Kirjoittaja
Aihe: Tupakkamiehen tuska ja tupakoinnin lopettaminen (Luettu 71552 kertaa)
« Vastaus #152 : 13.08.2012 kello on 17:31 »
Joo`o, niin se vain on. Ei toista ihmistä, ei etes vaimoa voi ottaa niiden parhaiden ominaisuuksien mukaan. Kumppani on vähän koiran lainen, se pitää ottaa karvoineen päivinneen ihan kokonaan, tai olla ottamatta 
Koirat olen meillä aina saanut ainakin joten kuten koulutettua, kun taas tuo vaimoke ei oppinut edes noutokäskyä 
« Vastaus #153 : 13.08.2012 kello on 20:35 »
kun taas tuo vaimoke ei oppinut edes noutokäskyä 
Mitä käskit noutamaan? 
« Vastaus #154 : 13.08.2012 kello on 21:41 »
Mitä käskit noutamaan? 
Tuoppa mulle yks o... -"HAE KUULE IHAN ITE VAAN" 
« Vastaus #155 : 18.08.2012 kello on 10:05 »
Aloitin 14 vuotiaana ja tuli vedettyä 17 vuotta...nyt on savuttomuutta takana 3,5 vuotta. Lopetin kerrasta poikki tyylillä, kun veli kertoi puhelimessa heidän työpaikallaan olevasta lakkokilpailusta ja päätin hiljakseen osallistua omillani ja kuunnella samalla heidän menestystään. Parin viikon ajan he polttelivat muutaman tai "2 vaan" päivässä tyylillä, kunnes kaikki palasivat takaisin ennalleen, eikä kukaan lopettanut. Itse kerroin veljelle lopettaneeni vasta kuukauden kuluttua, ettei tule turhia kyselyjä pärjäämisestäni. Tuosta syystä en kertonut edes vaimolleni, kuin vasta 2 viikon päästä, tosin vaimo oli kuulemma huomannut sen jo viikon jälkeen vaatteiden hajuttomuudesta, muttei kysellyt mitään asiasta (parin vuoden takaisesta yrityksestä viisastuneena, kun silloin jatkuvasti kyseli asiasta ja annoinkin palautetta). Minusta juuri tuo jatkuva kysely asiasta tekee lopetuksesta entistäkin vaikeempaa, mäkin sanoin kaikille tuttaville, myös niille kyselijoille, että "Aloin vetää taas kun jatkuvasti kysellään, loppuu se kysely sitten...". Eihän savuttomiltakaan kysellä, että "Ootko muuten tupakkia poltellu vähään aikaa?". Vieroitusongelmina tai fiiliksinä ilmeni "vain" ajoittaista huimausta ja sitä jatkui n. 6 viikkoa, ilmoitin silloisessa työpaikassakin, että jos kävelen trukin ympärillä tuulettumassa, niin siittä se sitten johtuu. Ei viitti isoja nostoja tehdä, kun maailma pyörii ympärillä. Lääkärilläkin kävin verenpainetta mittailemassa ja asiasta kyselemällä, niin lääkäri konsultoi riippuvuuskolleegal taan, että juuri lopettamisesta tuo voisi johtua, kun ei paineessakaan mitää vikaa ollut. Huimailut siittä loppuivat sitten aikanaan ja mielitekoja ei oikeastaan ole ollut, mitä nyt unessa on vetänyt kessun ja herättyäni on ollut jo morkkis päällä...heh. Myös jossain ketutustilanteessa saattaa olla tullut fiilis, että nyt jos polttaisin, niin vetäisin sauhut, eipä vielä ole tullut vedettyä. Tässä mun tarina. Onnea ja tsemiä vaan kaikille asian kanssa painiville.
« Vastaus #156 : 14.09.2012 kello on 09:52 »
« Vastaus #157 : 2.10.2012 kello on 18:56 »
Olen pysynyt suurin piirtein savuttomana. Muutama lipsahdus ollut mutta purkkaa kuluu edelleen ja paljon. Lievänä sivuoireena on ollut ulkonäön muuttuminen lähinnä kuulantyöntäjiä vastaavaksi. Toukokuuhun pysyi ihan ilman suurempia onkelmia mutta kun kesä tuli niin huonosta säästö huolimatta painoa tuli ihan "mukavasti" ja vaikka taas urheileminen on jatkunut erittäin aktiivisesti (useita tunteja viikossa) niin vaaka näytti lohduttomat 92,5 kg tänään. Ehkä se on aika vaihtaa lajia kuulan työntöön tai sitten aloittaa moukaria heittelee?
