Kirjoittaja
Aihe: Truma bs10 ei syty (Luettu 11206 kertaa)
« Vastaus #16 : 25.05.2018 kello on 04:28 »
Jos saisit tuota sydäntä parsittua edes hiukan kasaan niin voisit antaa pulssia ja saisit katsottua oskilloskoopilla muuntosuhteen (edes likimäärin...) Silloin voisit tehdä koko muuntajan johonkin sopivaan runkoon. Esim. pot-coret on helppoja käämittäviä ja niitä saa alkaen kynnen kokoisista. Sopiva aihio voi löytyä vaikka (kärähtäneestä?) kompaktiloistelampu sta jos siinä on push-pull vaihtosuuntaaja , siinä on silloin ilmaraoton sydän (suora muuntaja). Pikkulaitteissa on paljon varsinaisia hakkureita mutta niitten muuntokuristimissa on ilmaraolliset sydämet, sellainenkin saattaisi tuossa toimia mutta ei kannattane ensimmäiseksi lähteä tuuriaan kokeilemaan.
« Vastaus #17 : 25.05.2018 kello on 14:24 »
Jos saisit tuota sydäntä parsittua edes hiukan kasaan niin voisit antaa pulssia ja saisit katsottua oskilloskoopilla muuntosuhteen (edes likimäärin...) Silloin voisit tehdä koko muuntajan johonkin sopivaan runkoon. Esim. pot-coret on helppoja käämittäviä ja niitä saa alkaen kynnen kokoisista. Sopiva aihio voi löytyä vaikka (kärähtäneestä?) kompaktiloistelampu sta jos siinä on push-pull vaihtosuuntaaja , siinä on silloin ilmaraoton sydän (suora muuntaja). Pikkulaitteissa on paljon varsinaisia hakkureita mutta niitten muuntokuristimissa on ilmaraolliset sydämet, sellainenkin saattaisi tuossa toimia mutta ei kannattane ensimmäiseksi lähteä tuuriaan kokeilemaan.
Kiitos infosta. Noista vanhoista romuista löytyy paljonkin suhtkoht oikeankokoisia muuntajia. Ongelmana vaan on, ettei tuota ferriittisydäntä taida saada ehjänä avattua, että pääsisi käämimään. Joutuneeko tilaamaan farnellilta aihioita tuota varten Ajattelin käyttää vanhasta tuon kuparilangan, niin sattuu pituudet kohdilleen. Vastusarvot on tosiaan luokkaa 12ohm/120ohm. Muuntosuhde siis aikalailla 10.
« Vastaus #18 : 25.05.2018 kello on 14:32 »
« Vastaus #19 : 26.05.2018 kello on 05:59 »
@m_kane: "Vastusarvot on tosiaan luokkaa 12ohm/120ohm. Muuntosuhde siis aikalailla 10."
- Siinä on siis käämit samaa lankaa minkä perusteella tuo päätelmä? Olettaisin että tuo kytkentä ei ole kovin nirso muuntajan mistään ominaisuudesta mutta mitä tulee muuntosuhteeseen niin se kompastus saattaa tulla että kerroksittain käämittynä lankaa (siis nyös vastusta) saattaa olla aivan eri määrä/kierros.
- Oma tyylini selvittää tuntematon kela/muuntaja on antaa pulssi varatusta kondensaattorista. Siinä näkee heti mitä tulee muihin (mahdollisiin) käämeihin, koska siitä tulee värähtelypiiri niin induktanssi on laskettavissa kun kondensaattori tiedetään ja häviökertoimestakin saa tuntuman kun näkee miten värähtely vaimenee. Varausjännitettä säätämällä näkee milloin sydän alkaa kyllästyä. Toisin sanoen jokseenkin kaiken saa esille.
- Mutta tämä kytkentä herättää hieman kysymystä.... kaaviossa tuo muuntaja näyttäisi olevan osana sulkuoskillaattoria mutta jokin ei täsmää. Onko tuo transistori todella PNP tyyppinen? Ja onko muuntajassa yhteinen piste oikeasti tuossa mihin se on piirretty? Kun tiedetään mikä tuo kytkentä muuntajan ympärillä on niin olettaisin että muuntaja on oikein hyvin tehtävissä mutta sikäli kuin saan kuvasta selvää niin päädyn kytkentään jonka ei pitäisi toimia..?
@mjo, onkohan kukaan katsonut miten tuossa muuntajassa on käämityssuunnat?
« Vastaus #20 : 26.05.2018 kello on 12:28 »
@m_kane: "Vastusarvot on tosiaan luokkaa 12ohm/120ohm. Muuntosuhde siis aikalailla 10."
