rekisteriseloste

Kirjoittaja Aihe: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.  (Luettu 21734 kertaa)

*****
  • Kaikkien Kaveri
  • Viimeksi paikalla:eilen kello 18:45
  • Lempäälä
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #90 : 30.01.2020 kello on 22:10 »
  Paroonillahan oli järkyttävä juttu, myös osoitus: hädässä tosi ystävyys/kaveruus punnitaan.
   
  Joskus -80 luvun alkupuolella olin töissä työstökoneita välittävässä liikkeessä. Johtaja oli erikoisen tarkka autojen suhteen, minä taas en. Sanoinkin että kun täällä sanotaan auto, pitää ottaa asento, jos sanotaan mersu, otetaan lakki päästä.
   Siellä oli vanha mersu kuorma-auto, isolla nosturilla. Aivan alkuaikoina pomo yllätti minut nostamassa tyhjää puulaatikkoa aivan vierestä kyytiin, ei ollut kaikki tukijalat alhaalla ohjeesta huolimatta, ei kyllä ainoakaan. Sain vapautuksen kuorma-autolla ajosta.
   Tehtäviin kuului myös roikan kytkeminen kokeiltaviin koneisiin. Asiakkaan vieressä ollessa kytkin virrat erääseen koneeseen, josta kauppa oli tekeillä. En tarkkaan muista että missä vaiheessa sohaisin mensselillä väärään kohtaan, siitä sitten iso sulake paloi. Sellaista ei ollut, joten lähdin ostamaan, talon suvikummeilla olevalla Honda Civikillä. Kun paluumatkalla käännyin valtatieltä pienemmälle tielle, annoin kenkää todetakseni että hyvä on pito. Seuraavassa mutkassa ei sitten ollutkaan. Nelipyörä luisussa päädyin ojaan,  korissa ei näkynyt vaurioita, en kuitenkaan päässyt tielle ilman lähitalon Einarin traktorin apua. Asiakas oli joutunut odottamaan tovin, en muista että tuliko kauppaa? Hondan pyöräkulmat sai pikkasen kipeetä, ja minä vapautuksen henkilöautollakin ajosta, en kuitenkaan sähköhommista? Pian sen jälkeen vaihdoinkin entisten työkavereiden perustamaan firmaan, siellä ei autoilussa tapahtunut mitään mieleen painunutta. Ainoa mieleen jäänyt oli, kun  minut koko porukalle lähetettiin hakemaan vappuviinat pakulla. Oli vielä sitä aikaa, että olin hiukan skeptinen, että saanko sitä määrää, ihan hyvin sain.
 

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Viimeksi paikalla:eilen kello 21:20
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #91 : 31.01.2020 kello on 02:05 »
On Sitä sinulkin tapahnut kaiken näköstä. Tossa just kattelin Allakka, jotta töitä tehty vasta 35V, kuljetus alalla ja töitä tuntuu vieläkin riittävän, huomenna Tilausajo keikka Kajaniin lisäksi koulu kyydit Aamulla Ma/Ti on ja päivä taksia. Ja loppu viikko taas tilaus ajoa, jos on tai taksi. Oli kesä-90 luku kuin Aamu päivä Kalmarissa-90 luku[Kalmari] Keski-Suomi. Oltiin hakemassa sonnia kyytiin joo ei siinä mitään, mutta sitten talon pihassa kun oltiin ja navetan edessä köysi käteen ja sonni kyytiin, kaikki ok.Mutta sitten, alkoi tapahtua, Nauru jäi sonnin päähän kiinni, kun ajoin omaan pilttuseen karja-autossa, ei muuta kun neljän sonnin kanssa samaan karsinaan ja yrittää ottaa naru päästä pois. Narusta kiinni ja Sonni päälle, heitteli minua kattoon ja seinille, siinä kävi elämä silmissä.Sain huudettua Ostomiehen Avaamaan taka oven joka sai päästettyä minut pois karsinasta, jonka olin laittanut kiinni olevinaan silleen p*rse eddellä aukeaa mutta olikin just väärin päin.Kiitos, jos jaksoit lukea Thumb Ja lopuksi vielä se jotta lehmästä ei näe jotta on äkänen, ja sarvet pahat sonniin verrattuna kapeat ja aina pahempi vahinko Sonniin verattuna, kun sarven väliin sopii ihminen toista lehmällä.Itselle ei tullut muuta, kun mustelmia.

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Viimeksi paikalla:eilen kello 23:34
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #92 : 31.01.2020 kello on 10:45 »
.Itselle ei tullut muuta, kun mustelmia.

Eipä se sitten sua pahemmin 'heitelly'.

