Aihe: Karavaanarihenki

Toinen voi olla esim. Motocrossari, joka asuu tilanteen saneleman pakon edessä ison osan ajasta asuntoautossa, eikä karavaanarit voisi vähempää kiinnostaa.

Kiinnostava aihe. Tuli mieleen jo viikolla, kun tuli Simo Käyhkön SFC:n kautta toimittama kysely sähköpostiin. Siinähän kysyttiin kulkineen pääkäyttötarkoitust a.

On totta, että autoilijoissa ja vaunuilijoissa on ryhmiä, joissa suurin osa ei koe olevansa karavaanari. Mutta osa kokee, ja sellaisia yksilöitä löytyy meiltä orgistakin. Tämä selvisi, kun joskus yritin näitä ryhmiä luetella.

käsi heilahtaa kaikille...karavaan ari karavaanari kaikkien kaveri..     tämmönen kun tulee vastaan niin heiluttakaa niin perkeleesti..

Juu, kaikkia moikataan.

Me myös moikataan kaikkia

Sent from my RM-914_eu_finland_217 using Tapatalk

Sama täälä kaikkia moikataan kanssa Mutta,kun se on pieni prosentti jotka moikkaa takasin

Tulee mieleen vaunukaupat. Kun lähdin myyjän pihasta vuokra autolla ekaa kertaa vetämään leveätä vaunua. Kilometrin päästä tuli vastaan ensimmäinen vaanari ja tervehti. Melkein ajoin hätäpäissäni koko yhdistelmän ojaan, kun on niin hämmennyksissä. Vastata piti tietysti ja siitähän syntyi heti pari koukkausta.

Karavaanari henkäyksestä on vähän ristiriitaisia ajatuksia.
Itselle karavaanari homma ei ole harrastus vaan se mahdollistaa muut harrastukseni.
Olen sitä mieltä että vaunulla tai autolla reissaavat ovat samaa perhettä ja aika tavalla vieroksuttaa karavaanari aatteesta nuo viittaukset numeroihin, yleisiin alueisiin, kuppikuntien jäsenmaksuihin.

Sama täälä kaikkia moikataan kanssa Mutta,kun se on pieni prosentti jotka moikkaa takasin

Mutta ko moikkaat, elä välitä vaikket vastakaikua saisikaan....oletha n tuonut iloa itsellesi moikkaamalla

... kuppikuntien jäsenmaksuihin.

Ajattelen niin, että maksamalla ison kuppikunnan jäsenmaksun saan mennä kohtuuhinnalla kylään alueelle, jonka on itse rakentanut ja ylläpitää paikallinen kuppikunta. Ja on sitä karavaanarihenkeäki n vielä jäljellä, mutta pääosin noilla alueilla ja kohdattujen yksittäisten karavaanarien kesken. Yleisillä ei juuri ole.

Omaa kuppikuntaa mulla ei ole, kun en koe juuri mitään Matkailuautolijaker holta saavani.

Mä olen aikanani paljonkin pohtinut tuota "karavaanarihenkeä", mutta en ole sitä oikein löytänyt. Ehkä yksi syy on se, että koko touhua ajatellaan karkeasti kahdesta kantasanasta lähtien; toisille se on caravan, mikä tarkoittaa asuntovaunua, ja toislle se on se karavaani, mikä kulkee.
Ja siitä seuraa täysin eriävät ajatusmaailmat, toiset harrastavat vaunulla paikoillaanoloa, kenties jo ilman pyöriä, ja toiset vain kulkevat, kenties jopa sattumalta juuri sillä hetkellä nimenomaan asuntoautolla tai -vaunulla.

Eli merkittävä juttu voi olla liike tai aloilleen asettuminen.

Näinpä ollen toisinaan asuntoautomatkoilla olemme kokeneet enemmän sielunveljeyttä teltta-henkilöautomatkalsiten kuin myös motoristien kesken, olemme kaikki olleet seikkailemassa ja uutta etsimässä, ja kulkuväline on ollut vain väline, ei itsetarkoitus.