- Siinä on siis käämit samaa lankaa minkä perusteella tuo päätelmä? Olettaisin että tuo kytkentä ei ole kovin nirso muuntajan mistään ominaisuudesta mutta mitä tulee muuntosuhteeseen niin se kompastus saattaa tulla että kerroksittain käämittynä lankaa (siis nyös vastusta) saattaa olla aivan eri määrä/kierros.
- Oma tyylini selvittää tuntematon kela/muuntaja on antaa pulssi varatusta kondensaattorista. Siinä näkee heti mitä tulee muihin (mahdollisiin) käämeihin, koska siitä tulee värähtelypiiri niin induktanssi on laskettavissa kun kondensaattori tiedetään ja häviökertoimestakin saa tuntuman kun näkee miten värähtely vaimenee. Varausjännitettä säätämällä näkee milloin sydän alkaa kyllästyä. Toisin sanoen jokseenkin kaiken saa esille.
- Mutta tämä kytkentä herättää hieman kysymystä.... kaaviossa tuo muuntaja näyttäisi olevan osana sulkuoskillaattoria mutta jokin ei täsmää. Onko tuo transistori todella PNP tyyppinen? Ja onko muuntajassa yhteinen piste oikeasti tuossa mihin se on piirretty? Kun tiedetään mikä tuo kytkentä muuntajan ympärillä on niin olettaisin että muuntaja on oikein hyvin tehtävissä mutta sikäli kuin saan kuvasta selvää niin päädyn kytkentään jonka ei pitäisi toimia..?
@mjo, onkohan kukaan katsonut miten tuossa muuntajassa on käämityssuunnat?
Kyllä piirustuksessa oli piirustusvirhe, hyvä kun on tarkkoja kavereita. Laitan korjatun kuvan tilalle. Tota samaa muuntajaa käytetään joissakin salamalaitteissa.
« Vastaus #21 : 27.05.2018 kello on 13:04 »
@m_kane: "Vastusarvot on tosiaan luokkaa 12ohm/120ohm. Muuntosuhde siis aikalailla 10."
- Siinä on siis käämit samaa lankaa minkä perusteella tuo päätelmä? Olettaisin että tuo kytkentä ei ole kovin nirso muuntajan mistään ominaisuudesta mutta mitä tulee muuntosuhteeseen niin se kompastus saattaa tulla että kerroksittain käämittynä lankaa (siis nyös vastusta) saattaa olla aivan eri määrä/kierros.
- Oma tyylini selvittää tuntematon kela/muuntaja on antaa pulssi varatusta kondensaattorista. Siinä näkee heti mitä tulee muihin (mahdollisiin) käämeihin, koska siitä tulee värähtelypiiri niin induktanssi on laskettavissa kun kondensaattori tiedetään ja häviökertoimestakin saa tuntuman kun näkee miten värähtely vaimenee. Varausjännitettä säätämällä näkee milloin sydän alkaa kyllästyä. Toisin sanoen jokseenkin kaiken saa esille.
- Mutta tämä kytkentä herättää hieman kysymystä.... kaaviossa tuo muuntaja näyttäisi olevan osana sulkuoskillaattoria mutta jokin ei täsmää. Onko tuo transistori todella PNP tyyppinen? Ja onko muuntajassa yhteinen piste oikeasti tuossa mihin se on piirretty? Kun tiedetään mikä tuo kytkentä muuntajan ympärillä on niin olettaisin että muuntaja on oikein hyvin tehtävissä mutta sikäli kuin saan kuvasta selvää niin päädyn kytkentään jonka ei pitäisi toimia..?
@mjo, onkohan kukaan katsonut miten tuossa muuntajassa on käämityssuunnat?
Tuota, jos katsot tuota kytkentäkuvaa, niin se ei ole ollenkaan sama, kuin minun piirikortilla. Tuossa ei edes näy koko liekkivahtia. Eli tämä minun muuntaja on liekkivahdilta tulevassa kytkennässä. Liekkivahdilta tulee 1 johdin, jonka jälkeen on pieni kondensaattori sarjassa, ja sitten tuon muuntajan ensiökäämi, n. 12ohm. Toisiolta lähtee sitten signaali operaatiovahvistime lle. Käsitykseni mukaan liekkivahdilta tulee jonkinlainen pieni vaihtojännite, kun liekki palaa. Miten tuo jännite siihen elektrodiin ionisoituu, en ole perehtynyt.. mutta muuntaja ilmeisesti vahvistaa tuota olematonta jännitettä opampille riittäväksi. Kyse tämän muuntajan kohdalla on varmasti millivolteista.
« Vastaus #22 : 27.05.2018 kello on 16:50 »
@m_kane: "Tuota, jos katsot tuota kytkentäkuvaa, niin se ei ole ollenkaan sama, kuin minun piirikortilla."