*****
  • Kaikkien Kaveri
  • Viimeksi paikalla:eilen kello 16:37
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #93 : 31.01.2020 kello on 13:48 »
Eipä se sitten sua pahemmin 'heitelly'.

Sodankylän entistä kunnanjohtajaa keihästi sonni takapäähän, tuli toinen reikä lähelle alkuperäistä.

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:eilen kello 23:09
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina EU.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #94 : 2.02.2020 kello on 22:18 »
Ensin yksi auto, joka jäi listastani puuttumaan, sillä olihan mulla Mitsubishi Wagonkin jonkun aikaa.  Toivottavasti nyt on kaikki autot lukuunottamatta matkailuautoja mainittu.

Sitten lupaamani kaupanteot VW Transporterista. Ostin sen, muistaakseni Laakkoselta. Sitä ei ollut Kuopion kaupassa vaan Joensuussa. Mutta se tuntui niin hyvältä, että uskalsin kutakuinkin luvata ostaa sen kunhan saavat sen näytille. En muista kuinka vanha se oli silloin, mutta mittarissa ei ollut kuin 75000km. Hyvin  se toimi. Ei normaaleja huoltoja ja kuluneiden osien vaihtoa lukuunottamatta muita vikoja kuin ohjaustehostimen jurina. Sitä kävin kysymässä Laakkosen huollosta, tuomio oli "vaihdetaan uuteen hintaan 3000mk".  Onneksi kävin myös kylämme "kyläsepältä" kysymässä, mitä pitäisi tehdä? Sieltä sain paljon tyydyttävämmän vastauksen: Avataan, puhdistetaan ja uudet öljyt sisälle. En muista mitä maksoi, mutta varmasti murto-osan Laakkosen huollon hinnasta.

Mulla on kaupungista kotiin tullessa aika pitkä ja melko jyrkkä mäki. Siinä välillä testailen moottorin kuntoa. Jos auto kiipeää ylös isoimmalla vaihteella kivutta, niin se on kunnossa.  Olin jo ennen hankintaa selvittänyt, että noilla koneilla ajetaan 250 000-300 000km ennen koneremonttia. Tämän VW:n mittarin lukemat lähestyivät 250 000. Niinpä se ei enää kiivennyt viitosella ko. mäkeä. Aloin etsiä sopivaa vaihdokkia. Sopivan kohdalle osuessa, kävin arvuuttamassa VW:n hyvitystä. Ne pyörivät 17 000- 29 000mk. Niinpä olin ajatellut, että jos 30 000 menee rikki, niin vaihto saattaa olla lähellä.

Sitten näin Laakkosen Peugeot kaupassa käytetyn Fiatin jonkun pienen pakun ja menin tiedustelemaan. Myyjä ehdotti minulle uutta Peugeot Partner pakua. Minä sanoin, että sehän riippuu VW:n hyvityksestä. Autoa kävivät katsomassa sekä myyntipäällikkö että tämä myyjä. Toimistossa istuessamme hän sanoi: 43 000mk. Nyt oli vaikea olla hymyilemättä kun pyysin tarjousta kirjallisena. Tarjous oli päivätty kestäväksi 2 viikkoa.  Viikon päästä menin yrittämään vielä tinkaamaan jotain, olikohan radio, kaupan päälle. Ei  antanut, kuitenkin sanoin, että tehdään sitten kaupat sovitulla hinnalla. Siinä papereita pyöritellessä hän jostain syystä soitti naapurissa olevaan VW-kauppaan. Lopetettuaan puhelun, hän katsoi minua vakana sanoen "taisit saada hyvän hinnan autostasi".

Mielenkiinnosta katsoin tarkkaan, mitä laittoivat hinnaksi myydessään sitä. No se oli se sama 43 000mk. Sen verran näin sitä myöhemmin, että se oli saatu kaupattua jollekin verkkoja tekevälle firmalle kun logot olivat kyljissä. Ja vielä myöhemmin näin sen naapurin pihassa. Sanoin naapurille huomasitko, että se oli se minun entinen. Ei ollut huomannut. Samoin kysyin moottoriremontista. Kertoi, että se oli hänen serkkunsa eikä hän ainakaan ollut remonttia tehnyt. Siten sitten jäi epäselväksi  ko. asia kun en tiedä, minkälaisessa kunnossa kone hänellä oli.

*****
  • Kaikkien kaveri Sr.
  • Viimeksi paikalla:eilen kello 21:30
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #95 : 3.02.2020 kello on 06:16 »
Minkälainen Transportteri? VM ja kone....?

Kiinnostaa, kun itsellänikin on sellainen aina ollut eri vuosikymmeniltä.