Mielellään moikkkaamme vastaantulevia asuntoautoja ja vaunuja, ja varsinkin alkuun se tuntui erityisen viehättävltä. Edelleen erityisesti seuduilla, missä heitä liikkuu vähän. Mieleen ei ole koskaan tullut, että sillä, onko autossa/vaunussa numeroita tai merkkejä, olisi mitään merkitystä tervehtimisille.

Sen sijaan pyöräiltyäni aikoinani useamman vuoden Piikkiön ja Turun väliä töihin, kohtasin hassuja tilanteita, kun vastaan tulevaa karavaanaria nousi käsi vaistomaisesti tervehtimään, samoin ulkomailla useita pitkiä pyöräretkiä tehtyämme, olemme varsinkin ne harvat suomalaiset as.autot/vaunut nähdessämme, huotoneet vimmatusti, mutta jääneet aina ilman takaisin vilkutusta.

Eli tästä pääsen siihen osaan pohdintaani, että milloin ollaan sen karavaanarihengen alaisia, jolloin toista lajikumppania tervehditään ja milloin ei. Kun asuntoautolla ajamme maantietä ja tervehdimme asuntoautoa, se saattaa tervehtiä, mutta kun ajamme ostoskeskuksen pihalla ja näemme muutaman ruuden päässä meistä toisen asuntoauton, mistä porukkaa tulee ulos, tervehtiminen on toistaiseksi jäänyt yksipuoliseksi.

Eli toisille ehkä vain se auto on paikka, mistä käsin uskallaudutaan kontaktiin, mutta sen ulkopuolella tilanne muuttuu....



No, anyway, en pyri tällä oikein mihinkään, kuin ehkä siihen, että "henki", "samanhenkisyys", on sitä vaikeampi asia, mitä enemmän lajin parissa porukkaa on, (vielä kun kantasanaoja on ainakin kaksi.) Ihan sama onko kyse vaeltajista erämaassa, pyöräretkeläisistä, pyhiinvaeltajista Santiagon tiellä, reppureissaajista AAsiassa tai karavaanareista, heitä kaikkia on nykyisin NIIN paljon, että samanhenkisyyttä on turha kuvitella suurimman osan kesken, se nyt vain ei ole mahdollinen yhtälö.


Siitä huolimatta ja eritoten siitä syystä oikein aurinkoista loppukevättä ja kesää ja koko elämää kaikille karavaanareille, seikkailitte tai olette seikkalematta ihan missä vain !!!


t.Kaarina

Mä olen aikanani paljonkin pohtinut tuota "karavaanarihenkeä", mutta en ole sitä oikein löytänyt. Ehkä yksi syy on se, että koko touhua ajatellaan karkeasti kahdesta kantasanasta lähtien; toisille se on caravan, mikä tarkoittaa asuntovaunua, ja toislle se on se karavaani, mikä kulkee.
Ja siitä seuraa täysin eriävät ajatusmaailmat, toiset harrastavat vaunulla paikoillaanoloa, kenties jo ilman pyöriä, ja toiset vain kulkevat, kenties jopa sattumalta juuri sillä hetkellä nimenomaan asuntoautolla tai -vaunulla.

Unohdit kolmannen, > asuntovaunu mikä kulkee. Noitahan näkee pitkin eurooppaa ja on erimaalaisia. On hollantilaisia pienissä vaunuissaan jotka ajavat pitkiä matkoja ympäriinsä. On pohjoismaalaisia jotka etsivä erilaista eurooppaa , etelämmästä ja idemmästä/lännemmästä.
Itse kuljen ~10.000km vuodessa vaunu perässä, taas kaverini jolla on a-auto ajaa välimerelle ja voi viettää samalla paikalla viikkojakin.
Stereotypia on usein väärä asenne, meitä on moneen matkaan. Kaikki olemme kuitenkin enemmän ja vähemmän , karavaanareita

Luit huonosti tekstini!