- Tämä on aivan totta, kommenttini koskikin juuri tuota kytkentäkuvaa. Kuitenkin piirikortillasikin lienee varsin samanoloinen oskillaattori ja jännitteen- korotusmuuntaja (ennen varsinaista sytytysmuuntajaa/pulssipiiriä). Se jos syöttää samalla liekkivahtia, toisin kuin Mjo:n kytkennässä, ei sitä sen omaa päätehtävään liittyvää olemusta muuta välttämättä mitenkään. Tullaan tuohon kohta...
Jos se sitten onkin hieman erilainen niin toimimme sen mukaan. Piirrä hieman hahmotelmaa tuon muuntajan ympäriltä, komponenttiarvoinee n, niin katsotaan mitä se vaatii.
@m_kane: "Tuossa ei edes näy koko liekkivahtia."
- Kyllä näkyy, siinä liekkivahti on vaan "integroitu" sytytyspiiriin. Se on tuo piiri sytytysmuuntajan matalajännitepäässä .
@m_kane: " Käsitykseni mukaan liekkivahdilta tulee jonkinlainen pieni vaihtojännite, kun liekki palaa. Miten tuo jännite siihen elektrodiin ionisoituu, en ole perehtynyt.."
- Ei ihan näin. Perehdytään siis nyt.... Liekintunnistus ionisaatioelektrodi lla voi perustua kahteen ilmiöön. Liekki jo itsessään synnyttää pienen tasajännitteen jota voisi teoriassa hyödyntää mutta jännite on kovin pieni ja riippuvainen kemiallisista olosuhteista. Käytännössä tällainen tunnistus olisi liian häiriöherkkä.
Nämä laitteet toimivat toisin, näissä hyödynnetään varsinaista ionisoitumista, vapaita varauksenkuljettaji a siis, mikä näkyy sähkönjohta- vuutena. Kuuma elektrodi myös itsessään emittoi elektroneja mutta nämä kytkennät toimivat kyllä ilmankin tuota ilmiötä. (Elektroniputkiajan lapset, jollainen itsekin olen, kiinnittävät oitis huomiota siihen että liekintunnistuselek trodia ei tarvitse päällystää millään erityisellä emissiopinnoitteell a)
Vielä näinkin, suoralla vastusmittauksella, kytkentä olisi hieman epävarma. Lopullisen silauksen sille antaa se että johtavuus riippuu hieman mittausvirran suunnasta. Johdetaan siis tunnistuselektrodii n vaihtojännite, erotetaan kondensaattorilla tasakomponentti ja siinä se on. Elektrodiin muodostuu nyt liekistä riippuva oma tasakomponenttinsa josta taas RC-piirillä suodatetaan vaihtokomponentti pois, meillä on nyt jokseenkin luotettava (jännite)tieto liekin palamisesta.
>>>@m_kane: Huomannet nyt miksi ei ole ,toimintaperiaatteen kannalta siis, kovin oleellista mistä kohden sytytyspiiriä tunnistukseen tarvittava vaihtojännite otetaan. Lähinnä se ratkeaa sen perusteella halutaanko tunnistukselle oma, erillinen elektrodi. Yhdistetty sytytys/tunnistus- elektrodi kuulostaa elegantilta mutta vaatii sitten mm. sytytys- muuntajalle ainakin jonkintasoisen jatkuvan käynnin jonka taas ei saa aiheuttaa kipinointiä. Noin periaatteessa ongelmallisempi ratkaisu mutta oikein toteutettuna toimii sekin luotettavasti.
« Vastaus #23 : 27.05.2018 kello on 21:38 »
Kiitos kovin selventävästä tekstistä. Oppia ikä kaikki. Laitan huomenna kytkentäkuvaa, kunhan piirilevy on taas käsissä.
« Vastaus #24 : 27.05.2018 kello on 22:14 »
Toi minun laittama kytkentäkuva on vanhemman mallisesta lämminvesivaraajast a jossa kipinäkärki on myös liekkivahti. Kun kuvan laitoin ei vielä ollut selvillä, että mikä piirilevy on käytössä. Uudessa mallissa on kaksikärkikipinä ja liekkivahti erikseen. Malleja piirilevylle on ainakin kolme.
« Vastaus #25 : 28.05.2018 kello on 09:47 »
Tämmöisen pikaisen rustasin. Tuossa näkyy tuo signaalitie liekkivahdilta opampille. Tuo nasta 10 meneekin sitten piirin alle, joten siitä eteenpäin piirustaminen vaatii vähän työtä enemmän. Kuitenkin tuo rikkonainen muuntaja on juuri tuo mikä on heti tuossa liekkivahdin elektrodin ja kondensaattorin jälkeen. Liekkivahdin puolella oli minusta tuo coilin vastusarvo 120ohm ja opampin puolella tuo 12ohm. Lanka näyttäisi samanpaksuiselta, joten lienee tuo muuntosuhde likimain 10. Tosin ei ole nyt mikrometriruuvia millä tarkistaa paksuus.
