Aihe: Kuis se on, synnytäänkö karavaanariksi vai voiko myös oppia ?

Itsellä tuo karavaanarius on ikäänkuin "äidinmaidossa" jo omittu, vanhemmilla Sfc numero jotain 34xx tms. = "ihan" ei ole tuore nummero siis Ja aina mentiin Suomi Etelä-Pohjois suunnassa läpi, jäämerelle saakka ja sieltä milloin mitäkin reittiä takaisin alas Hki. No olihan nuo muistoja ja opitkin meni hyvän allekirjoittaneen lanttuun kuin tuolla vaunun kanssa pärjätään

No nyt sitten itse wanhempana, oman perheen kanssa vasta toissavuonna pääsi tuota retkuilua uudelleen kokeilemaan vuokra-autolla, viime vuonna sitten omalla ja nyt taas tällä hetkellä ei ole kalustoa talossa lainkaan, tosin eipä ole Sfc nummeroakaan. Tämä kalustoton tilanne on varmasti väliaikainen ja ensivuodeksi tod.näk. joku verme tulee hommattua. Hommassa vaan on sellainen pieni mutta että itseä kiinnostaisi kokeilla taas vaihteeksi vaunua, mutta "hallitus" ei oikein ajatukselle lämpene, vaan auto pitäs kuulemma olla Tuo Sitruuna kuitenkin repii 1.500kg nyytiä perässään, joten mikään Poksi ei tuon vaunun sentään tarttis olla. Ja taas toisaalta vaunun kiinteät kulut ovat aika minimaaliset vs. mitä ne autolla ovat ynnä autossa on sitten ilmastoinnit, cruiset, navarit, yms. mukavuudet. Ja vastaavilla mukavuuksilla varustettu as.auto ei "ihan" kyllä mahdu meitin budjettiin

Yli 20 v harastettu vaanaamista
matkapakulla,kuin vaunullakin ja nyt tuolla matkakodilla 
vanhemmat eivät juurikaan vaanausta harastaneet
eikä sisaruksetkaan , yksi poppoo on veneilyyn hurahtanut
ja toiset mökkeihinsä , mutta kivoja paikkoja ne ovat nuokin tykkään 
mitä nyt siskon olen saanut mukaan messiin
kun solikkamme (as. vaunu) heille myyttiin -08 v .

Jot nyt vastaan kyssäriin
kyllä tähän kulkurin ihanaan elämään voipi kasvaa
tai ainakin me ollaan ihan onnessamme   

 Vanhempien  matkassa olen kulkuriksi kasvanut.
Nuorena aikuisena syttyi matkustamisen ja uuden kokemisen palo.
Nyt varttuneenpana iski mukavuuden halu ja eka vaunu hommattiin v. 2009.
Hotellilomat ei kiinnosta eikä enää innosta telttailukaan.

Karavaanarius mahdollistaa monen muun mielenkiintoisen harrastamise.

Parasta on ehdottomasti uudet ystävät joita ollaan saatu sekä ne monet
kivat porukat joita ollaan matkojen varrella tavattu 

Joskus -90 luvulla alottelin tän homman työnantajan vaunulla eka oma tuli 2008 LMC-450 -85,Ja sitten detsku -98,ja nyt tämä nykynen..

Toista kesää auto. Viime kesä menossa yksin koirien kanssa. Kaveri piti "koeajaa" viikonoppuretkellä viime syksynä. Tänä vuonna käyty jo talviloma autoillen, juhannusretki jne... joten opittu on sujuvasti yhdessä. Ennen ei kokemusta kuin pari kertaa kaverin asuntovaunulla ja vuokratulla matkailuautolla Silloin vain ajattelin- kunhan tämän saan ajettua pois, en ikinä halua tälläistä hommaa harrastaa. Vuokratussa autossa ongelmia ja kovin oli "janoinen auto". Suunnitella piti huoltoaseman välit 
Noin sitä on ihminen erehtyväinen- älä koskaan sano: ei koskaan! 

Itse olen harrastanut tätä lajia n. 4 vuotta. Ensin 2 vuotta lueskelin juttuja autoista ja vaunuista ja vertailin mitä saa mihinkin rahaan. Viimeisen 2 vuoden aikana olen jo 2 autoa omistanut. Aina olen alueilla sääntöjä kunnioittanut niin ongelmia ei ole ollut, eikä vähäistä kokemustani erota muusta kuin sfc-numerolätkästä. Koskaan ei ole kellään sukulaisella ollut mitään vaunuja/autoja.  Joskus olen miettinyt itsekkin aika monasti ulkomailla käyneenä, että mitä järkeä on lentää vaikka epsanjaan kun Suomi on pulollaan nähtävää ja koettavaa. Jos ei ole Suomeakaan nähnyt niin miksi mennä ulkomaille? Minulle tää "juttu" on nimeen omaan maisemat ja uudet paikat. Ja tietysti laatuaika lasten kanssa.

Näinhän se on,mutta jossakin vaiheessa "vankkurin pyörät ruostuu" !

