uskotko aaveisiin tai muihin yliluonnollisiin ?
- uskon
-
12 (26.1%)
- en
-
32 (69.6%)
- en osaa sanoa
-
2 (4.3%)
Äänestäjiä yhteensä: 39
Kirjoittaja
Aihe: Uskotko aaveisiin taikka muihin yliluonnollisiin ? (Luettu 14674 kertaa)
« Vastaus #31 : 20.09.2013 kello on 13:59 »
Seitkyt luvun alussa matkailtiin lapissa moottoripyörällä, alkoi tihuuttamaan vettä. Autio talo oli tien varressa, mentiin sinne nukkumaan. Aamulla herättyämme mentiin muutaman kilometrin päässä olevaan kuppilaan, jossa kerroimme yöpymispaikasta. Kuppilan emäntä toi Seura-lehden ja sanoi oliko sama talo kuin kirjoituksessa, joka oli laadittu kummitustalosta. Sama oli talo, jossa meitä nukutti niin makiasti. 
No ethän Sinä tienny siellä kummittelevan - olisit kokeillu toisen yön perään 
« Vastaus #32 : 20.09.2013 kello on 16:13 »
Vuosia sitten tultiin autolla Inarista Kittilän suuntaan ja huomattiin tien varressa Karvaselän autiotupa, päätettiin huilata ja ottaa nokoset, ketään muuta ei tuvalla ollu.....ei niist nokosista mittää tullu, kokoajan sisällä ollessani olo oli tosi painostava ja sit alkoi metakka peränurkasta kuulummaa ihan kuin ulukona ois ollu kova myräkkä ja puun oksat ois nurkkaa ja kattoa hakannu, ainoo vaan ettei siin nurkan kohalla josta se meteli kuului ollu yhtään puuta mikä ois ne äänet aiheuttannu....ei muuta ko matka jatku pikkasen etelämmäs Lauttaselän Autiotuvalle, siel saatiin nukkua matkaväsymystä rauhassa.
Kuulin vasta myöhemmin jotta Karvaselän Autiotupaa on sanottu kummituskämpäksi, siellä kuulemma Lapin kultaryntäyksen aikoihin olisi postikantaja tapettu....Kämppä on nyttemmin purettu/siirretty (tietääksen Saariselän maisemiin), purkuvaiheessa kämpän vintiltä oli löydetty muumioitunut vauva.....
« Vastaus #33 : 20.09.2013 kello on 16:32 »
...Karvaselän vanhin autiotupa (kuuluisa kummituskämppä) rakennettiin samana vuonna (1845) vanhan postipolun varteen. Ratsutien tullessa käyttöön uusi tupa rakennettiin sen varteen, noin 200metriä entisestä itään..." sivu 253: " Vuosisadan alussa kauppias Sohvi Tammela pikkupoikansa kanssa katosi ollessaan matkalla Ruijasta Kittilään myyntitavaroita noutamaan. Sen arvellaan olleen ryöstömurha, johon syylliseksi epäiltiin liikkuneita metsärosvoja. Tammelan Sohvin arvellaan olleen se kuuluisa Karvaselän autiotuvan kummitus, jota matkamiehet pelkäsivät.
« Vastaus #34 : 20.09.2013 kello on 17:33 »
Mielenkiintoinen aihe!Sanoisin että kaikkia asioita ei pysty järjellä selittämään.Monenla ista on itsellekin sattunut ja lähipiirissä ihan täyspäisille yksilöille.Ollaan vaan todettu että nämä on näitä juttuja  .Poikani harrastaa useitakin itämaisia kamppailulajeja,ja siellä olen kokenut juttuja joita en kerrottuna uskoisi.Käsityskyky mme on aika rajallinen.
« Vastaus #35 : 20.09.2013 kello on 22:20 »
Vuosia sitten tultiin autolla Inarista Kittilän suuntaan ja huomattiin tien varressa Karvaselän autiotupa, päätettiin huilata ja ottaa nokoset, ketään muuta ei tuvalla ollu.....ei niist nokosista mittää tullu, kokoajan sisällä ollessani olo oli tosi painostava ja sit alkoi metakka peränurkasta kuulummaa ihan kuin ulukona ois ollu kova myräkkä ja puun oksat ois nurkkaa ja kattoa hakannu, ainoo vaan ettei siin nurkan kohalla josta se meteli kuului ollu yhtään puuta mikä ois ne äänet aiheuttannu....ei muuta ko matka jatku pikkasen etelämmäs Lauttaselän Autiotuvalle, siel saatiin nukkua matkaväsymystä rauhassa.
Kuulin vasta myöhemmin jotta Karvaselän Autiotupaa on sanottu kummituskämpäksi, siellä kuulemma Lapin kultaryntäyksen aikoihin olisi postikantaja tapettu....Kämppä on nyttemmin purettu/siirretty (tietääksen Saariselän maisemiin), purkuvaiheessa kämpän vintiltä oli löydetty muumioitunut vauva.....
huii nyt alko pelottamaan ja kohta on nukkuman menon aikakin hui en taida uskaltaa lukea näit jutskii kun ne tulee uniin luenkin vasta aamusella 
« Vastaus #36 : 21.09.2013 kello on 18:01 »
Kerran uskoin, ettei solikassa ole hometta, mutta yleensä yritän mahdollisuuksien mukaan tietää. On liian helppoa lopettaa koko elämän mittainen oppiminen sillä, että arkistoi kaiken ei-tietämänsä suoraan ylilyluonnollisten kansioon.
