Aihe: Tonnin komerolla karavaanariksi, vaikka väkisin prrrrklll....

Hienoo Mulli!!! Huh, onpas piristivää tekstiä, ihan suuta meinaa naurattaa!

Voin vakuuttaa että olet paremmalla puolella kuin me aloittaessamme. Oli wanha Sinetti + Lada 1200 veturina, noista ensimmäinen ei edes ollut oma. Ja portapotti tulvi yli ekalla reissulla kun en ymmärtänyt, että tyhjättävähän se on, ja usein.

Tapahtui joskus Brežnevin aikoina, jos muistatten miehen!

Näitä on mukava lukea.missä ei rahalla mällätä 

Ajattelin vain kun tuossa ketjussa ei ole yhtään kirjoittamaasi viestiä, vaikka laitoit aiemmin:
...

Tuota... Minusta aloittajan viesti ei kaivanne selityksiä. Vaan jätetään tämä aihe.

(minun juttujani ei kannata lukea ihan totisella naamalla)

Pelimanninhommat hiukan jarruttavat tuon homekomeron kanssa askartelua. Huomenna pitäisi paikkoa sodankäynnin uhriksi joutunutta kitarasankaria tanhuryhmässä. Todennäköisesti piru nokkii sielläkin. Paikan päälle kun tuli valittua kalusto salin koon mukaan ja unohdin autuaasti tuollaisten maalaishäiden mekaniikan. Sehän menee suurinpiirtein seuraavasti: Dj ja mahdollinen nauhalta soitettava musiikki toimitetaan pakalle sellaisella äänenvoimakkuudella, että kaikki Suomen ilmavoimien kuutisenkymmentä Hornetia jäisivät jälkipolttimet kymmenmetrisellä liekillä pihisemään mitättömyyttään asetelman rinnalle, vaan vieraalta paikkakunnalta peräisin olevan lainakitaristin vahvistimesta ei sovi kuulua edes sen vertaa pihinää, että paikallisen seuraintalon kattoranketeissa nakertava tupajumi saataisiin häivytettyä taustoille. Kun siihen lisätään tuo huomisillan pakollinen humaltunut "suvun suorasuu" - se 190-kiloinen, puolikkaan vuosisadan verran sappea ja saivareita kerännyt ikäneito haluineen ja haaveineen - piirittämässä koko orkesteria (ja varsinkin sitä vierasta tuuraajaa), on soppa valmis. Jos ei tuo juuri hankkimani koppi näyttäisi niin huteralta, veisin sen paikalle backstageksi ja lymyäisin siellä settien välit. Vaan sortuisihan sen onneton ovi sellaisen raivoisan ruusun viidenkympin villityksen turbottaman kiihkon edessä korttitalon lailla ja joutuisin vielä antautumaan niiden keikkuvien seinien tarjoaman näkösuojan mielikuvan takana neitokaisen hyytelömäisille halauksille ja ties mille sellaiselle, josta kaltaiseni hyvän kotikasvatuksen saanut kansalainen ei ääneen laula. Olisi pitänyt alkaa haitaristiksi. Sen viheliäisen säkkipillien perillisen taakse voi sentään aina piiloutua, kun taas kitara suorastaan vaatii tuhtia haara-asentoa, joka saa hormoonit uudelleen hyrräämään menopaussia läpikäyvässä Kahden Keskikaljan Astassa. Onneksi olen sentään kasvanut ulos nahkahousu-iästä. Silloin olisi kaikki toivo mennyttä.

Minä muuten ahmin tässä mansikoita. Onko sinulla yhtään? Hyviä ovat 

Arvelin tuossa huomenna iltapäivästä hiukkasen valokuvata tuota kaikkien kamelien kirput syönyttä katiskaani. Saatte sitten naureskella (vahingonilo on sitä aidointa iloa) innostuneen kauppamiehen munaukselle. Samallahan voin toki liittää mukaan ihan asia-uteluihin liittyvää materiaalia.

Kyllähän vahingonilokin ihan kivaa on ja nauru pidentää ikää, mutta jostain syystä nämä vanhemmat laitokset vaan kiinnostavat. miksei uudetkin, mutta niistä saa lukea tuosta Caravan lehdestä. Välillä kun foorumilla ollut hiljaista selaillut noita vanhoja autolehtiä, mitä olen kirppikseltä keräillyt. Aika vähän vain vaunujuttuja sieltä löytänyt. Pitää käydä kaikkien sisällysluettelot läpi, mutta se vaatii jo sateista vapaapäivää. Kuvia odotellessa! 

Ei muuta kuin onnea, siitä se lähtee!
Tee sama kuin minä että kotipihassa pari testiyötä niin selviää jo moni asia, esim mitä tarvitsee hankkia.

Tämäkin 80-luvun Suolivieterin omistaja kaipaa niitä kuvia ihmeteltäväksi. 

