rekisteriseloste

Kirjoittaja Aihe: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.  (Luettu 2527 kertaa)

*****
  • Kaikkien kaveri Sr.
  • Viimeksi paikalla:eilen kello 12:05
  • seniori
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #15 : 9.09.2019 kello on 16:28 »
Olin skootterimiehiä ja ensimmäisen auton hankin vasta nuorena aikuisena. Tällä Hilman Impillä ajelin kovaa lumista tietä Kuopiosta maalle likkakaveria noutamaan. Impi karkasi metsään.

Keväällä vaihdoin TippaRenun ja likkakaverin. Hänestä tuli vaimoni.

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Viimeksi paikalla:eilen kello 22:41
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #16 : 9.09.2019 kello on 17:27 »
Impi karkasi metsään.
Keväällä vaihdoin  likkakaverin.

Eikös pitäisi sanoa, että hankin uuden...?    ;D

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:eilen kello 22:27
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina EU.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #17 : 11.09.2019 kello on 23:00 »
Nyt olen päässyt vuoteen, jona täytin 18. Syntymäpäivä on keväällä ja silloinhan tietenkin nuorella miehellä kääntyy ajatukset ajokorttiin. Vanhemmillani  oli hiukan tiukkaa taloudellisesti. Mutta leipää saatiin ja leivän päällekin saatiin jo silloin "Oivariinia".  Jälkeen päin äiti kertoi, että sekoitti voita ja margariinia eivätkä pojat huomanneet mitään. Eikä kysmykseenkään tullut, että isä olisi opettanut, jos se silloin olisi ollut mahdollistakaan. Sitä en tiedä.

Siis autokoulu tuli ajankohtaiseksi vasta saatuani kesätöistä palkkaa. Niinpä heinäkuussa sitten menin sinne. Liikennemerkkien opettelussa minulla tuli erimielisyyttä opettajan kanssa. Ja väitän vieläkin, että olin oikeassa. Opettaja kertoi, että yksisuuntaisen kadun merkki sijaitsee kadun loppupäässä ja minä väitin sen olevan alkupäässä. Eipä tuon sijaintia kai missään tentissä kysytäkään, niin eipä sen väliä sikäli. Eikä sitä koskaan selvitetty lopullisesti.

Jonkun aikaa istuttuani tunneilla ja ajettuani autolla, tämä sama opettaja kertoi, että  erään hieman iäkkäämmän naisen piti mennä kokeeseen. Niitä kun piti varata etukäteen ja toivoa, että silloin olisi sopiva oppilas sinne. Opettaja sanoi, että mieluummin hän lähettäisi minut sinne mutta kun minun ei tunnit riitä. Niiinhän siinä kävi, että tämä nainen ei selvittänyt tenttiä. Taisi vielä jäädä opettelemaan kun minulla oli jo ajokortti taskussa.

Aikanaan sitten minäkin kävin kirjallisessa ja ajokokeessa. Kirjallinen ei mennyt ihan virheittä, mutta läpi kuitenkin. En tiedä kuinka pitkiä ajokokeet yleensä silloin olivat, mutta luulisin, että ei helpompaa voinut olla kuin minulla oli. Olin silloin kesätöissä VR:n Ovelta ovelle auton apumiehenä. Olin kuskin kanssa sopinut, että voin kesken päivän käydä kokeessa. Näin tapahtui ja kuski ajoi perässä noutaakseen minut kokeen jälkeen.  Jossakin vaiheessa inssi ihmetteli, mikä tuo meitä seuraava auto on? Kerroin sen. Ehkä minun ajosuoritukseni ei ihan täyttänyt kaikkia vaatimuksia? Minulla kun oli aina tyhjä kaista mihin mennä, kunhan vaan laitoin vilkun päälle. VR-kuski meni aina heti sille kaistalle estämään muita tulemasta. Silloin tämä ajokorttiajojen vastaanottajat olivat Helsingin Kuusi- tai Mäntytiellä. Minun ajoni meni Mäntytie, vasemmalle Tukholmankatu, oikealle Mannerheimintie, vasemmalle Reijolankatu ja oikealle Urheilukatu. Siihen parkkiin, seuraava oppilas rattiin ja minä jatkamaan työpäivää. Hyväksytty suoritus. Kuorma-auto kortti, joka myöhemmin muuttui ABECE-kortiksi, taskuun niin kuin silloin meni pykälät. Auto oli, muistaakseni, nokkamallin Volvo.

