Aihe: Kuis se on, synnytäänkö karavaanariksi vai voiko myös oppia ?

Tässä pohdiskelen, että kuis se oikeesti on, tiedän ihmisiä jotka ovat elämänsä alusta alkaen olleet karavaanereita, eivätkä siitä sen ihmeempää älämölöä ole pitäneet. (se kel onni on se onnen kätkeköön, ehkä ?) Voiko sitä tulla täysiveriseksi karavaanariksi näin "vanhemmilla" (no ei me mitään vanhoja olla) päivillä ?
Ja tämä pohdinta on pohdittu huumorimielessä, mutta olisipa mielenkiintoista kuulla mielipiteitänne kuinka se "kastijako" menee tai onko sitä ? 

Meillä ei porukat oo koskaan innostunu tästä matkailun muodosta,mutta itse oon tykänny reissata puskaparkeissa ihan laavusta lähtien.Sitten tuli mahdollisuus ostaa kulkine halvalla niin päätin toteuttaa haaveen,jotta ois aamulla mukava nousta lämpimästä ylös...

Varmaan voi tulla, mutta ite olen kasvanut tähän sisään.

Lapsena vaunussa, sitten nuorena telttaa, laavua, autiotupaa, taivaanalustaa, monenlaista vuokrahuonetta, hostellia, halpaa hotellia. Sitten kun elämä vakiintui yhdelle paikkakunnalle ilmaantui vaunu pihaan heti kun se oli taloudellisesti mahdollista, ja vaihtui autoon vähintään yhtä nopeasti.

Oppimista edesauttaa motivaatio; pitää olla syy omistaa vaunu tai auto. Reissaamishalu itsessään riittää, mutta monenlaiset harrastukset tehostavat, näköjään. Mulle riittää matkailunhalu, mitä nyt erilaisia luonto- ja kulttuurikohteita, lähinnä museoita mieluusti kiertelen.

  Varmaankin aika vähän on niitä syntymästään asti olleita vaanareita???. Muut ovat opetelleet?

Koskaan ei ole liian myöhäistä!

Antaakohan Helena Anhava(?) anteeksi jos ihan hiukan muokkaan hänen runoaan:

"Älä koskaan tule tietyn ikäiseksi,
älä tietyssä asemassa olevaksi,
ettet voisi tällaisena kevätpäivänä
istua Ducaton rattiin ja
pöräyttää Damiin
syömään tötteröjäätelöä"

Älkääkä saivarrelko, söin minä sen tötteröjäätelönkin 

Kyllä varmaan geeneissäkin vikaa täytyy olla Meinaan mullakin on isän puolella saamelaisverta ainakin sukututkimusten mukaan ja nehän vaelteli välillä laidunmaita tokan kanssa.Isän veli ja sisar perheineen oli karavaanareita, tosin Ruåttin puolella. No sitten on äiten puolelta hänen sisarensa perhe ja mun velipuolen perhe ainakin karavaanareita. Kaikilla vaunuvehkeet. Että tairan olla aikas toivoton tappaus .
Tosin sen verran on kaavaa rikottu, että kuljetaan piironkilla. Vaunu olis kyllä ostettu, mutta ei saatu tohon pihalle lupaa tuoda.

Opettelemistahan tämä on ollut yli 30 vuotta. Isälle ilmestyi ensimmäinen vaunu joskus 70-luvulla, kun oli työnsä takia viikot poissa ja tarvitsi työmaalle asunnon. Sitä sai lainata, kun se sattui olemaan vapaana. Sittemmin on ollut yksi oma vaunu ja nyt viides auto menossa.

Jotkut on ilmeisesti rokotettu grammarin neulalla. Tai sitten niissä on tippa mustalaisen verta.

Siitä se alkaa.

Kiertäminen.

Täytyy kyllä sanoa että papalta periytynyt nyt jopa 2,5v poikaani,  joka on aivan himo karavaanari :-)

Mulla on ainakin *ustalaisen verta kolmen sukupolven takaa. Liekö se syy.

Hyvin on periytynyt. Vanhemmilla ollut pari asuntoautoa ja vaunu joilla pienenä reissailtu. Oma asuntoautokin tuli hommattua laitettavaksi jo ennen ajokortin saamista. 

Kumpaankohan mää nyt sit kuulun kun isä aikanaan rakensi ite sellasen telttakärryn. Se telttaosa on hiiren makupaloina osin toiminut, mutta peräkärry vieläkin viikottain käytössä. Lasketaanko tää nyt sit perityksi. Tosin kauhee vaunukammo mun vanhemmilla on ollut, äiti on puoliväkin pari kertaa käynyt nyt mein vaunussa ja isä ei kertaakaan. Isä kyllä Hiacen omistaessaan nukkui siellä takaosassa öitä.. Kai tää sit geeneissä on tietyllä tapaa ja ite vaan oon päätynyt tollaseen lämpymämpään ja kuivempaan vaihtoehtoon kuin mitä telttakärry ja Hiace on olleet.

Meillä faija hankki ekan "panssarivaunun" joskus 80-luvun alussa kun oli aina reissuhommissa ja siitä pitäen noilla vaunuilla mentiin satunnaisesti lomillakin. Jos vaunu oli pihassa, niin itse otin sen luvan kanssa majaksi. Itse tykkään kyllä yöpyä tontilta löytyvältä laavulla, pojan kanssa telttaillaan jos kelit sallii ja vaunu on monesti pesänä tuossa pihassakin. Faija muuten on asunut useamman vuoden nyt vaunussa ja kesät veneessä, joten kait tämä periytyy

Ihania tarinoita, kiitos ! Luen illemmalla nämä uudelleen oikein ajatuksen kanssa, nyt on nimittäin kiire pakata auto ainakin kahvitarpeilla ja kyllä me johonkin puskaan mennään ne keittämään. 

Toivottavasti tänne tulee lisää tarinoita.

Minä kait olen se suvun mustalammas. En löydä hakemallakaan suvusta sellaista joka olisi kiinnostunut karavaani elämästä, saatikka ett olisi jokin liikuteltava matkailuväline jossa voi yöpyä. Itse olen ollut kiinnostunut asiasta niin pitkään kuin muistan. Kiertelin tuossa muutama vuosi sitten myyntiedustajana ja väitän että yhdellä viikolla ei Suomessa ollut liikkeellä toista myyntiedustajaa joka teki asiakas käyntejä 20 vuotta vanhalla Solifer 5500 matkailuautolla ja lisäksi minulla oli vielä kissa mukana. Vaimolla sattui olemaan koulutusta etelässä ja siitä syystä moinen järjestely.