« Vastaus #158 : 3.10.2012 kello on 11:55 »
Hieman yli vuosi ilman..10kg plussaa  nyt ruokavalion muutoksella -5kg  Tätä jatketaan niinkauvan että olen tyytyväinen..Menis varmaan nopeemmin kuin 0,5kg/viikossa jos liikkuis enemmä. Mut hyvä näinkii 
« Vastaus #159 : 3.10.2012 kello on 14:00 »
« Vastaus #160 : 15.07.2013 kello on 20:35 »
« Vastaus #161 : 15.07.2013 kello on 22:47 »
Tuli poltettua n.35 vuotta,ja nyt uskallan sanoa etten aloita uudestaan.Vaikka olen vasta puoli vuotta ollut ilman savuja ei kertakaikkiaan tee enää mieli.Kuinkahan monesti minäkin "leikisti"lopetin?Nyt iski vaan sellainen uho päälle että nyt jätkä lopetat etkä pelleile.Ankaran painin siinä tammikuisessa illassa Siwan nurkalla kävin itseni kanssa,koira ihmetteli varmaan että miksi ei mennä mihinkään?En enää ostanut askia,ja päätös on pitänyt.Paino ei ole noussut,vaan noin 5 kg laskenut,en tiedä olenko senkin suhteen saanut otetta itsestäni.En ole käyttänyt mitään korvikkeita,ainoastaan pahaa sisua.En ole kokenut mitään vierotusoireita kuten ennen"leikisti"lopettaessa.Silloin huimas ja pyörrytti,kylmä hiki tuli otsalle.Psyykkistä,en tiedä?Olen itsekin ihmeissäni,miten tämä näin helposti kävi?!Mutta...tuskin kärsii leikitellä.
« Vastaus #162 : 15.07.2013 kello on 23:04 »
Olen lopettanut v. 1991 ja sen jälkeen olin vuosia ns. viihdetupakoitsija. Kokonaan polttamatta olen ollut 8 vuotta, siis ei enää edes yhtä hatsia ja myös vältän savuisia tiloja. Olin viime keväänä työterveyshuollon järjestämässä määräikaistarkastuk sessa ja sen myötä spirometriassa. Pelottavaa on, että puhalluskäyrässä näkyy tupakointihistoria koko loppuelämän. Käyrä on tietysti loivempi kun olen lopettanut. Vaan mieleen tulee, millaisen tuloksen puhaltaisin jos edelleen polttaisin. Keuhkoahtauma on niin pelottava tauti, etten uskalla enää koskaan polttaa. Sen verran addiktoituva tupakalle olen, etten uskalla myöskään maistaa. Harvakseltaan näen edelleen unta, että mokasin tän jutun  Tsemppiä kaikille, jotka tän kanssa kamppailee.
« Vastaus #163 : 16.07.2013 kello on 10:04 »
Sori kunen kahlannut koko ketjua läpi  Viisi vuotta sitten koko elämän kestänyt tuopakointi loppui kuin itsestään Shampixilla . En edes ajatellut lopettamista vakavasti kun lääkäri sitä suositteli . En edes uskonut kun olen kaksikymmentä vuotta kaikenmaaliman laastareilla yrittänyt. Tuolla lääkkeellä se loppui kiun itsestään eikä sen koomin ole mieli tehnyt kun tupakan haju suorastaan etoo nykyisin
« Vastaus #164 : 16.07.2013 kello on 10:12 »
Keuhkoahtauma on niin pelottava tauti, etten uskalla enää koskaan polttaa. Sen verran addiktoituva tupakalle olen, etten uskalla myöskään maistaa.
Harvakseltaan näen edelleen unta, että mokasin tän jutun 
Tsemppiä kaikille, jotka tän kanssa kamppailee.
Itse aikoinaan tupakoinut muutaman vuoden ja siitä eroon päässeenä katson ihmeissäni vierestä kun isäni tekee kuolemaa juuri tuon keuhkoahtuman takia (tukehtuu pikkuhiljaa) yksi kavereistani on jo mullissa.. Tsemppiä täältäkin niille ja voimia jotka sitä lopettamista ajattelevat TUPAKISTA PÄÄSEE EROON helppoa se ei kaikille ole, mutta lopputulos kannattaa varmasti. PS :Lopeta tupakointi ennen kuin se lopettaa sinut..
|