« Vastaus #26 : 28.05.2018 kello on 13:12 »
Nytpä menee helpoksi.....
Parit huomiot aluksi. Muuntaja näyttää olevan todella "vain" muuntaja, se ei ole osana oskillaattoria (oskillaattori on ilmeisesti jo ennen tuota piirtämääsi vahvistinyksikköä, näkyvä osa on puskuri) eikä se palvele sytytyksen jännitteennostoa. Jälkimmäinen seikka näkyy jo erotinkondensaattor in jännitearvosta vaikka ei olisi piirilevyn kuvaakaan nähnyt. Voisi sanoa, vain hieman liioitellen, että kunhan "jokin" muuntaja löytyy niin tämä toimii. Jäljelle jääviä vaatimuksia on enään ilmaraoton sydän joka toimii edes jotenkuten tarvittavalla pulssinreunan kulmanopeudella. Muuntosuhde lienee pienempi kuin 10 mutta melko summittainen kuitenkin. Periaatteessa suurempi ulostulojännite antaa luotettavamman toiminnan mutta huomioi elektrodin erotinkondensaattor in jännitekesto. Kuvasta ei näy millä jännitteellä vahvistin toimii mutta 100V ylittyy helposti. Ja pitäähän muuntajan itsekin jännitteensä kestää. Tarkista siis syöttöjännite ja pidä muuntosuhde riittävän pienenä.
Elektrodilta pitäisi lähteä melko suuriohminen vastus ja sen jälkeen kondensaattori, jäljitä nämä että varmistut ettei siellä piile yllätyksiä. Ja lisäksi siksikin että voit sieltä mitata että liekin palaessa sinne ilmestyy (negatiivinen) jännite. Langan vastuksilla/paksuuksilla ei ole tässä merkitystä, riittää kunhan käämit mahtuu.
Jos sulla on miljoonalaatikossa (tai tilaat) jotain tämänsuuntaista niin kokeile ensin kondensaattorilla pulssittamalla että saat toisiosta sopivansuuruisen piikin, polariteetilla ei ole merkitystä.
« Vastaus #27 : 30.05.2018 kello on 12:16 »
Pari kysymystä; - Muuntajan liekkivahti-elektrodin puoleinen käämitys on pienempiohminen ja operaatiovahvistime lle menevä puoli suurempiohminen.. näin siis silmällä irtonaisista kääminpäistä katsottuna.. ne kun oli irronneet pinneistään. Onko tämä loogista, vai voiko olla mahdollista että muuntaja on kytkennässä toisinpäin? 100% Täyttä varmuutta kun ei ole, voi olla että käämin päät oli siten venyneet että näyttäisi kuin olisi ollut toisen puolen pinnissä kiinni. - Millä ferriitin puoliskot kannattaa liimata toisiinsa, vai onko mitään merkitystä? Pikaliimalla ajattelin, ja varmistus teipillä ympärille.
Kelasin langan pois, ja korjasin kääminpäät sekä liitinpinnit. Muuntaja on nyt ok ferriittiä vaille.
« Vastaus #28 : 30.05.2018 kello on 14:09 »
- Ei ole loogista että muuntajalla alennettaisiin vahvistimelta tulevaa jännitettä. Joko kääminpäät ovat vaihtuneet tai kytkennässä on vielä jotain joka ei ole tullut esille. Saitko jäljitettyä elektrodilta lähtevän tunnistuspiirin?
- Niin, onhan sulla oskilloskooppi (ja 10/1 vaimenninmittapää) käytettävissä.... nimittäin elektrodille tulevat pulssit on syytä kaiken tämän jälkeen tarkistaa vaikka toiminta näyttäisikin selvältä.
- Nyt kun muuntajasydän ei ole lämpenemässä niin liimalla ei liene erityisiä vaatimuksia. Ilmarako pitäisi saada pysymään lähellä nollaa joten olisi parempi ettei sinne jää liimaa. Jos sydän lukittuu mekaanisesti niin liimaustahan ei tarvita ensinkään, kuumenevissa hakkurisydämissähän näin tyypillisesti onkin.
« Vastaus #29 : 30.05.2018 kello on 14:55 »
Tämä kytkentä ei ole vedenlämmittimestä vaan Truma 1800:sta, mutta tuon kaltainen se kytkentä varmaan on, selviää minulle aikanaan kun piirrän kytkentäkuvan.
|