Aloitin 14 vuotiaana ja tuli vedettyä 17 vuotta...nyt on savuttomuutta takana 3,5 vuotta.
Lopetin kerrasta poikki tyylillä, kun veli kertoi puhelimessa heidän työpaikallaan olevasta lakkokilpailusta ja päätin hiljakseen osallistua omillani ja kuunnella samalla heidän menestystään.
Parin viikon ajan he polttelivat muutaman tai "2 vaan" päivässä tyylillä, kunnes kaikki palasivat takaisin ennalleen, eikä kukaan lopettanut. Itse kerroin veljelle lopettaneeni vasta kuukauden kuluttua, ettei tule turhia kyselyjä pärjäämisestäni. Tuosta syystä en kertonut edes vaimolleni, kuin vasta 2 viikon päästä, tosin vaimo oli kuulemma huomannut sen jo viikon jälkeen vaatteiden hajuttomuudesta, muttei kysellyt mitään asiasta (parin vuoden takaisesta yrityksestä viisastuneena, kun silloin jatkuvasti kyseli asiasta ja annoinkin palautetta). Minusta juuri tuo jatkuva kysely asiasta tekee lopetuksesta entistäkin vaikeempaa, mäkin sanoin kaikille tuttaville, myös niille kyselijoille, että "Aloin vetää taas kun jatkuvasti kysellään, loppuu se kysely sitten...". Eihän savuttomiltakaan kysellä, että "Ootko muuten tupakkia poltellu vähään aikaa?".
Vieroitusongelmina tai fiiliksinä ilmeni "vain" ajoittaista huimausta ja sitä jatkui n. 6 viikkoa, ilmoitin silloisessa työpaikassakin, että jos kävelen trukin ympärillä tuulettumassa, niin siittä se sitten johtuu. Ei viitti isoja nostoja tehdä, kun maailma pyörii ympärillä. Lääkärilläkin kävin verenpainetta mittailemassa ja asiasta kyselemällä, niin lääkäri konsultoi riippuvuuskolleegal taan, että juuri lopettamisesta tuo voisi johtua, kun ei paineessakaan mitää vikaa ollut. Huimailut siittä loppuivat sitten aikanaan ja mielitekoja ei oikeastaan ole ollut, mitä nyt unessa on vetänyt kessun ja herättyäni on ollut jo morkkis päällä...heh. Myös jossain ketutustilanteessa saattaa olla tullut fiilis, että nyt jos polttaisin, niin vetäisin sauhut, eipä vielä ole tullut vedettyä.
Tässä mun tarina.
Onnea ja tsemiä vaan kaikille asian kanssa painiville.