Kirjoittaja
Aihe: Raha (Luettu 20979 kertaa)
« Vastaus #61 : 27.07.2013 kello on 10:11 »
« Vastaus #62 : 27.07.2013 kello on 10:21 »
... siinä se hankintahinta jakaantuu useammalle vuodelle, eikä tarvi arvonlaskua murehtia, kun ei kuitenkaan ole myymässä. Sitten kymmenen-kahdentoista vuoden päästä siitä saa mitä saa, jos malttaa vaihtaa silloinkaan. Vanha kaveri aikanaan kertoi kokemuksia alkovi-kerrossänky autostaan. Sanoi, että sen jälkeen kun lapset ei enää lähteneet mukaan muutti rouva nukkumaan kerrossängyn alapetille, ja vieraili sitten alkovissa kun siltä tuntui.  --------------------- Jokainen laittaa kalustoon sen, minkä pystyy ja järkeväksi näkee, oma asia hyvin pitkälle. Ja toisten valintoja pitää kunnioittaa. Itte en ymmärrä vanhan kaluston arvostelua ja luulen, että osaksi saattaa olla luulottelua, että muut niin tekee. Eri asia sitten, jos kulkine on turvallisuudelle vaarallinen, mutta sellaisena tuskin oikea karavaanari kalustoaan pitää... ja vaikka valtavat concordet ja muranot minua oudoksuttavatkin, niin eivätpä enää saa kummoisia reaktioita aikaan. Enemmän pysähdyn katsomaan hyvin pidettyä veteraania tai kompaktia pikkuautoa, jollainen omakin on.
« Vastaus #63 : 27.07.2013 kello on 10:41 »
Tokihan se uuden ostaminen on tärkeää. Mistäpä minä sen kukkamultaruukun tuohon pihalle hankkisin, jollei joku olisi sitä ensin vaununa ostanut 30 vuotta aikaisemmin? 
« Vastaus #64 : 27.07.2013 kello on 10:42 »
Ja kun hankkii sen uudemmankin sillä silmällä että tätä pidetään itsellä useampi vuosi ellei jopa kauemmin niin silloin sitä tulee ihan eri tavalla tuunattua kun tietää että itsellehän tässä "mökkiä" tehdään.

« Vastaus #65 : 27.07.2013 kello on 10:57 »
Tunnen työn puolesta useita omalla työllään tai muiden työllä rikastuneita ja lähes poikkeuksetta he ovat maksaneet niin kovan hinnan rahoistaan etten ole valmis moisiin uhrauksiin.
Mutta hyvin tavallisia ihmisiä he muuten ovat.
« Vastaus #66 : 27.07.2013 kello on 13:41 »
Tunnen työn puolesta useita omalla työllään tai muiden työllä rikastuneita ja lähes poikkeuksetta he ovat maksaneet niin kovan hinnan rahoistaan etten ole valmis moisiin uhrauksiin.
Mutta hyvin tavallisia ihmisiä he muuten ovat.
Ite en ole edes rikastunut, en lähellekään, mutta helvetin kovan työn sitä on saanut tehdä ja omasta mukavuudesta tinkiä silti. Siksi pistää *ituttamaan, kun ajoittain mullekin ollaan kateellisia, ja poikkeuksetta on kyse ihmisistä, jotka eivät ole viitsineet juuri vaivaa asoidensa hoitamisen eteen nähdä. Vaan vähät siitä, mulle sopisi, että tällaisten asioiden puiminen saisi riittää. Vaikka otsikosta on jo onneksi lähdettykin.
« Vastaus #67 : 27.07.2013 kello on 15:18 »
... siinä se hankintahinta jakaantuu useammalle vuodelle, eikä tarvi arvonlaskua murehtia, kun ei kuitenkaan ole myymässä. Sitten kymmenen-kahdentoista vuoden päästä siitä saa mitä saa, jos malttaa vaihtaa silloinkaan.
Vaan kyllä tuolle tulee vuosihintaa silti ihan sievoisesti  Yhden auton olen omalla rahalla koskaan bränikkänä ostanut, pidin sitä 12v ja siltikin takkiin tuli arvoalenemana sellainen summa jokaiselle vuodelle että toista bränikkää ei tässä talossa ollakaan sen koomin nähty. Oma p...e ei kestä tuollaisia summia hukata vain siihen omistamisen "riemuun"  Josta tulikin mieleen että h.autoissa nuo uudehkot ranskikset tarjoavat omaan makuun varsin sopivan kombinaation hintaa vs. varusteita = niiden arvoalenema bränikkänä on jotain ihan  Vaan löytyisikö noita myös a.autoina, samalla tavalla arvostaan jopa 2/3 muutamassa vuodessa menettäneitä yksilöitä? Tai onko esim. Renapultin alustalle ylipäätään edes tehty kovin paljoa a.autoja kun vähintään jokatoisen vastaantulijan nokkaa näyttää "komistavan" Fiatin logo  Täsmennyksenä nyt siis tarkoitin alle 10v & 20ke versiota m.autosta, ei r.autoa tms. vaan ihan lapsiperheen toimiva retkiverme, kunnon takatallilla jne. 
« Viimeksi muokattu: 27.07.2013 kello on 15:29 »
« Vastaus #68 : 27.07.2013 kello on 15:30 »
Ite en ole edes rikastunut, en lähellekään, mutta helvetin kovan työn sitä on saanut tehdä ja omasta mukavuudesta tinkiä silti. Siksi pistää *ituttamaan, kun ajoittain mullekin ollaan kateellisia, ja poikkeuksetta on kyse ihmisistä, jotka eivät ole viitsineet juuri vaivaa asoidensa hoitamisen eteen nähdä.
