Aihe: Elämäntilanteen muutos ja vaunun myynti

Ja kaikista eniten syyttömät lapset kärsivät... Jos tuo  ero on rankkaa. Monesti tuntuu ja näyttää siltä että se toinen on syyllinen. Meillä pyritään avoimmuutteen molemmat myöntää töpänneensä se on siinä. Niitä ei saa pahalla enää muistella, vaan toisen parhaaksi asia käännetään. Askareet tehdään ja mennään yhdessä retkille.

Kiitokset kaikille tsemppauksista, varsinkin Pefletille yhteystiedoista, täytynee ottaa yhteyksiä jos tässä saa keräiltyä itsensä kasaan.

Ex. vaimo kun tuntuu kyltymättömästi vaativan kaiken mitä minulla on koskaan ollutkaan ja vaikka mikä ei hänelle kuuluisikaan, hirveä kiristys päällä, hän kun on mustamaalannut minut sossujen edessä jo väkivaltaiseksi juopoksi. Vei lapset toiselle paikkakunnalle mitään sopimatta, kertomatta... Sitten kehtaa vielä syyttää kun en ole eronkaan jälkeen hoitamassa lapsia, kun en tiedä minne hän on ne edes vienyt! Tausta kun hänellä on mikä on, kasvanut ilman omaa isää, isäpuoli ei ole koskaan häntä hyväksynyt ja perheen riitojen takia lähtenyt perhekotiin 16 vuotiaana, haluaa nyt ilmeisesti kostaa minulle kaiken. 7 vuoden suhteen ajan tuli semmoista paskaa niskaan että oksat pois, lapsien tähden olin valmis sietämään mitä hyvänsä. Nyt vasta on itse herännyt mitä kaikkea paskaa sitä tulikaan kestettyä ja kuinka ahdistunut olin.

Ex. vaimo oli lähtemässä ensimmäisen kerran joulukuussa, purkauduin tästä äidilleni että en taida jaksaa tätä kaikkea sontaa kun oli töissä YT:t päällä ja työpaikka todella vaakalaudalla. Tästä seuraavana päivänä äiti kuoli ja sain kuulla ex vaimoltani että kuinkahan kauan saa olla säälitukenani elämässänni, seurvaanan puoli vuotta vaiko kokonaisen vuoden, kun vain makaan ja suren enkä hoida edes lapsia.... Sama homma kun sairastin maaliskuussa 39 asteen kuumeessa sängyn pohjalla, makaan vain enkä hoida lastenhoito-osuuttani mitenkään. Joustin työstäni todella paljon että pääsin hoitamaan lapsia kun ex vaimo lähti töihin, tein loppupäivän etätöinä ja viikonloput olin lapsien kanssa kun hän otti keikkatöitä. En ikinä ollut lapsien kanssa enkä osallistunut niiden hoitoon... Hän sai juosta baareissa, chiikin keikoilla, kavereilla. Itse en saanut käydä missään. Keväällä kun vaihdoin molempien autoihin kesärenkaat, nousi jumalaton meteli kun en hoida lapsia enkä osallistu kotitöihin...

Torstaina sain jumalattoman puhelinmeuhkan kun en ole myynyt taloamme (tottakai minun olisi pitänyt hoitaa paikat ja pihat myyntikuntoon), hän kun on tullut siivoamaan paikkojaan, on vienyt vain pois kamojaan ja minun kamoja...

Iski hirveä ketutus n. klo 23 illalla. Pakkailin karvaperseet (2 pk-collieta) ja kamat vaunuun ja lähdin ajelemaan vaunu perässä. Katsoin puskaparkkikarttaa ja päädyin Heinolantie 760, Pertunmaan levähdyspaikalle. Upea ja rauhallinen paikka:


Tarkoitus oli seuraavana päivänä jatkaa kohti pohjoista, mutta alkoi kuume orastaa ja päädyin Hirvensalmelle Etuniemeen:


Tästä oli tarkoitus jatkaa Hietajärvelle Kiihtelysvaaraan, mutta kuume oli jo 39 ja naapurin m**kku ilmestyi samalle alueelle jäätelökioskillaan (ei osaa tervehtiä kotipihalla, vittuilee kaikesta mahdollisesta, äidin hautajaisissa työnsi papin auton taakse roskapöntön kun oli kääntymässä tämän k*rvän pihatiellä), joten takaisin. Kävin vilkaisemassa Mäntyharjun Nesteen suljetun leirintäalueen, mutta liikenteen melu oli niin kova, joten päätin kurvata takaisin nauttimaan Pertunamaan levähdypaikan rauhasta ja maisemista, jolta sitten tänään kotiin sairastamaan:

Sillä lailla. Epävakaan akan kolttosia joudut kestämään  Koeta sinnitellä. Asiat vielä oikenee
ja pääset hengittämään. Hyvä ettet hukannut vaunua. Ompahan joku paikka missä saat olla rauhassa
ja valita maiseman  Vilpittömästi TSEMPPIÄ!

