Kirjoittaja
Aihe: Elämäntilanteen muutos ja vaunun myynti (Luettu 14460 kertaa)
« Vastaus #16 : 17.05.2016 kello on 19:39 »
Muutin paremmaksi, hyvä huomio.
Kiitos. Ilmankos en löytäny tietoja siitä vaunusta.
« Vastaus #17 : 17.05.2016 kello on 20:36 »
Kaikki menee, talo, auto, vaunu, lapset... Ex. muutti toiselle paikkakunnalle mitään sanomatta, sopimatta. Katosi vain lapsien kanssa. Tiedän mikä sota jatkossa olisi lasten tapaamisien kanssa, joten ehkä parempi kärsiä kaiken menetys kerralla. Lapset ovat onneksi niin pieniä että tuskin minua muistavat kauaa.
Eihän se nyt noin mene. Taistele hyvä mies. Muulla ei oo väliä, mutta lapsistaan ei mies luovu.
« Vastaus #18 : 17.05.2016 kello on 21:50 »
Älä luovu lapsista. Lapset tarvitsevat isän ja heillä on oikeus omaan isään. Sinä tarvitset myös lapset ja he ovat myös sinun koko loppuelämän. Lapset on ja pysyy vaikka koko omaisuus menisi.
Minäkin kannustan vaunun pitämiseen. Tämä on niin hyvä sosiaalinen harrastus ja vaikeissa elämänvaiheissa on hyvä olla ihmisiä ympärillä. Yksin ei ole kenenkään hyvä olla ja vertaistukea löytyy varmasti näistä karavaanariporukois ta. Ehkä myöhemmin uusi rakkauskin vaikka nyt tuntuu, että hajoat etkä kykene uusia suhteita edes ajattelemaan.
Voimia ja uskoa tulevaisuuteen.
Ps. Olen monen lapsen äiti - tällä kokemuksella puolustan isän tärkeyttä ja oikeuksia.
« Vastaus #19 : 18.05.2016 kello on 08:15 »
Tsemppiä AnttiF, minä jos kuka tiedän kyllä mitä on olla "pohjamudissa" ! Sieltä ei ole kuin yks suunta ja se on ylöspäin, vie kyllä oman aikansa ! Jos sulla on edes yksi HYVÄ kaveri juttuseuraksi niin käytä häntä, ite en joskus sitä osannut hyödyntää vaikka olis kannattanut !! Ja lapset on molempien, äiti EI ole mikään "jumala" siinä suhteessa, usko mua, mä tiedän sen ! Nimim. 3 pikkulapsen yh-iskä (ja ylpeä siitä) Ja jos juttukaveria kaipaat niin ota muhun yhteyttä, nolla500 945088 Ps. Älä myy vaunuas pois, jos sulla on mahollisuus se säilyttää
« Vastaus #20 : 18.05.2016 kello on 08:47 »
Hyvä pefletti Lähetetty minun GT-I9295 laitteesta Tapatalkilla
« Vastaus #21 : 18.05.2016 kello on 08:56 »
Kaikki menee, talo, auto, vaunu, lapset... Ex. muutti toiselle paikkakunnalle ....
Jos mahdollista, vaihtaisin vaunun retkeilyautoon. Silloin olisi yksi auto käytössä, jossa voi yöpyä ja liikkua taajamissa helposti, missä sitten kulkeekin. Suuri muutos on tapahtunut, eikä asuntovaunulla ehkä autoton mies tee mitään? Tsemppiä täältäkin
« Vastaus #22 : 18.05.2016 kello on 10:04 »
Suuri muutos on tapahtunut, eikä asuntovaunulla ehkä autoton mies tee mitään?
