Aihe: Elämäntilanteen muutos ja vaunun myynti

Ai, onko siitä sittenkin jo niin pitkä aika jolloin myös isät on katsottu tasapuolisiksi vanhemmiksi, no hyvä.

Kyllä ja saatiin sovittua myös maksut

Joo on toki mutta ei tarvitse mennä montakaan vuotta taaksepäin kun lapset katsottiin automaattisesti äidille ja isän harteille jäi pelkästään maksajan ja kork. viikonloppuisän rooli.
Siinä mielessä nykyään on paremmin.

Eihän mitään automaattia ole koskaan ollut, vain ikiaikainen muistikuva siitä, että äiti on kotona ja hoitaa lapsia.
Kyllä ennenkin oli toisin, jos yli 30v tapahtumista voi niin sanoa.   

Mulla kävi niin että talo ja tavarat jäi x:lle ,lapset oli jo pois kotoa. Ostin vaunun matkaaja 9004 sen,pakkasin tavarat ja muutin kausipaikalle. Olihan se aikamoinen muutos mut siitä pikkuhiljaa ylöspäin. Aika hulvatonta menoa oli hetken aikaa. Tais mennä jotain 5v ennenkun muutin taas vuokrakämppään.
Siitälähtien on jonkin näköinen matkakuljin on ollut.
Nyt taas elämä suurinpiirtein kohdillaan.

Kyllä ja saatiin sovittua myös maksut

Eli lapset sitten asui jommankumman luona, kun maksaa piti. Niinhän se tuohon aikaan melko säännönmukaisesti oli. Sun lapset vaan ei olleet tuolloin enää ihan pieniä (?)

Eli lapset sitten asui jommankumman luona, kun maksaa piti. Niinhän se tuohon aikaan melko säännönmukaisesti oli. Sun lapset vaan ei olleet tuolloin enää ihan pieniä (?)

Juuri näin....Ja halusivat tavata isää Nytkin olen lähdössä vanhiman pojan kanssa viikoksi tien päälle eli rekka hommin,harmi vaan kun ei saa enää ajaa

Teille kaikille, joita elämä kolhii
niin ette ole yksin niissä myllerryksissä
ja voin sanoa
että kyllä se vaunuilu on yksi ihana elon reikä
kun on hyvät ystävät siellä ja saa puhua 
jotta jos mahdollista niin ihmisten ilmoille vain
ja toki kaikki suru on surtava
eikä se mene tuosta vain yön yli ohitse
ei edes kuukaudessa, jos ei aina edes vuodessa 
mutta rakkaat ystävät  ja läheiset ovat suuri apu siinäkin
jaksamista kaikille 

Jokainen tapaus on aina erilainen. Omani on tuolta 80 luvun aivan alusta, joten se tapaus on enemmän sitäpäivää, silloin törmäsi usein ansenteellisuuteen. Nykyään jo yksinhuoltajaisäkin alkaa olla yleisempi ja hyväksytympi kasvattaja kuin tuolloin. Mutta se ei ole tämän keskustelun pääasia.

Nykyään asiat ovat ilmeisesti paremmin isänkin kannalta ja varsinkin tuo yhteishuoltajuus on tuonut lapsille paremmat mahdollisuudet molempiin vanhempiin.

Mielestäni Pefletti teki hienon liikkeen tarjoutuessaan "tukihenkilöksi", nykyaikaisena yksinhuoltajana hänellä on varmasti annettavana tukea ja arvokkaita neuvoja. Asioiden purkaminen ja arvojärjestykseen asetteleminen auttaa tässä tilanteessa ehkä enemmän kuin jutustelu.

