Aihe: Vaunun peruuttelusta

Kyll se on ihan kotkankatse.

Kun avaan Polarin etuluukun, näen kiinteän vatupassin Volvon peilistä. Sitten ei tartte kuin nokkapyoralla säätää pituus-suuntaisesti. Kokemus opettaa 

Tuo mieleen jonkun Rautavaaran biisin
Erittäin hyvä idea. Mitenhän tuo toimisi etuikkunan alareunassa? Sisäpuolella tietty.

Varmaan riippuu etuikkunan ja auton takaikkunan välisestä korkeuserosta.

Seuraavaksi joku varmaan kehuu, ettei tarvi edes vetoautoa. Kun on tarpeeksi taitoa ja kova kunto, niin napataan hampailla kiinni vetoaisaan ja kiskotaan vaunua pitkin Norjan vuoristoa reippaalla rekkanopeudella...

Vakavasti puhuen, tuo peruuttaminen on monelle ongelma jo ihan siitä syystä, koska koordinaatio- ja hahmotuskyky ei välttämättä toimi peilin kautta. Kyseessä on pikemminkin synnynnäinen ominaisuus kuin opeteltavissa oleva asia. Kaikista ei tule myöskään huippumaalivahtia, jonglööriä tai telinevoimistelijaa, vaikka kuinka harjoittelisi. Ja joistakin toisista ei tule millään harjoittelulla oopperalaulajaa, runoilijaa tai avaruusfyysikkoa.

Aina silloin tällöin leirintäalueilla näkee naureskeltavan epäonnistuville peruutusyrityksille . Siinä on jotakin samaa moukkamaisuutta kuin rammalle nauramisessa.

Vaunun peruttelu helppoa,kuin heinäntekö,Kunhan Harjoittelee

Seuraavaksi joku varmaan kehuu, ettei tarvi edes vetoautoa. Kun on tarpeeksi taitoa ja kova kunto, niin napataan hampailla kiinni vetoaisaan ja kiskotaan vaunua pitkin Norjan vuoristoa reippaalla rekkanopeudella...

Vakavasti puhuen, tuo peruuttaminen on monelle ongelma jo ihan siitä syystä, koska koordinaatio- ja hahmotuskyky ei välttämättä toimi peilin kautta. Kyseessä on pikemminkin synnynnäinen ominaisuus kuin opeteltavissa oleva asia. Kaikista ei tule myöskään huippumaalivahtia, jonglööriä tai telinevoimistelijaa, vaikka kuinka harjoittelisi. Ja joistakin toisista ei tule millään harjoittelulla oopperalaulajaa, runoilijaa tai avaruusfyysikkoa.

Aina silloin tällöin leirintäalueilla näkee naureskeltavan epäonnistuville peruutusyrityksille . Siinä on jotakin samaa moukkamaisuutta kuin rammalle nauramisessa.

No minä en kehunut , totesin miten itse teen, lopuista olen samaa mieltä.
Laulaa en yritä, eikä urheilukaan ole mun juttu 

Aina silloin tällöin leirintäalueilla näkee naureskeltavan epäonnistuville peruutusyrityksille . Siinä on jotakin samaa moukkamaisuutta kuin rammalle nauramisessa.

Hyvin sanottu. Vaunuillessani onneksi minulta kysyttiin että voiko he auttaa niin saa vaunun suoraan/ruutuun tai sinne minne se oli ajateltukkaan. Peruutustaitojen karttuessa annoin apuani myös muille. Muutaman kerran sain vain vihaisen mulkauksen kun autossa ukko hikihelmi otassa kääntelee ja vekslaa, akka huutaa vieressä että ei sinneppäin vaan sinne toiseen suuntaan

Annoin kuskille kylmän kaljan suorituksen päätteeksi pahimpien höyryjen ulospäästämiseksi

Paras oli kun olimme Bordeauxin merenpuolisella niemellä  leirintäalueella. Sinne tuli vanha ranskalaispariskunt a ja katselivat hädissään miten saavat vaunun paikoilleen. Ahtaat paikat ja mäntyjä pinnassa kulkevine juurineen paljon. No menin ranskaummikkona sinne ja he ymmärsivät yskän heti. Tökkäsin vaunun paikoilleen. He katsoivat toisiaan ja alle minuutin sain pullon Sauternesia "palkaksi". En tuota janon vuoksi tehnyt vaan jelppinä . 