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:eilen kello 23:09
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina EU.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #96 : 3.02.2020 kello on 07:54 »
Minkälainen Transportteri? VM ja kone....?

Kiinnostaa, kun itsellänikin on sellainen aina ollut eri vuosikymmeniltä.

1600TD  vai käytettiikö merkintänä 1,6TD. Ja  90-luvun alkupuolelta. Ehkä -93.
« Viimeksi muokattu: 3.02.2020 kello on 08:14 »

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Viimeksi paikalla:eilen kello 21:25
  • Autossa on pyörät
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #97 : 3.02.2020 kello on 08:45 »
1600TD  vai käytettiikö merkintänä 1,6TD. Ja  90-luvun alkupuolelta. Ehkä -93.
Olikos etu vai takavetoinen?
Taisi etuvetoisen diesel olla 1.9 ja takatuupparissa oli 1.6.
Minullakin oli -92 turboton etuvetotansporter aikoinaan

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:eilen kello 23:09
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina EU.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #98 : 3.02.2020 kello on 09:02 »
Olikos etu vai takavetoinen?
Taisi etuvetoisen diesel olla 1.9 ja takatuupparissa oli 1.6.
Minullakin oli -92 turboton etuvetotansporter aikoinaan

Ai silloin olikin noin monta erilaista. Takatuupparihan se oli.

*****
  • Kaikkien kaveri Sr.
  • Viimeksi paikalla:eilen kello 21:30
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #99 : 3.02.2020 kello on 11:58 »
Ai silloin olikin noin monta erilaista. Takatuupparihan se oli.
Elikä T3, elikä Tölkki....

Se malli minulta on jäänytkin väliin. Mulla on ollut T1, T2 ja nyt T4.

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:eilen kello 23:09
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina EU.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #100 : 16.02.2020 kello on 22:56 »
Omien autojen lisäksi tuli ajettua työnantajan autoja. Hieman lisää merkkikirjoa. Niitä oli

Ford Transit henkilöautona -70-luvulla.

VW LT erikoisauto.

VW Syncro, saman mallinen kori kuin oli minun omakin.

Joku maasturi, jonka merkkiä en muista.

Sekä eräänlaisena erikoisuutena kaksikin Ford Transit alustaista aggregaattiautoa 60-70-lukujen vaihteen molemmin puolin.

Ja työnantajien autoihin kuuluvat tietenkin ajamani taxit. Niissä löytyy Mersuja ja Volvoja, joiden malleja en muista, sekä Peugeot 404.

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:eilen kello 23:09
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina EU.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #101 : 26.02.2020 kello on 22:26 »
Sitten tulee vuoroon leirintämatkailu.

Ensimmäiset yöpymiset leirintäalueilla johtuivat työnantajastani. 60-luvulla matkatöissä sai päivärahan, josta itse piti maksaa yöpymiskustannukset . Tämähän tietenkin johti siihen, että piti yöpyä mahdollisimman halvalla. Eli aina kun mahdollista niin leirintäalueilla. Joitakin öitä maattiin makuupussissa koppikuormurin lattialla. Paremmilla alueilla saatiin vuokrattua mökkejä, esim. Pistohiekalla olimme mökeissä.  Tämä johti siihen, että oma teltta piti saada, että sai yörauhan.

Pari pientä episodia on jäänyt noista telttaöistä mieleen. Olimme Ruissalon leirinnässä. Reissun välissä oli muutama vapaapäivä ja työnantaja ajatti kotiin niiksi päiviksi. Mutta saimme luvan jättää teltat pystyyn alueelle. Palatessamme töihin löytyi  teltasta yllätys. Joku terävähampainen oli luullut, että teltassa olisi syötävää. Ei ollut mutta teltan pohjamuovi oli sen sijaan kelvannut ja siellä oli muutamia reikiä.

Toinen tapahtui Mikkelin Urpolassa. Olin jo vetäytynyt telttaan yöpuulle. Sitten alueelle tuli motoristi, joka ei meinannut löytää sopivaa paikkaa ja ajeli useampia kierroksia alueella. Paikka kuitenkin löytyi. Ennen nukahtamistani kurkkasin kuitenkin teltan oven raosta, mihin hän oli asettautunut. Yöllä alkoi sataa melko voimakkaasti. Aamulla kun oli aika avata teltan ovi, niin yllätys oli suuri. Motoristi oli hävinnyt pyörineen ja telttoineen. Siinä paikassa oli10-15cm. vettä. Ei siinä voinut muuta ajatella kuin, että se oli ihan oikein sen iltaisen päristelyn takia.