Näinhän se on,mutta jossakin vaiheessa "vankkurin pyörät ruostuu" !

olet niin oikeassa 
monella ne ovat ruostuneet
ihan  liian monella 
ja mietinkin
miten vanha jo oon 
kun ystäviltä pyörät ruostuu
no toki onhan niitä nuoriakin
mutta enenmäkseen nuo ovat jo hieman ehtoon puolelle kulkeneet   

Näinhän se on,mutta jossakin vaiheessa "vankkurin pyörät ruostuu" !

      Rolling Stones

Näinhän se on,mutta jossakin vaiheessa "vankkurin pyörät ruostuu" !

Terve!

Välillä tulloo taakoja, millo mistäi' syystä. Vuan kyllä ne vankkurim pyöristä ruosteet tuas irtovaa, kul lähtöö liikkeelle ja parj ensimmäestä kilometrijä jarruttelloo vähä' ahkerammin .

Tämä kalustoton tilanne on varmasti väliaikainen ja ensivuodeksi tod.näk. joku verme tulee hommattua. Hommassa vaan on sellainen pieni mutta että itseä kiinnostaisi kokeilla taas vaihteeksi vaunua, mutta "hallitus" ei oikein ajatukselle lämpene, vaan auto pitäs kuulemma olla Tuo Sitruuna kuitenkin repii 1.500kg nyytiä perässään, joten mikään Poksi ei tuon vaunun sentään tarttis olla. Ja taas toisaalta vaunun kiinteät kulut ovat aika minimaaliset vs. mitä ne autolla ovat ynnä autossa on sitten ilmastoinnit, cruiset, navarit, yms. mukavuudet. Ja vastaavilla mukavuuksilla varustettu as.auto ei "ihan" kyllä mahdu meitin budjettiin

Kaivappa netistä muutama kuva/uutinen kolaroiduista asuntoautoista ja sitten ihan vahingossa satut niitä lukemaan/katseleen kun "hallitus" on näkemässä - sitten vaan suureen ääneen ihmettelee, miten perhe on voinut selvitä hengissä siitä että on vöillä köytetty auton runkoon ja koko kori katoaa ympäriltä - eipä oo vaikeaa perusella miksi haluaa vaimon ja lapset kunnon veturin turvaan liikkumisen aikana 

Tähän ei ole tainnut tulla vastattua aiemmin itse aiheella.

Minä olen kasvanut pätkittäin karavaanariksi, mutta kyllä siihen voi oppiakkin jos on kunnon opettajat.
Meillä oli kotona vaunu 70-luvulla, jossa velipojan kanssa asuttiin pihalla käytännössä koko kesä - vanhempien lomien aikana yleensä tehtiin jonkinlainen suomikierros. Eihän silloin oltu "oikeita karavaanareita" kun ei kuuluttu "kerhoon" (kun ei paremmasta tietty?  ).
Sitten nuorena miehenä pääsi harrasteleen vaunuja kesät talvet, kun kotifirmassa oli puolenkymmentä vaunua kerrallaan myynti/vuokravaunuja. Niillä tuli reissattua juhannukset ja venetsialaiset sekä käytyä talvella tunturin juurella. Samaisilla vehkeillä sain tartutettua entiseen tyttöystävään karavaanarikipinän.
Eipä sitten ollut vaikeaa saada nykyistä vaimoa innostumaan vaununvuokrauksesta kun tyttäret oli pieniä - muutaman kesän vuokraviikon jälkeen tuli sitten oma vaunu pihaan...
Pienille lapsille vaunuelämä oli suuri elämys, vaikka pääsi vain sen viikon reissuun - onneksi oma hankittiin ajoissa että kerettiin lasten kanssa kiertää vielä useat vuodet ennenkuin halusivat jäädä pois reissuista.
Kerhoon liityin vasta oman myötä eli numero 114xxx (josta näppärä tietää heti liittymisvuodeksi 2006    )

Tuosta oppimisesta - jos ei ole entistä kokemusta, on joku tukihenkilö hyvä olla olemassa. Itse lupasin meidän ekan oman nykyiselle omistajalle täyden 24/7 puhelintuen vaunun ongelmiin, kun ovat vaunun kanssa melko aloittelijoita ja heillä eka oma kyseessä - onhan tuolta tullut muutamia puheluita/viestejä, mutta ei onneksi keskellä yötä 

 

Kaivappa netistä muutama kuva/uutinen kolaroiduista asuntoautoista...

Taitaa olla jo jossain ketjussa keskusteltu tämä aihe, johon on muitakin näkökulmia.

Tuli vaan mieleen, että mahtaakohan lasten innostukseen vaikuttaa jos on vaunussa tehty 

Taitaa olla jo jossain ketjussa keskusteltu tämä aihe, johon on muitakin näkökulmia.

Ei ollut tarkoitus aloittaa uutta vääntöä, sorry.

Mutta varmasti auttaa HiTecin ongelmaa jos pitää saada "hallituksen" mielipide vaihdettua