Kiitos, vaan vaatii se akka osansa vielä autosta ja vaunustakin..

Hommaa kunnon asianajaja, ei mitään kunnan oikeusavustajaa.
Ne kun on tottuneet tekemään sopimukset sosiaaliviraston muijien ehdotusten mukaan. Tsemppiä.

Joo ota vaan Antti yhteyttä jos tarvetta 
Tiedän kanssa mitä on mulkun akan kanssa tapella !!
Ja jos tuntuu että "puskaparkkia" kaipaat niin semmonen löytyy kaikilla "herkuilla" tontilta Inkoossa 
Suosittelen samaa mitä Bavaria eli hyvää juristia, pari tonnia voi hyvinkin säästää parisataa tonnia, tiedän kokemuksesta 

Jaksamista Antille. Maallinen omaisuus om vaan maallista ja sitä saa kerättyä pikkuhiljaa takaisin. Taitaa olla tosielämässä erot joissa pysytään ystävinä aika harvassa. Nyt vaan oikeusapua hankkimaan omaisuuden jakamisessa ja erityisesti huoltajuusasiat oikealle mallille. Näissä asoissa exät voivat olla varsinaisia piruja ja käyttää tilannetta häikäilemättä hyväkseen. Oikeusavun lisäksi oman kunnan lastenvalvojaan yhteyttä kiireesti.

Ihan vain ajanpuutteen vuoksi en kerenny  kertomaan  miks viime syksynä vaihoin Elnakin halvempiin kamppeisiin  .
No sen tähen justiin kanssa .
No lähti jottain muutakin tästä savusta mutta ihan sovussa .
On sellanenkin mahollista .
Kottoani en lähe mihinkään eikä sitten palion muutakaan lähtenny.
Kyllähän se ensin ottaa luonnon päälle ja sapettaakin ja pitkään painaa mielelle ettei tästä seleviä kunnialla mutta ihminen on selviytyjä jos vain ite tahtoo ,ja miks ei tahtosi.
Lopusta en tiejä itekkään vielä mutta nyt tuntuu että alako elämäni paras aika .
Että hyvin menee mutta menkööt vaan 

Kiitos, vaan vaatii se akka osansa vielä autosta ja vaunustakin..

Siitähän selviää rahalla.

Siitähän selviää rahalla.

Rahalla selviää joo. Tottakai se vaatii osansa. Kuten sanamuoto "osansa". Liiton aikana hankituista veloista ja omaisuudesta kuuluu puolet sille. Jos ei muita sopimuksia ole. Oli se sitte kuinka oikein tai väärin tahasa. Suhde kun menee roskikseen, jää matematiikka. Ja lapset, mutta ne ei ole matematiikkaa kuin osaksi.

Rahalla selviää joo. Tottakai se vaatii osansa. Kuten sanamuoto "osansa". Liiton aikana hankituista veloista ja omaisuudesta kuuluu puolet sille. Jos ei muita sopimuksia ole. Oli se sitte kuinka oikein tai väärin tahasa. Suhde kun menee roskikseen, jää matematiikka. Ja lapset, mutta ne ei ole matematiikkaa kuin osaksi.

Näinpä. Minä en ymmärrä sellaista matematiikkaa,  jos lähtötilanteessa parilla on mm. Koti, auto ja vaunu, miten jaon jälkeen tilanne voisi toisella osapuolella olla nolla??

Aikanaan kun ensimmäisestä vaimosta erosin jäi vaimolle talo ja henkilöautot. Minulle velkainen firma muutamalla kuorma-autolla.
Kuukausi tulot oli luokkaa vajaa 2000 markkaa minkä pystyi itselleni firmasta ottamaan.
Ja kunnan akat koitti tehdä elatus sopimusta 1000 fmk kuukaudessa per lapsi ( 2 kpl ) joka oli tuossa erossa se ainut asia
joka rupesi tökkimään. Ja ensimmäisen kerran kun minun palkkaama asianajaja kävi sosiaalitoimistossa tapaamassa noita muijia
ne väittivät mimun laimin lyövän kaikki muut velvollisuudet, tapaamiset sun muut,  joten maksun olisi oltava tarpeeksi iso jotta vaimo voisi kaiken kustantaa lapsille.
No seuraavalla tapaamisella oli vaimo mukana toimistossa kertomassa ja kyselemässä koska hän on semmoista teille väittänyt.
Sitten sorvattiin sopimus siinä pöydän ääressä, niin vielä siinä vaiheessa koittivat saada vaimon olemaan hyväksymättä sopimusta.
Tukkivat suunsa vasta kun vaimo sanoi että taitaa pitää hakea yksi asianajaja lisää lisäämään kustannuksia teidän takia.
Eli minun ja vaimon välillä ei ollut koko eron aikana vaikeuksia, mutta sosiaalitoimiston tantoilla oli.
Ja sen jälkeen kun vaimo sai uuden avomiehen kanssa pojan on poika ollut joka kesä kun olemme mökillä olleet kalastelemassa viikon päivät minun kanssa.
Ja avomies silloin tällöin pojan kanssa käynyt täällä ja olemme ukko ja poika porukassa käyneet matkamökilllä katsomassa jonkun moottori urheilu tapahtuman.