Enpä ole näistä kovin paljoa raportoinut mutta kun nyt tuli aihe lähelle niin menkööt.
Aikaa on jo 25 vuotta ja erohommia sillon piti ruveta tekemään. Helpotus asialle oli se ettei mitään kolmansia osapuolia vaan ihan keskenään exän kanssa pähkäilimme. Jaoimme pesän niin että otin talon, lapset, velat, enkä vaatinut elatusmaksuja. Sillon meni peli tasan. Uskoimme virkailijoita jotka kertoili että tottakai yhteishuoltajuus on hyvä, mutta.
Erossa tyypillisesti osapuolet käyttää kaikkia vallankäytön mahdollisuuksia jos niitä vain on. Yhteishuoltajuus on tapa jolla toinen kontrolloi toisen oloa lasten kanssa. Onneksi vaimo oli riittävän suuri ihminen ymmärtääkseen että mulla oli paljon paremmat mahdollisuudet vastata lapsista, ja suostui yksinhuoltajuuteen minulle. Jos tuohon aikaan olisi äiti huoltajuuden halunnut niin olisi sen varmasti saanut. Tai vaadittaessa olisin saanut yhteishuoltajuuden joka taas olisi tarkoittanut riitoja, kontrollointia jne.
Jännää oli kun aina kun ihmisten kanssa tuli puhe siitä että kolme lasta jäi minulle niin kysyttiin kohteliaasti: jaa näin, eikö tuo ole aika erikoista. Tarkoiti suomeksi: Mitä vittua, mikä siinä naisessa vikana, kerro muutama iljettävä yksityiskohta. Sellaisia vaan ei ollut. Ja järkyttävää oli että nimenomaan naiset oli jyrkkiä asian suhteen, millainen äiti luopuu lapsistaan. Hölmöä, eihän äitiys lopu siihen että antaa huoltajuuden pois. Ei se lapsistaan luopunut. Typerä ajatuskin sellainen. Se luopui vallankäytön, potentiaalisten riidan aiheitten, velvotteiden osalta. Ei äiteydestä. Äiti on äiti, eikä minusta äitiä tule. Se mitä äiti ei oikeen osannu oli se että vaikka sille kerroin että minä olen huoltaja ja kasvattaja, anna mun olla myös se ikävä ihminen niille, rakastava, kurinpitäjä, kelju tarvittaessa. Sun homma on olla kiva äiti. Ole kiva, mä otan sen paskapuolen kyllä.

Komsii. Isänä joka ei lasten kanssa asu sen hommana on olla kiva isä. Ei se isyys sillä vähene että vanhat puolisot riitelee siitä miten lapset asuu, millaset kengät on elatusrahoilla ostettu jne. Toisin sanoen sinulle on annettu rooli olla kiva isä. Kurinpito, koulun kanssa neuvottelut, kotiintuloajat, ruokasysteemit, huoneen siivoukset, vessan pesu, ruoanlaitto, kaikki tämä on jäänyt ja saat keskittyä olemaan kiva.

Edit: Niin valitettavaa kun se minusta onkin, exä ei osannut keskityä olemaan kiva. Kolmesta lapsesta kaksi ei pidä mitään yhteyttä äitiinsä. Surullista, vaikka oon kokoajan niille takonut päähän että se on teidän äiti.

Lapsenlapset on jo laumana kivoja, mutta eivät mummoaan tunne. Valitettavaa, se ei osannut olla kiva.

^

Voi miten surulista
eip' mummu tiedä mitä menettää
kun olen sitä mieltä
että mummius on maailman parasta aikaa 
4 rakkaan lapsenlapsen mummi
ja vanhin täyttää kohta 20 v
voi kumpa elinpäiviä riittäis
ja sais nähdä vielä kolmannenkin sukupolven varttuvan 

^

Voi miten surulista
eip' mummu tiedä mitä menettää
kun olen sitä mieltä
että mummius on maailman parasta aikaa 
4 rakkaan lapsenlapsen mummi
ja vanhin täyttää kohta 20 v
voi kumpa elinpäiviä riittäis
ja sais nähdä vielä kolmannenkin sukupolven varttuvan 

Mulla on kuva neljännestä sukupolvesta,kun oltiin Tampereella mummon luona,joka jo on kuollut

Lapset kertoili miten äiti haukkuin minua. Vaikka lapset kertoi sille että älä, se on meidän isä ja sitä ei haukuta.
Mitä tästä opimme, sen että älä hauku lasten kuullen niitten isää / äitiä. Ei ne sitä halua kuulla. Isä on isä, äiti on äiti. Sitä ei pidä lasten kuullen arvostella lainkaan.

Toisaalta, vaikka mä olin se kelju joka pisti niille kuria ja vessan siivousta niin se on arvo. Tänäpäivänä kun ne pitää kuria lapsilleen. Hyviä kakaroita noista on tullu, ja hauskaa minusta on se että se teini tyttö joka taisteli minua vastaan, pitää omille pennuilleen kuria joka minua hirvittää. Neljä poikaa sillä. Se vaan on todettava että en mä ihan huonoa työtä tehny sitte kuitenkan.