*****
  • Kaikkien Kaveri
  • Viimeksi paikalla:eilen kello 21:27
  • Lempäälä
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #18 : 12.09.2019 kello on 21:38 »
  Kun tuo 18 ikä lähestyi, oli luonnonnollista että isä otti opetusluvan, pienessä maalaistalossa kun elettiin paremminkin luontaistaloudessa. Tuolloin oli vaatimuksena, että opettaja ylettyi käsijarruun, joka totenkin piti. Olin moottoripyörä kortin hankkinut opetteluluvalla. Kirjallinen koe oli uutta tuolloin, ajokoe oli näköetäisyydellä konttorista.
   Auto inssiin tarvittiin oikea kouluauto jossa polkimet. Piti tunti tai toinenkin ottaa jotta auto tuli tutuksi. Insiajosta tuli mieleen: Inssi sanoi tarviiko meidän näin hiljaa ajaa, kun ajoin erään perässä. Tarjosin monoa, ei hän maininnut ylinopeudesta, hyväksyntä tuli.
  Isä maalaisena ei osannut ajaa kaupungissa, sillä minäkin selitän, etten tuolla kaupungeissa oikein osaa ajaa.
    Kun ikää karttui olikohan 21??  kuorma-auton ammattikorttia varten piti taas pari tuntia ajaa kuorma-autolla opettajan kanssa. Koe oli normaali lista johon ”veikattiin” rastit ruutuihin. Ajosta jäi mieleen. Mulle osui ”pelätty” Vähämäki, jossain vaiheessa hän nosti polvet ylös, kun ajoin ahtaaseen väliin, ei kuitenkan painanut polkimia. Joten hyväksyntä tuli, vielä kysyi kun painoin mersun sammuksiin. Mitä nyt tapahtui? Sanoin että ruiskutuspumpulta loppui syöttö, tai jotain sinne päin. Joten hyväksyntä tuli.
   Hänellä oli kuulemma niitä kysymyksiä. Kauppiaan pojalta oli kysynyt millä tulit? vastaus: kuorma-autolla toin viljakuorman tullessani. Eräältä oli kysynynyt: vieläkö siellä Narvan myllyllä on imukaasu (puukaasu) moottori. Oikea vastaus, on. Kerrottiin myös että hän oli määrännyt poliisiauton ajokieltoon tien päällä huonon kunnon takia.
 

*****
  • Kaikkien kaveri Sr.
  • Viimeksi paikalla:eilen kello 17:51
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #19 : 13.09.2019 kello on 07:09 »
Mulla oli myös inssiajossa hauska sattuma - vasta vuonna 1984, mutta alkaahan sekin olla jo historiaa.
Kokeet pidettiin siihen aikaan autokoululla, ensin kirjallinen ja sitten ajo.  Sain puhtaan kirjallisen akana valmiiksi ja toinen odotteleva Insinööri lähti sitten heti ajattamaan. Mentiin Scanian hyttiin ja kehotti käynnistelemään. Aloin käskystä työhön ja tämä inssi kauhtui kyselemään "ETKÖ MEINAA HEHKUTTAA OLLENKAAN" - minä siihen heitin suoraan "ei tässä ole hehkutusta, tää on suorasuihkudiesel"  No inssihän ei uskonut vaan tutki hyvän tovin rattilukkoa ja hallintalaitteita. Kehotti sitten laittamaan käyntiin - ja nätistihän se lähti aamun ekalle startille ilman hehkutusta.