Mulli laita vain kuvia 
itseänikin kiinnostaa
ja aika ajoin jopa ikävöinkin sitä meitin solikkaa
vaikkei sekäänn ollut kuin mallia -88
niin hyvin ajoi asiansa
sekä keräs kauniita muistoja
tänne muistojen syövereihin 

äläkäs suota morkkaa sitä vaunuas 
saattaa olla , että joku voi hyvinkin olla sillekkin kade 
tämä maailma kun on joskus hieman kateellinen joistakin asioista
vaikka minusta sellanen kateus
tai yleensä mikään kateus maalista mammonaa kohtaan on TURHAA
aivan turhaan 
kun jokaisella on mahdollisuudet kerätä mammonaa
omalla sarallaan sillee miten parhaaks kokee ja näkee 
mitä sitä sitten kannattaa karehtimaan alkaa toiselta yhtään mitään   
sitä mieltä on tää havukka-ahon ajattelija 

No niin. Se on taas yksi pariskunta autettu ottamaan ensiaskeleensa kohti aisanajotoimisto Ero & Toraa. Kansa jäi paikalle viimeistelemään huomisen krapulansa kun taas kulkumiehet keräsivät telttansa ja kävivät.

Huomenissa voisi hiukkasen harrastaa valokuvausta. Yksityiskohtia ei erityisemmin tähän aikaan ill...  ...aamusta kuvatuissa otoksissa tahdo erottaa.

Tokko tuosta meidän kopista kukaan kateelliseksi tulee. Ja jos joku aikoo, voin tarjota lohduksi sellaisen määrän aitoa vahingoniloa, että sillä pärjää kehnoluonteisempiki n siihen saakka kun anoppinsa liukastuu kieleensä ja toimittaa perintöastiaston jakoon 20 vuotta etuajassa.

Totta puhuen odotan mielenkiinnolla tuota askartelua, vaikka rahapussi saattaakin kyyristellä kauhuissaan tulevaa kaivuutyömääta odottaen. Saapa nähdä ehtiikö se riemu haihtua ennen vermeen valmistumista.

Jippii!!

http://koti.mbnet.fi/sfc88k5/ 

(hulluus iski)

Tee sama kuin minä että kotipihassa pari testiyötä niin selviää jo moni asia, esim mitä tarvitsee hankkia.

Meillä eka reissu oli 3 pv tuolla Ducaanilla ja kyllä, siinä ajassa jo kerkesikin huomata "muutaman" parannuskohteen, joita nyt sitten on jo pari nykerrettykin ja jokunen on vielä "jemmassa" sitä seuraavaa 1 vko reissua silmälläpitäen

Kyllähän nuin uuden kans pärjää,mulla oli vuosia 45T vm.-81 .Edelleenkin on tyttären perheellä täydessä käytössä.Oli se onni matkassa,että edellinen,pitkäaikainen omistaja oli tarkka ja huolehtiva karavaanari.

No niin nyt on filmattu. Taitaa olla parempi, että avaan uuden ketjun projekteihin jossain välissä.

Vaan menkääpä tuonne http://postimg.org/gallery/8r4qqzuq/4ac16ed2/ ihmettelemään. Kuten sanoin, monta kohtaa olisi parempi ollut jättää korjaamatta. Kaikesta näkee, että viimeisin remonttimies on ollut melkoinen soppakoura. Itse arvelin rakennella ensin vetokuntoon ---> teltaksi/yöpymiskuntoon ---> kokkaus ja sapuskansäilytys ehjäksi ---> lämmitys toimintaan  ---> kiillottelua ja hinkkaamista.

Voi myös olla, että panen paloiksi ja myynissä on seuraavaksi Solifer merkkinen lavakärry (tähän aikaan aamusta ottaa aivoon etten malttanut etsiä parempaa).

Tuohan on harvinaisen ryhdikäs tapaus. Jos tuosta ei tee vaunua, niin sitten ei mistään. Tuosta oven päältäkin puuttui vain se alumiinilista.

Kyllä minä siitä vaunun saan. Noihin kuoriin voi hädän hetkellä kyhätä loput uutta, jos ei muu auta.

Minulla on vain suurehko ongelma noissa uskon asioissa. En ole mitenkään raamatullisissa mitoissa kykenevä sallimaan yksinkertaisten tulla tyköni, enkä voi kertakaikkiaan sietää noita virityksiä ja paskakorjauksia. Vilkaisehan esimerkiksi se, mitä jääkaapin alta löytyi kun olin ajanut vempaimen kotiin. Noista kuvista käy ilmi, että repuusilla ei ole ollut sahaa, ruuveja, puutavaraa, ei mitään. Mustaa ja tavan jeesusteippiä on ollut rullakaupalla. Ja maalarin valkoista maalia sulattamaan tapettiliisterit irti 

Nooh. Kun sain nuo kuvat nettiin, niin nyt mennään irroittelemaan eukon kanssa (seiniin ruuveilla kiinnitetyt) verhot ja kurkitaan, mitä niiden alle on piilotettu. Pelkäänpä kuitenkin, että naamani on taas  useammassakin kohdassa 

Ja itsepähän ostin katselematta ympärilleni. Nyt pakki kauniiseen käteen ja menoksi

Kaverilla ollut vissiin vähän harjoittelussa listotuksessa jiirin teko. (ja korjaus homma muutenkin)

Möhläysmassan vetokin on hivenen möhlitty  Ois varmaan ollut paree, kun edellinen ois vaan antanut asioiden olla.