunnes saatiin laitettua oma,vaikkakin vanha vaunu.Nyt on pari vuotta harrasteltu vanhalla as.autolla,ei kuitenkaan(ainakaan vielä)talvisin.Eli kai sitä voi tähän kasvaakin?

Ite oon -74 ensikerran yöpynyt vaunussa. Sitä ennen oli telttailua, mökkeilyä, sikanokkatransun ja piilofarmari-rekordin konttia.. ja aina P-Norjassa.  Vaunuilussa pääsi vihdoin lakanoiden väliin. 

Pitihän se aikoinaan vaimollekin opettaa märät telttailu kokemukset, kusisen-homeiset mökit, autossa yöpymisen - lopuksi kertoa, että "vaunussa on muuten paljon kotoisempaa ja lämmintä". Nyt sitten ei m-autosta "takaisinpäin" enää vaihda 

Vanhempien matkassa 16-vuotiaana 6 yötä vaunureissulla, seuraavaksi entisen tyttöystävän, nykyisen vaimon kanssa juhannus vuonna ö, sitten neljänä kesänä muutaman yön vuokrakoitos, jopa lapsia oli silloin matkassa. Sitten pari vuotta mökkeilyä ja sen jälkeen rysähti; oma vaunu piti hommata kun oli veturissakin ainesta. Olin nimittäin ennemmin vaimolle yrittänyt jankuttaa että pitää olla kunnon veturi ennen  kuin harkitseekaan vaunua. Eli pikkuhiljaa on kipinä kasvanut.

Kiva vanha ketju! 
Meillä ei kummallakaan ole "sukurasitetta". Meidän numero on 114xxx ja isän 107xxx, eli ei aloittanut kovin montaa vuotta ennen meitä.
Me ollaan yhteisten 14 vuoden aikana reissattu paljon; kaikki lomat jossakin mahdollisuuksien mukaan. Viikonloppuisinkin mielellään lähdetty jonnekin vuokramökille tms.

Saatiin jonakin kesänä viikonlopuksi lainaan Pasin silloisen pomon vani, jossa oli sängyt. Käytiin Vammalan kämppärillä pyörähtämässä. Kivaahan se oli!!

Kevättalvella 2006 Pasi sitten alkoi takkatulen ja punaviinin kanssa pehmittää mua, että mä ensin vaihdan autoni sellaiseen, jolla voi vetää vaunua ja sitten vielä suostutteli, että hän saa ostaa sen vaunun. Ok! Nyt on vaikea kuvitella elämää ilman mukana kulkevaa kämppää!

Kyllä täälläkin on harrastukseen tartuttu ilman sukurasitteita. Vuokra-autoa kokeiltiin parikertaa ja tässä sitä nyt ollaan 4 kesä lähtee ja aina mennään, ku vaan voi...

Lähetetty minun GT-I9505 laitteesta Tapatalkilla