Aina silloin tällöin leirintäalueilla näkee naureskeltavan epäonnistuville peruutusyrityksille .

Mulle kävi hietasaaressa silloin kun siellä oli viellä puita, lähes näin. Eivät nauraneet mutta kuikuilivat vaunujensa takaa miten onnistuu. No onnistuhan se , tulivat sanomaan vaan perään että olet tainnut ennenkin peruuttaa. Sanoin että olenhan minä.

Mulle kävi hietasaaressa silloin kun siellä oli viellä puita, lähes näin. Eivät nauraneet mutta kuikuilivat vaunujensa takaa miten onnistuu. No onnistuhan se , tulivat sanomaan vaan perään että olet tainnut ennenkin peruuttaa. Sanoin että olenhan minä.

Me kun nuorena mentiin ko. paikkaan joskus -80 luvun
alussa ja kateltiin paikkaa puiden välistä (paha paikka)
niin kohta jo oli muutama ukko työntämässä vaunua
haluamaamme paikkaan. 

Ei ne kuikuillu verhon takaa vaan riensivät heti avuksi.

Me kun nuorena mentiin ko. paikkaan joskus -80 luvun
alussa ja kateltiin paikkaa puiden välistä (paha paikka)
niin kohta jo oli muutama ukko työntämässä vaunua
haluamaamme paikkaan. 

Ei ne kuikuillu verhon takaa vaan riensivät heti avuksi.

Juu samoin on ollu  mulle niin hyvä palvelu. Kiva kun kahtelevat ja opastavat, vaikka osaakin! Hienoa tuommoinen ystävällinen palvelu ja on komea paikkakin, menkää ihmeessä jos ette oo käyneet
http://www.ksuomi.info/hietasaari/

Syyskuussa kävin, peruuttelinkin sinne rannalle. Ei ollunna puita väistettävänä.

Syyskuussa kävin, peruuttelinkin sinne rannalle. Ei ollunna puita väistettävänä.

Juu. Siellä on avaraa, ei oo puut haitaksi nykyään, vaikka ainahan siihen ainoaan osuu...

Ei kannata menettää hermoja jos joku vaikka norjaan vaunun hampailla vetäisi
Jokainen tavallaan ja jos apuvälineitä tarvitsee tai käyttää niin tuskin kukaan tulee
moittimaa. Mut jos epäonniselle peruuttelijalle naureskelee tai tekee pilkkaa niin se on
kyllä erittäin moitittavaa ja epäasiallista. En usko tosi harrastajan nareskelevan
toisen vaikeuksille. Toivon ainakin niin. Hyvä että on apua tarjolla jos sitä tarttee.

Vakavasti puhuen, tuo peruuttaminen on monelle ongelma jo ihan siitä syystä, koska koordinaatio- ja hahmotuskyky ei välttämättä toimi peilin kautta. Kyseessä on pikemminkin synnynnäinen ominaisuus kuin opeteltavissa oleva asia.
Aina silloin tällöin leirintäalueilla näkee naureskeltavan epäonnistuville peruutusyrityksille . Siinä on jotakin samaa moukkamaisuutta kuin rammalle nauramisessa.

   Täyttä asiaa, ainakin meikäläisen kohdalla pitää paikkansa.
   Tuota yhdestä kohdasta taittuvan peruutusta on opeteltu kohta 60 vuotta. Jos olis ollut mittari, olis sielläkin "muutama" kilometri. (Tosin naapuri poika sanoi joskus, kahdesta kohdasta taittuvan peruuttamisen olevan ikäänkuin helpompaa?)
   Toivossa elän jos tässä vielä, kun kasvan ja tuun isoks, että pääsisin harjoitteluvaiheese en.