Sitten paineita odotellessa kehoitti kertomaan KAIKKI hallintalaitteet - no luettelin kaikki nippelit mitä siinä Skanian hytissä oli ja lähdettiin sitten tienpäälle.  Kun oli ajettu kierros ja palattiin samaan ruutuun parkkiin autokoulun pihaan sain yhden huomautuksen - yhdessä paikassa oli koululaisryhmä pyöräilemässä - osa oli mennyt jo tien yli ja sitten yksi poika katkaisi jonon jo kaukaa ja koko häntä pysähtyi odottamaan - ajoin siis pysähtymättä jonon välistä - olis pitänyt kaikesta huolimatta pysähtyä odottamaan ja viittilöidä jono jatkamaan - no kortti tuli ja tuon säännön muistaa aina sen jälkeen ;)

Dieselin käynnistykset oli tullu tutuksi jo hyvän aikaa kun oli tullut ajeltua Bedfordilla ja Mitsubishillä pitkin maita ja mantuja - piti kuitenkin opettajalta vielä varmistaa asia ja kertoi minun olleen oikeassa - Insinööri sai kyllä epäilemään itseään ;D

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Viimeksi paikalla:eilen kello 21:06
  • 110871-0
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #20 : 13.09.2019 kello on 10:42 »
Minä ajoin kortin -69/-70 vuoden vaihteessa. Koulun auto oli perusvihreä mersu kuorma-auto, ilman ohjaustehostinta. Se joka oli ajovuorossa ekana sai vääntää pakkas aamuna isosta ratista tosissaan, että sai pyörät kääntymään.
 Sitten, muistaakseni -74 antoivat uuden kortin, johon kirjaimia pitkä rimpsu.  ;D

*****
  • Karavaanari
  • Viimeksi paikalla:eilen kello 19:04
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #21 : 13.09.2019 kello on 17:21 »
Kävin myöhemmin ajamassa lisää c kortin ja kun inssiin piti lähteä niin joku oli jättänyt Volvon valot päälle edellispäivänä. Sen verran oli hermo tiukalla että käskytin autokoulunopettajaa aika tiukasti joka tekikin työtä käskettyä ja kytki apukaapeleita vaikka oli sitä mieltä ettei minun 123 diisselimersun 12v akusta voi mitenkään antaa virtaa kun Volvossa oli 24v ensin hetki toiseen akkuun sitten toiseen ja hrum sanoi Volvo. Inssikin meni läpi.

*****
  • Karavaanari
  • Viimeksi paikalla:14.09.2019 kello on 22:15
  • Tervajoki "Pohojammaalla"
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #22 : 13.09.2019 kello on 22:11 »
Mites ne keinosiementäjät?
Muistikuvani mukaan ne ajoivat lähes aina kuplavolkkarilla.
Ainakin meilläpäin oli -60 luvulla "kravattisonneilla" kuplat.

Mun eka auto oli -67 Taunus 17M V4 koneella. Siis vuonna -77. Tuota kun muistelee että kyseessä oli 10 vuotta vanha auto niin eipä tänäpäivänä ole -09 malliset vielä noin pahoin ruostevikaisia ja koneremppoja tehtyjä mitä tuo oli. En voi mitenkään hyvällä muistella "vanhoja hyviä aikoja" jolloin autot olivat autoja ja kestivät vaikka kuinka kauan.

*****
  • Kaikkien Kaveri
  • Viimeksi paikalla:14.09.2019 kello on 05:31
  • voi kuolema parka,et sinä minua elävänä saa
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #23 : 14.09.2019 kello on 03:23 »
Kuorma-autoilija Elijaksella oli Plymouth 70-luvun alussa.  Kerran oltiin hänen kyydissä tulossa Isän työmaalta. Saavutti matkalla polliisiauton. Plymouthissa kesärenkaat alla ja liukas talvikeli. Elijas polkaisi kaasua kommentilla "minähän en paskalakkien perässä ajale" ja luisteli edelle.
Ajotapavalmennusta lapsille 70-luvun alun tyyliin ;D
😄😁👍👍Asenne kohillaan

 

Sivustoa katsottu kertaa

Ubuntu, täysiverinen käyttöjärjestelmä.

karavaanari.org powered by Debian Linux