Noissa eroprosesseissa pitäisi pitää aina pää kylmänä, eikä antaa tunteille valtaa, vaikka mieli tekisi. Kun yhteenmennessä on kummallakin jotain omaa omaisuutta, niin kaikki se mistä on kuitit osoittaa on sen kuka sen on maksanut. Kun sitten liiton aikana on hankittu omaisuutta, jos ei ole avioehtoa, pääsääntöisesti omaisuus on sen kenen nimillä se on. Jos on molempien nimillä, kuten esim asunto yleensä on, niin sitten realisointi ja raha jakoon, ellei toinen osta toista asunnosta ulos.
Oikeus tietysti katsoo aina myös asioita lasten edun kannalta. Eli jolle lapset jää niin sille toinen osapuoli maksaa elatusmaksua ja jos ei ole mistä maksaa niin valtionkonttori hoitaa ja perii. Yhteishuoltajuuskin voi olla hyvä ratkaisu taloudellisesti, jos se vain toimii lasten parhaaksi.
Tuttavapiirissä ja työkavereilla on näitä eroprosesseja tullut nähtyä ja parhammin on myöhempää elämää varten mennyt heillä jotka on osanneet neuvotella asiat.

Itse olen sitä mieltä, että avioliittoon ei pidä mennä jos vähänkin epäilee että voi tulla jotain. Seurustella pitää pidempään ja oppia tuntemaan se tuleva kumppani, ja sen jälkeen ensin avoliittoon ja avioliitto kun kaikki on jo jonkun aikaan mennyt omaa uomaa. Amerikkalaistyyppis et  unelmahääproosat on kaukana siitä arjesta mikä avioliittoelämä oikeasti on. Itse olin puolisoni kanssa avoliitossa 15 vuotta ja nyt ollaan naimisissa oltu jo vuosia. Aika hyvin toistemme tavat tunnetaan. Ja jos parisuhteessa tulee jostain riitaa, niin pitää niitä tullakkin. Se puhdistaa ilmaa ja mikä liitto ei kestä pientä suukopua tai kinastelua sen voi unohtaa. Elämä on aaltoliikettä missä tulee välillä nousuja ja laskuja ja jos ne laskut kestää niin kyllä liittokin kestää. Isäukko sanoi eläessään mulle,  että " jos sun tuleva nainen ei kestä jänkällä viikkoa märisemäti tai motkottamatta ja kuluttaa ympärillä olevaa ilimaa leukojen loksuttamiseen,  niin voit pistää kapsäkin käteen ja saatella asemalle".
Ja paljon on miesmallitkin muuttuneet, että ei sen puoleen voi naisen piikkiin ehkä kaikkeakaan sankosta kaataa .

Tuttavapiirissä ja työkavereilla on näitä eroprosesseja tullut nähtyä ja parhammin on myöhempää elämää varten mennyt heillä jotka on osanneet neuvotella asiat.

Pätee muuten todella moneen muuhunkin asiaan, sopimalla niistä asioista sulassa sovussa pääsee kaikki helpommalla ja varmasti myös pitkänpäälle parempaan lopputulokseen

Seurustella pitää pidempään ja oppia tuntemaan se tuleva kumppani, ja sen jälkeen ensin avoliittoon ja avioliitto kun kaikki on jo jonkun aikaan mennyt omaa uomaa.

Jaa, niinkö Meillä vaimon kanssa ensitapaamista vajaa 2vko kun jo oli kihlat sormissa, hääpäivä oli n. 7kk tuosta ja tuostakin päivästä tulee tänä kesänä jo 19v

Ja avioehon voi tehdä vielä naimisissa ollessakin jos ei heti valmiiksi ennen häitä sitä tee.
Vanahemmalla iällä kun lyöjään hynttyitä yhteen on ehottomasti rahat ja ommaisuuvet piettävä selevillä vaikka kuin hempeeltä
näyttäsi että loppuelämä se tälleen mennään.