Kun lusikat menee jakoon niin eihän se sitä tarkoita että toinen osapuoli jäisi täysin osattomaksi. On vain ehkä kehitettävä tuon kulkupelin osalta huokeampi ratkaisu. Aikanaan hakiessani eroa, hain myös lapseni yksinhuoltajuutta ja sen sainkin. Eli tuon myllerryksen kokeneena voin vain sanoa että tunteet, vaikka ne tällä hetkellä tunkevat väkisinkin pintaan, ne pitää vain työntää taka-alalle ja käsitellä asiaa puhtaasti järki pohjalta. Lapsien etu pitää asettaa molempien vanhempien oman edun edelle, tuo on se vaikein osuus joka yleensä ei jommalta-kummalta onnistu ja se myös on sitä vaikeampaa mitä isompi on riita. Laiha sopu on parempi näissäkin asioissa kuin lihava riita, vaikka jonkinlaisen sovun ylläpito hankalaa olisikin. Myös sinä voit lähteä selvittämään mahdollista yhteishuoltajuutta ja oikeuksiasi isänä tuolta sosiaalitoimen kautta ja se jossakin tapauksessa saattaa olla hyväkin asia, silloin et ehkä jää pelkästään altavastaavaksi osapuoleksi. Siellä vain pitää olla mieli kasassa ja asiaa käsitellä vain asiapohjalta, jos siellä tunteet räiskyy niin se tekee vain hallaa. Kannatta jonkinverran ehkä myös kuunnella noita ulkopuolisia ystäviä jotka osaavat suhtautua tilanteeseen ilman tunnerasitteita. Nyt, kaikesta huolimatta tuota tarmoa pitäisi ohjata elämän uudelleensuunnittel uun, ei toisen tekemän ratkaisun pidä antaa hallita mieltä. Toistaiseksi vielä aurinko nousee joka aamu, ja vielä se joskus paistaa sinne "risukasaankin". Voimia ja jaksamista uudessa elämäntilanteessa.
« Vastaus #23 : 18.05.2016 kello on 10:31 »
Aikanaan hakiessani eroa, hain myös lapseni yksinhuoltajuutta ja sen sainkin.
Aika harvinaista että isä on saanut yksinhuoltajuuden, toki mahdollista mutta harvemmin silti noin päin.
« Vastaus #24 : 18.05.2016 kello on 10:43 »
Niin, yksinhuoltajuus ja pääasiallinen asuminen on eri asioita.
Mulla on yksi kaveri ja yksi sukulainen (isiä) joiden luona lapset on asuneet, molempien kohdalla hyvin perusteltu, mutta perin erilainen syy siihen.
Se seikka, miksi asuminen/huoltajuus on jotenkin järjestetty, on kyllä vahvasti asianosaisen yksityistä.
« Vastaus #25 : 18.05.2016 kello on 10:50 »
Se seikka, miksi asuminen/huoltajuus on jotenkin järjestetty, on kyllä vahvasti asianosaisen yksityistä.
Joo on toki mutta ei tarvitse mennä montakaan vuotta taaksepäin kun lapset katsottiin automaattisesti äidille ja isän harteille jäi pelkästään maksajan ja kork. viikonloppuisän rooli. Siinä mielessä nykyään on paremmin.
« Vastaus #26 : 18.05.2016 kello on 11:03 »
Näin minäkin olen ymmärtänyt. Yhteishuolto ei vaan aina ole lapsien edun mukaista, jos vanhemmat ei pysty keskenään asioista sopimaan tai paremminkin toinen vanhemmista on yhteistyökyvytön. Sellaisenkin tilanteen tuttavapiirissä tiedän.
« Vastaus #27 : 18.05.2016 kello on 11:03 »
Joo on toki mutta ei tarvitse mennä montakaan vuotta taaksepäin kun lapset katsottiin automaattisesti äidille ja isän harteille jäi pelkästään maksajan ja kork. viikonloppuisän rooli.
Siinä mielessä nykyään on paremmin.
Ei pidä paikkaansa,kun 16V sitten erosin niin molemilla oli huoltajuus...
« Vastaus #28 : 18.05.2016 kello on 11:12 »
Asumisesta taisi olla puhetta... vai oliko sulla jo viikkovuorottelu, kuten nykyään tapana?
« Vastaus #29 : 18.05.2016 kello on 11:12 »
Ei pidä paikkaansa,kun 16V sitten erosin niin molemilla oli huoltajuus...
Ai, onko siitä sittenkin jo niin pitkä aika jolloin myös isät on katsottu tasapuolisiksi vanhemmiksi, no hyvä.
|