Eihän nainenkaan mikään mörkö ole, vaikka sen touhuista ei pysty kaikkea ymmärtämään ihminen.
« Vastaus #37 : 21.09.2013 kello on 19:15 »
Totta kai uskon.  Kohta voitte itsekin katsoa ja todeta asian oikeaksi. Valitkaa tv:stä kanavaksi MTV3 klo 19.30 Sieltä se tulee.
« Vastaus #38 : 22.09.2013 kello on 09:20 »
Kerran uskoin, ettei solikassa ole hometta, mutta yleensä yritän mahdollisuuksien mukaan tietää. On liian helppoa lopettaa koko elämän mittainen oppiminen sillä, että arkistoi kaiken ei-tietämänsä suoraan ylilyluonnollisten kansioon.
Eihän nainenkaan mikään mörkö ole, vaikka sen touhuista ei pysty kaikkea ymmärtämään ihminen.
Mulli iso HEKO heko ....heheheeeee  sanoisinkos ,että teitin ukkeleitten ajatuksen juoksia ei ainakaan tämä matami voi aina ymmärtää vaan joskus huuli pyöreenä sitä ihmettelen 
« Vastaus #39 : 22.09.2013 kello on 10:08 »
« Vastaus #40 : 23.09.2013 kello on 15:51 »
« Vastaus #41 : 23.09.2013 kello on 21:54 »
Aaveet lienee näkijän mielikuvituksen tai unen tuotosta ja suurin osa ihmeistä on ihan normaalifysiikalla selitettävissä. Esim. kylmällä kostealla pinnalla ollut viinilasi lämpenee nopeasti lämpimälle lasipinnalle nostettuna, jolloin koveran pohjan ilma lämpenee ja vesi haihtuu. Kun kostean reunan pintajännitys pitää riittävän paineen lasin alla, se liikkuu kuin ilmatyynyalus.
Yliluonnollisellekk in löytyy useimmin luonnollinen selitys, mutta kun itse en osaa vielä ymmärtää, miten voi nähdä unessa tapahtumia jotka tapahtuu vasta viikkojen päästä, pitää jonkinlainen usko yliluonnolliseen vielä säilyttää. Ymmärrän kyllä nämä normaalit "de ja vu" tapaukset, joissa tapahtuma on samankaltainen kuin aiemmin tapahtunut, mutta jos olet nähnyt koko tapahtumasarjan ja keskustelut unessa aiemmin ja senkaltaista ei ole omassa elämässä voinut tapahtua aiemmin. Uni on ollut niin selkeä ja tapahtuman kulku niin hyvin muistissa että tositapahtumassa sen kulkua voi muuttaa itselle suotuisampaan suuntaan - miksipä sitä olisi muuten unessa ennakkoon näytetty 
Olen kanssasi ehkä samalla aaltopituudella.Jos näin leikillisesti voi sanoa. Mutta myös muutaman enneunen nähneenä ,olen joskus ihmetellyt miten unessa nähty asia voi olla totta monen kuukauden tai vaikka vuodenkin päästä ja vaikka uni ei todellisuudessa tapahtuneena heti mieleen muistuisikaan , niin kuitenkin jälkeenpäin kun tapahtumaa alkaa miettimään ,muistaa myös miten tuo asia oli jo unessa tapahtunut. Vielä se ,että tuollainen enneuni on jäänyt mieleen aivan selvänä jonka muistaa vuosikymmetenkin jälkeen ,on kyllä aika merkillistä kun taas toisinaan uni unohtuu melkeinpä heti kun silmänsä avaa,ellei kirjoita ylös.
« Vastaus #42 : 24.09.2013 kello on 18:37 »
Näin vuosia sitten unen jossa työkaverini vaimo työnsi lastenvaunuja kaupungilla.Kyseess ä pariskunta joka sai hoitoja lapsettomuuteensa.K erroin unen heti aamulla työkaverilleni.Pari n viikon päästä kaveri tuli luokseni silmät ymmyrkäisenä ja sanoi vaimonsa odottavan lasta!Sanoin etten tiennyt,vaan näin unen.Poika heille syntyi aikanaan,sai muuten ajokortin viime viikolla. Uni kesti vain muutamia sekunteja.Onko tämä mystistä tai yliluonnollista,on tätä ko.kaverin kans mietitty monesti.
« Vastaus #43 : 24.09.2013 kello on 18:54 »
No tota noin khrm.. kai minunkin sitten on kerrottava omkohtainen kokemus.. minun kanssa nimittäin elää noita-akka, varsinainen kyöpelinvuoren kauhu..  Nytkin pitää hiljaa naputella tämä viesti ettei vain tule kyyläämään tuohon niskan taakse, joten en enempää uskalla tässä asiasta puhua.....
« Vastaus #44 : 24.09.2013 kello on 21:43 »
Käsityskykymme on aika rajallinen.
Tästä on juuri minun mielestäni kyse, emme käsitä kaikkea mutta en silti näe että sen tarvii olla yliluonnollista. Itselläni on "enteisiä" ollut oikeastaan koko ikäni... Näin mm. Estonian onnettomuuden, kylläkin Titanicina, samaan aikaan kun se tapahtui oikeasti näin unessa Titanicin onnettomuuden ja siitä selvinneen ihmisen joka kertoi siitä... Oli vähän dejafu kun aamulla avasin telkkarin ja ... Ja muutenkin onhan näitä sattunut mutta en sinäänsä pidä niitä yliluonnollisina asioina vaan emme vaan vielä tajua kaikkea, liekö tulemme koskaan tajuamaankaan...
|