Kahdenlitran koneella oleva 99 vuosimallin GT farkkumondeo automaatilla on ollut kymmenisen vuotta. Eipä tuota ajamalla ole rikki saatu. Ja käyttömukavuus ja luotettavuus on ollut yksi syy miksi on tuo auto ollut pisimpään meillä. Mittarissa on päälle 220 000 km. Mitä tulee huoltoihin, mitään muuta ei ole laitettu kuin se mikä on hajonnut kulutuksesta. Jos ei lasketa perus öljynvaihtoja suodattimineen. Nivomaatti kun meni niin laitoin siihen Motonetistä TRW:n vetovaunujouset ja normi kaasuiskarit. Hyvin on hommansa ajanut. Jarrulevyt on myös TRW:n on pysyneet suorina. Ferodon palat ja kengät. Etualatukivarret vaihdoin viime kesänä. Gatesin jakohihna on SKF:n laakereilla on kohta tarkastuksen edessä. Alkuperäinen hihna kesti n 150 000km kun vaihdettiin varmuuden vuoksi.
Sytkäpuola ja johdot on Motonetistä nekin ja foordilta jenkkiläinen lämpötila-anturi kun moottori on mustakoppanen zetec. Hintansa tienannut auto. Ajossa edelleen ja leimoissa.
Dukato on sitten ihan eri planeetalta. Meluisa, poljettava kiukkuinen piru. Sillä kun laskee maaseudun mutkasta soraränniä niin kylän kissatkin pakenee naapuripitäjään.
Sitä ajetaan kahden viikon sänki leuassa kuin snautseri ja kun toppaa huoltsikalle sumpille,niin kädet käy kuin mustalla räp-artistilla vielä 5 minuuttia pysähdyksen jälkeen. Äijävehe ja kallis on ylläpitää kuin sairas ravuri.

(nykyvakuutuksilla ja veroilla, noirannuolen saa joka kerta lompsan kohille kun kuuluu rahanmenon oiretta )
Kamala rakkine, mutta jotain outoa vetovoimaa siinä on