Hauskaa seurattavaa.

Tottakai, se vastuu, se asema jonka sillon otin, pelottihan se. Tottakai. Ja kamalaa olla yksin vastuussa... mutta se on tehtävä mikä on tehtävä. ja palkitsevaa.

Lainaus Rautzilta
 "Tottakai, se vastuu, se asema jonka sillon otin, pelottihan se. Tottakai. Ja kamalaa olla yksin vastuussa... mutta se on tehtävä mikä on tehtävä. ja palkitsevaa"

Totta joka sana ! Pelotti, mutta pakko niin oli tehdä ja kyllä se on ollut ennenkaikkea palkitsevaa !!!
Mullahan on jo kaks aikuistakin mukulaa jos reilu parikymppiset lasketaan aikuisiks ?
Mutta VASTA nyt nuorimman pojun kanssa oon opetellu miten vaipat vaihdetaan, no nyt just jo opetellaan poitsun kans vaipattomuuteen, on muuten siinäkin savottaa, huh huh

Mulle itelleni tää on ollu vissiin elämäni parhaita päätöksiä, enkä kadu pätkääkään !!
Upeeta taas päästä reissuun, eikä missään koskaan ole "kieroon" katottu kun faija + 12v + 10v + 2,5v reissaa, viime kesänäkin pörrättiin yli kuukausi ja vissiin saman verran tulevanakin kesänä 

Lainaus Rautzilta
 "Tottakai, se vastuu, se asema jonka sillon otin, pelottihan se. Tottakai. Ja kamalaa olla yksin vastuussa... mutta se on tehtävä mikä on tehtävä. ja palkitsevaa"

Totta joka sana ! Pelotti, mutta pakko niin oli tehdä ja kyllä se on ollut ennenkaikkea palkitsevaa !!!
Mullahan on jo kaks aikuistakin mukulaa jos reilu parikymppiset lasketaan aikuisiks ?
Mutta VASTA nyt nuorimman pojun kanssa oon opetellu miten vaipat vaihdetaan, no nyt just jo opetellaan poitsun kans vaipattomuuteen, on muuten siinäkin savottaa, huh huh

Mulle itelleni tää on ollu vissiin elämäni parhaita päätöksiä, enkä kadu pätkääkään !!
Upeeta taas päästä reissuun, eikä missään koskaan ole "kieroon" katottu kun faija + 12v + 10v + 2,5v reissaa, viime kesänäkin pörrättiin yli kuukausi ja vissiin saman verran tulevanakin kesänä 

Juurikin näin. Niin pahalta kun tuntuikin niin hyvin kävi. Hyvin sanoit, elämän parhaita päätöksiä.
No mulla oli vielä se että kun oltiin erosta päätetty, niin vaimo halvaantu. Hoidin lapset, ja vaimon. Lupasin sille että hoidan sut kuntoon enste ja sitte erotaan. Viis vuotta siinä meni.... Kuntoutu se ihan työelämään ja on ihan jees seki. Siinä meni vaan jokunen vuosi jotta päästiin taas lähtötilanteeseen. Mutta kuiteski. Lopputulema hyvä.

kun oltiin erosta päätetty, niin vaimo halvaantu. Hoidin lapset, ja vaimon. Lupasin sille että hoidan sut kuntoon enste ja sitte erotaan. Viis vuotta siinä meni....

No siinä on kyllä ainakin vaimolle näytetty mitä se "niin myötä- kuin vastamäessä" tarkoittaa.   

Aikoinaan kun väistämättä luisuin eroon. Vähät tavarat luetteloin ja laitoin jokaiselle hinnan. Emäntä sai valita tavaran tai rahan. Matot otti, muuten rahan. Unohdin valokuvat luettelosta. Kun en viittinyt ruveta käräjöimään, en ole kuvia sen koomin nähnyt. Kesämökki myytiin ja rahat puoleksi. Nuorempi muksu jäi emännälle ja minulle vanhempi kaheksantoista vuotias. Sitten kun nuorempi täytti kaheksantoista, hänkin tuli minulle. Näen mäni, mutta mänköön. Nyt kaikki hyvin.