En tarkoittanut puskaparkkeiluakaan, vaan mukavuuden ja käytettävyyden/kuljetettavuuden suhdetta.
Jos tästä lähtökohdasta käsin pohdin meidän leirintämatkailua, niin asuntoautossa noiden kolmen välisen suhteen on oltava hyvässä tasapainossa, mikä tarkoittaa jonkin sortin kompromisseja. Pääpointti meillä kuitenkin on omavaraisuus. Leirntäalueella taisimme viimeksi olla vajaa kolme vuotta sitten, mutta pyöräretkellä telttaillen Sloveniassa. Sien ajan asuntouato odotti 17 yötä Granjska Goran poliisiaseman pihalla.
Näin ollen asuntoauton suihku on meillä päivittäin käytössä. Invertteriä tarvitaan kameran, tietokoneen ja otsalamppujen akkujen lataamiseen ja myös pariin irtovalaisimeen. Mikroa, kahvinkeitintä ja vedenkeitintä meillä ei ole kotonakaan joten ei niitä ole tullut mieleen autoonkaan hankkia. Telkkarilla emme tee mitään emmekä ole grillinkään perään koskaan haikailleet. Hakeudumme metsään nuotiopaikalla jos kaipaamme grilliattua ruokaa ja joskus talvella saatamme katsoa tietokoneelta jonkun leffan, mutta harvinaista sekin on. Uuni olisi turhake viemässä painoa ja tilaa, mutta iso jääkaappi mahdollistaa monen päivän "korvessa" olon ilman pelkkää säilykeruokaa (mitä kyllä löytyy kaapista siten, että niiden ja pusimuusin, riisin yms. kanssa selvitään vaikka jääkaappi tyhjenee eikä kauppaa ole kädettyvillä).
Sähköä meille tekee polttokenno.
Mukavuutta tuo parivuode. Ylellisyyttä on sohva. Pöydälle levitetään aina pöytäliina ja korissa on ajankohtaisia kukkia tai metsänkasveja. Valaistuksen täytyy olla tehokas. Lämmintä vettä tulee olla saatavilla vuoden ympäri ja henkarikaappi ilman muuta. Märille retkivaatteille pitä olla paikkoja kuivua ja kartanlukijan vieressä riittävästi tilaa pienelle matkatoimistolle.
Nyt on näin, mutta siitä maksamme ketteryyden menetyksellä eli tämän hetkinen 6,9m ei ole niin kätevä kuin entinen 6,4 metrinen. Saattaa olla että kun lopetamme tämän vuoden sisällä tämän Baltia-projektin (Baltiassa tuosta ylimääräisestä puolestä metristä ei ole niin usurta haittaa kuin vuoristoisilla alueilla) niin vaihdamme lyhyempään, muta menetämme sitten asumismukavuutta...
Mitä vähemmän tavaraa sitä kevyempi liikkua, mutta niinhän se on joka ainoassa matkustusmuodossa. Tärkeää on löytää itseä palveleva tapa ja varusteet.
Toinen pää leirintäamatkailuss
amme on vaikka tämän talvinen kolmen viikon vaellus kävellen Viron poikki, jolloin mukavuudet olivat hiukan toista luokkaa mutta elämä silti aivan yhtä nautittavaa, vain erilaista. Vaelluskota ja risukeitin olivat tärkeimmät kaverit, koko matkakodin perusta. Vedet sulattetiin lumesta tai tehtiin avantoja vesistöihin ja ruoka valmistettiin risukeittimellä, nuotiolla ja kaasukeittimellä. Omaisuus kulki selässä 20-30kg painoisena ja pesulla käytiin 3-5 päivän välein jos vastaan tuli mahdollisuus sisämajoitukseen.
Itse ainakin olen havainnut että asennekysymyksiähän nämä ovat. Tuolla vaelluksella ei yhtään häirinnyt hämärä valaistus, suihkun puute, vesihuolto yms. mutta asuntoautolla matkustaminen kuuluu toiseen kategoriaan jolloin mun mielestäni noiden juttujen täytyy toimia toisin. Jos eivät toimi, voisin yhtä hyvin tehdä matkaa fillarilla tai kävelten

Näin ajattelen ja tunnen.
Tässä yöpaikka tämän viikon alusta Pohjois-Virossa Päite pankilla ja toisessa kuvassa kotakodin sydän.
t.Kaarina