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:eilen kello 23:09
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina EU.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #102 : 7.03.2020 kello on 22:25 »
Tuo eka teltta oli ns. murtoharjateltta. Se vaihtui eräänlaiseksi huvilateltaksi perheen kasvettua. Siinä oli makuutila, oleskelutila ja etukatos.

Jossakin vaiheessa alkoi teltan pystyttäminen ja purkaminen kyllästyttää. Niinpä se teltta vaihtui telttperävaunuksi Combicamp 2000, noin se merkki muistaakseni meni. Vaan alkoipa sekin kyllästyttää. Punkaharjun leirintäalueella ollessamme tuli päälle kunnon myräkkä. Yritimme suojata telttaa vaimon kanssa muovilla teltasta ulkona rankassa sateessa, ettei se kastuisi ihan totaalisesti. Kateellisina katselimme vieressä olleita matkailuvaunuja.

Vuonna -80 tarvitsimme tukikohtaa rakennustyömaalle niin tämä oli hyvä syy siirtyä vaunukantaan. Niinpä Mikkelistä löytyi Adria 305  matkailuvaunu. Silloin oli autona Vauxhall Victor, johon koukun  olin saanut vaimon siskon ja miehensä poistuneesta Victorista. Koukku vaan oli jäänyt tallin nurkkaan. Vaunun noutomatka jännitti aika paljon ja taisimme olla hieman tientukkonakin. Mutta uuteen kotiinsa  Atria tuli.

*****
  • Kaikkien Kaveri
  • Viimeksi paikalla:eilen kello 18:45
  • Lempäälä
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #103 : 8.03.2020 kello on 11:45 »

   Oiskohan -90 lukua kun opiskelin aisapainon/painottomuuden merkityksen.
   Työnantajani yleensä hoiti kuljetukset 144 Volvolla ja trailerilla. Hänellä oli jokin este, minä jouduin hakemaan 6 m. pitkän teräslevyn Tampereelta. Trukkikuski nosti sen kyytiin, katselin että aika edessä, mutta olkoon, ei ajeta ihan linkkuun.
  Tampereen viimeiset liikennevalot oli tuolloin n. ½ kilsaa lähempänä Helsinkiä kun nyt. Ylämäki oli myös jyrkempi tuolloin. Volvo ei sen kuorman kanssa pahemmin ”loikannut”, joten muut samoilla valoilla lähteneet meni ohi–onneksi.
  Sitten kun alamäki alkoi, ja kärry rupesi työntämään, alkoi ”kiemuntelu”, tein saman virheen kun aina, korjasin liian myöhään liikaa. Koko tie nippa nappa riitti. Kun seuraava ylämäki alkoi, minulle tuntemattomasta syystä pysähdyimme poikittain tielle yhdistelmä suorassa, niinkuin suorakulmalla pistettynä.
   Lähempi tarkastelu osoitti, että liinat olivat kestäneet, ja vain toisessa  takalokarissa lovi, seuraava lähtö valoista oli tulossa vasta kaukana mäen päällä. ;D
   Myöhemmin pomolta kuulin: että sellainen levy pitää ottaa niin eteen että mutkat täytyy ottaa juaheesti, eikä yli viittäkymppiä kannata ajaa.
  Tuolloin sain jonkinlaisen ”taudin” aispainon tarkkailuun, mm. tavarakärryyni tein jatkettavan aisa, joka silloin oli mahdollista.

*****
  • Kaikkien kaveri Sr.
  • Viimeksi paikalla:19.09.2020 kello on 07:28
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #104 : 8.03.2020 kello on 16:59 »
Tuo aisapaino on hyvä oppia muuten kuin kantapään kautta  ;D
Minä hain myös kerran nipun leikattuja peltejä Kortteen Konepajalta. Veturina Subaru ja kärrynä neljä-viismetrinen jarrullinen.
Trukkikuski työnsi lavan niin pitkälle kuin sai, mutta lava jäi kuitenkin hieman akselistojen keskilinjan taakse. Kun matkaa oli "vain" reilu 15km, annettiin olla ja sanoin ajelevani nätisti. Kun hyvin tuntui kärry tulevan, oli vauhti kuitenkin kuudenkympin päälle. Joku routaheitto tuli ja kärry heitti tosissaan auton perää, mutta ei onneksi sattunut sen pahempaa, kun ei alkanut liikaa korjaileen. 50 oli hyvä vauhti loppumatkan  ;D
Aina tuo aisan keveys ei johdu liian pitkästä kuormasta, vaikka seuraava kerta todeta asia oli autotallin runkopuiden kanssa - mutta siitäkin selvisi kun ei alkanut hättäileen  ;)

 

Sivustoa katsottu kertaa

Ubuntu, täysiverinen käyttöjärjestelmä.

karavaanari.org powered by Debian Linux