"Ja siitä seuraa täysin eriävät ajatusmaailmat, toiset harrastavat vaunulla paikoillaanoloa, kenties jo ilman pyöriä, ja toiset vain kulkevat, kenties jopa sattumalta juuri sillä hetkellä nimenomaan asuntoautolla tai -VAUNULLA."



t.Kaarina

Neljä eri termiä - kaksi eri ajoneuvoa, ja niiden käyttötapaa;

• asuntovaunu
• matkailuvaunu
• asuntoauto
• matkailuauto

Ja nyhyesti esim. a- ja m-
Eikös kirjoittaja tarkoita sitä mitä kirjoittaa 

Itse ajattelen, että monessa jutussa se henki syntyy tai on syntynyt myös siitä yksinkertaisesta syystä, että uusi laji/asia=vähän asiaa tuntevia, tarkoittaa sitä, että on pakko verkostoitua jo ihan vain siksi, että olisi joku joka osaa auttaa ja tukea kun tulee ongelmia ja joku,jonka kanssa jutella ja  suunnitella. Eli mitä vähemmän alalle vihkiytyneitä, sitä usurempi merkitys yhteisöllisyydelle.


Nyt, kun asuntoauton/-vaunun omistajia on maailmassa miljoon, vaellusta harrastavia, reppuretkiä kaukomaille tekeviä, pyhiinvaeltajia, eräretkeläisä jne se miljoona, ja netistä löytyy tietoa joka lähtöön, ei ole niin suurta tarvetta yhteiisölle eikä siten synny enää luontevasti me-henkeä.


Kun olimme mieheni kanssa v 1986 junailemassa Kiinassa, oli meitä valkoihoisi siellä niin vähän, että jokaisen kanssa ryhdyttin juttusille, jaettiin kokemuksi ja neuvoja jne. Oli olemassa tasan kaksi kirjaa, ruotsalainen Transsibiriska med järnvägen ja englanniksi LonelyPlanetin China. Ei nettiä, ei kännyköitä, ei blogeja, ei sähköposteja, ei mitään muuta. Oli siis pakko yhdistää voimavarat ja siitä syntyi me-henki.

Ihan samoin koen karavaanari-jutussa käyneen, ja monessa monessa muussa asiassa maailmassa.
Mikä toisaalta on kovin sääli, toisaalta on luonut uusia mahdollisuuksia monelle.

Its en millään jaksa uskoa, että se, että omistaa asuntovaunun tai auton, tekisi itsessään ihmisistä sielunveljiä:)


t.Kaarina

Ps. Viljelen teksteissäni sujuvan sekaisin sanoja asunto- ja matkailu, sillä omaan suuhuni sopivampi on asuntoauto/-vaunu, koska koen että kaikilla autoilla voi matkailla, mutta vain määrätynlaisissa voi myös asua.
Mutta, kirjoittaessani karavaan-lehteen, halusivat minun käyttävän matkailu-sanaa sen sijaan. Niinpä saatan käyttää ykyisin sekavasti molempia, tarkoittaen kuitenkin aivan samaa


t.Kaarina

Ajattelen niin, että maksamalla ison kuppikunnan jäsenmaksun saan mennä kohtuuhinnalla kylään alueelle, jonka on itse rakentanut ja ylläpitää paikallinen kuppikunta. Ja on sitä karavaanarihenkeäki n vielä jäljellä, mutta pääosin noilla alueilla ja kohdattujen yksittäisten karavaanarien kesken. Yleisillä ei juuri ole.

Omaa kuppikuntaa mulla ei ole, kun en koe juuri mitään Matkailuautolijaker holta saavani.

Vähän halveksivasti puhuin kuppikunnista, sehän on vain hienoa että alueilla syntyy yhteishenkeä,ja jokainen ottaa sen hyödyn mitä tarvii. Halveksuntani kohdistuu niihin jotka ei voi tervehtiä niitä joilla siniset tarrat tai vuokrapeli, niitähän juuri pitäisi tervehtää ja opettaa tavoille.

Kaarina puhuu taas asiaa.