Vaan vähät siitä, mulle sopisi, että tällaisten asioiden puiminen saisi riittää. Vaikka otsikosta on jo onneksi lähdettykin.
Se kateus on muutenkin useimmiten enemmän luuloihin perustuvaa, kuin todellisuuteen. Usein kuvitellaan että tuolla toisella on se uusi hieno vaunu kaiken sen muun lisäksi mitä itselläkin jo on. Kun tosiasiassa kyse onkin enempi priorisoinneista: toisella on omakotitalo hienolla tontilla, toisella on se uusi vaunu. Mikä kullekin on tärkeintä... Harva pystyy hankkimaan kaikkea!
« Vastaus #69 : 28.07.2013 kello on 00:31 »
Vuosia sitten tehtiin rouvan kanssa päätös, että mitään ei osteta velaksi. Jos pitäisi ostaa, mutta rahat eivät riitä, niin ei osteta.
« Vastaus #70 : 28.07.2013 kello on 00:40 »
Vuosia sitten tehtiin rouvan kanssa päätös, että mitään ei osteta velaksi. Jos pitäisi ostaa, mutta rahat eivät riitä, niin ei osteta.
Tuo ei vain ole aina mahdollista, vaan on pakko ostaa velaksi...
« Vastaus #71 : 28.07.2013 kello on 00:52 »
Ite en ole edes rikastunut, en lähellekään, mutta helvetin kovan työn sitä on saanut tehdä ja omasta mukavuudesta tinkiä silti. Siksi pistää *ituttamaan, kun ajoittain mullekin ollaan kateellisia, ja poikkeuksetta on kyse ihmisistä, jotka eivät ole viitsineet juuri vaivaa asoidensa hoitamisen eteen nähdä.
Vaan vähät siitä, mulle sopisi, että tällaisten asioiden puiminen saisi riittää. Vaikka otsikosta on jo onneksi lähdettykin.
Terve! Eikös jonkinasteinen kateus ol ihan tervettäkin, niin kauan ko se pistää asian omaisen ponnistelemaan sen eteen, että pääsis samaantasoon kuin muutkin. Sillon mennään vikaan, kun ruvetaan ajattelemaan niin, etttä jos jollain jotain on, niin se olis multa pois.
« Vastaus #72 : 28.07.2013 kello on 09:19 »
Kotikylassäni toimi aikoinaan autoilija jolla oli hyvin vekselivetoinen rekka-auto. Hän teki minulle keikan tällä autollaan ja maksaessani hänelle palveluksesta silloisen sadan markan rahalla , tuumasi hymyillen; Näitä hän kerää! Auto taisi jäädä loppujen lopuksikin velkaiseksi, mutta autoilija itse oli sisäisesti rikas ja pidetty henkilö.
« Vastaus #73 : 28.07.2013 kello on 09:30 »
Sillon mennään vikaan, kun ruvetaan ajattelemaan niin, etttä jos jollain jotain on, niin se olis multa pois.
Tai jos ei sentään ihan poiskaan, mutta jo ajatus että toisella on (muka) jotain enempi on monille aika tunteita nostattava  Toisaalta voihan sen tavallaan ymmärtääkin jos ajattelee kuinka monen duunarin liksaa se toimari saakaan, niin onko hän oikeasti myös niin monen duunarin arvoinen? Toki jos toimari tekee väärän päätöksen, niin siinä saattaa mennä noiden ja vielä lisäksi muutaman muunkin duunarin työpaikat, mutta saako se palkkapussin koko muka tekemään niitä oikeita päätöksiä? Jos nyt ajatellaan kuinka "fiksuja" juttuja vaikkapa nykyinen liikenneministeri suustaan latoo, niin pitäisikö hänen liksaansa sitten vieläkin nostaa jotta hän osaisi tukkia nokkansa ja edes pariin kertaan funtsia mitä oikein sanookaan  Omassakin lähipiirissä on pari tapausta joilla aikansa meni todella kovaa. Rahaa tuli taloon sitä tahtia ettei oikein tiennyt mihin sitä vielä tunkisi. Oli komeat talot, autot, veneet ja systeemit, mutta sinällään ehkä poikkeuksellista että ihan ihmisiä olivat hekin. Ei se raha ollut heille mikään juttu, ei sillä levennelty tms. mutta kun se vain ikäänkuin kuului kuvioon jos halusi tietyissä piireissä liikkua. Jos sulla ei ollut sitä uusinta Lexusta pihassa tms. niin sähän uhkasit pudota porukoista ja sitä kautta myös toimeentulostakin. No hommaa kesti sitten oman aikansa, kunnes tuli tämä nykyinen talouden käänne. Siihen loppui se rahantulo heiltäkin, meni omaisuus myyntiin ja pudottiin piireistä. Se komea OKT-kivitalo Hki:ssä vaihtui vaatimattomaan hirsimökkiin Nurmijärvellä, Lexus Corollaan jne. Mutta mikä taas merkittävintä, eivät he ole ihmisinä siltikään muuttuneet yhtään mihinkään, vaikka ulkoiset puitteet "hieman" toiset tällä hetkellä ovatkin. Samalla tavalla se cämppäri tirisee pallogrillissä ja juttu lentää iltaa vietellessä kuin ennenkin. Ja ovatpahan jopa sanoneet että oikeastaan hyvä näin että tuli tuo kompastus, sillä nyt taas on elämä elämisen arvoista, ilman sitä 24/7 stressiä ja ravaamista 
« Vastaus #74 : 28.07.2013 kello on 18:48 »
Vuosia sitten tehtiin rouvan kanssa päätös, että mitään ei osteta velaksi. Jos pitäisi ostaa, mutta rahat eivät riitä, niin ei osteta.
Syntymä kotoa lähtiessäni -73 tein saman päätöksen. 
|