rekisteriseloste

Kirjoittaja Aihe: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.  (Luettu 19523 kertaa)

*****
  • Kaikkien kaveri Sr.
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 18:02
  • seniori
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #120 : 17.05.2020 kello on 12:11 »
Laitan tähänkin oman autoiluhistoriani, kun on niin helppo laittaa linkki plogiini.
https://karavaanari.org/blog/retkeilija/luontoretkeilijan-pelit-ja-vehkeet/

Kuvassa rouvan oma Uuno lähes 30 v sitten  ;)


*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 18:09
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina EU.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #121 : 17.05.2020 kello on 22:09 »
Tuolla « Vastaus #109 : 10.04.2020 kello on 23:07 » kerroin ensimmäisestä m-autosta, joka siis oli saanut "kosteutta" alkovin seinään ikkunan alle. Kun syksy koitti, niin menin sovitusti Jyväscaravaniin viemään autoa korjattavaksi. Mutta kesän kokemuksen jälkeen olimme todenneet, että tuo auto oli meille aivan liian pieni. Eikä sen lämmitinkään ollut kaksinen. Kaminamallinen Truma ilman puhallinta. Alkoviinkin meni vain putki, jossa lämpimän ilman olisi pitänyt nousta ylös omalla keveydellään. Eipä sitä lämpöä siellä paljoa tuntunut.

Liikkeen pihalla oli LMC 566, johonka silmäni iskeytyi.  Siitä aloin hieroa kauppaa ja sainkin sovittua kaupat. Näin laakista siirryimme monta luokkaa ylemmäksi auton omistajina. Se oli edelleen alkoviauto. Mutta lämmittimenä pystyAlde. Ja tilaa huomattavasti enemmän. Se, mistä en oikein pitänyt, oli kiinteä jätevesisäiliö. Enhän tietenkään tiennyt hankkiessani autoa, miten vähän tyhjennyspaikkoja oli silloin.

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 18:09
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina EU.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #122 : 12.06.2020 kello on 21:54 »
Lisäänpä pitkästä aikaa pari sattumusta matkoilla Puolassa ja Via Balticalla.

Aiemmin mainitsemallani matkalla, joka tapahtui Pomeranialla, palatessa  tankkasin jossain Puolan maaseudulla. KOhdalle osui pieni ja vanha asema. Kun olin tankannut, niin menin sisään pieneen puiseen  toimistorakennuksee n, jossa istui iäkkäämpi nainen pöydän ääressä, joka toimi kassana. Tarjosin luottokorttia. Hän höyläsi magneettiraitaa laitteessaan. Ei toiminut. Kaivoin lisää kortteja, silloin minulla oli niitä 3kpl. Minkään magneettiraita ei toiminut. Muuta keinoa ei tuntunut olevan. No onneksi minulla oli jäljellä zloteja juuri ja juuri riittävästi, että sain maksettua. Jälkeenpäin ajattelin, että magneettiraidat olivat tuhoutuneet, kun kortit olivat olleet puhelimen välittömässä läheisyydessä.

Toinen sattumus tapahtui Liettuassa, sekin paluumatkalla. Liettua oli vielä 90-luvulla maa, joka ei kuulunut green card-maihin, vaan piti rajalla ostaa oma liikennvakuutuksens a sinne. Niinpä minä kävin siinä tutussa "kioskissa" ostamassa sen. Liettuan rajaviranomaiset Latviaan poistuessamme keräsivät passit, rekisteriotteen ja tämän liikennevakuutuspap erin tarkistusta varten. Hetken päästä tuli "poika" kertomaan, että ei ole liikennevakuutusta ja patisti maksamaan. Minä kovasti väitin, että on. Vaan maksamaanhan se oli mentävä, koska en muuten olisi saanut dokumentteja takaisin. Maksettuani ja näytettyäni vakuutuspaperin sain dokumentit ja pääsimme matkaan.

Jälkeenpäin kun katsoin papereita ja vertasin vanhaan vakuutuspaperiin, niin huomasin Puolan rajalla tehdyn virheen. Paperissa oli useita maita kuten green cardissakin on. Niitä piti ruksia oikein. Tässä paperissa oli ruksit aivan eri ruuduissa kuin edellisessä. Onneksi rahamäärä ei ollut kovin suuri. Kunkahan moni joutui maksamaan tuplasti tämän virkailijan ollessa myymässä vakuutuksia?

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 18:09
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina EU.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #123 : 29.06.2020 kello on 22:54 »
Vaihdetaanpa auto välillä. Nyt oli siis LMC566. Siinä alkoi tökkiä se septitankki ja sen tyhjentämispaikkoje n huono löytyminen. Niinpä tuli taas kerran käytyä Jyväskylässä. Sieltä löytyi Dethleffs, mallia en muista mutta alkovillinen sekin oli. Siitä ei ole okein jäänyt muuta muistiin kuin sen Truma, jonka lämpöputkista osa irtosi itse lämmittimestä. Jonkinlaisella naruvirityksellä sain ne kiinni niin, että siinä pystyi talvellakin asustamaan.

Dethleffsin aikana vielä meidän pojista ainakin toinen, välillä molemmat, olivat mukana. Mutta sitten koitti aika, että vain "vanhukset" reissasivat. Niinpä auto meni vaihtoon kun löytyi puoli-integroitu Bürstner 595. Oli aikamoinen kokemus kun kävin koeajamassa sen. Siinä pystyi jo kuuntelemaan radiotakin inhimillisellä äänen voimakkuudella. Koeajon aikana tuli poliisiauto vastaan. Se hiljensi vauhtia, poliisin käsi tuli ikkunasta ulos pysäyttääkseen minut. Pysähdyin sitten ja kuulin sanat "ajahan vähän hitaammin". Silloin tajusin, että olin tainnut vähän "hurjastella". Tais olla nopeutta yli 60 viidenkympin alueella. Mutta syyllinen oli siis Bürstner, kun se oli niin hiljainen verrattuna edellisiin Fiiatteihin.

Tässä autossa ei ollut vakiona nopeuden säädintä. Silloin monessa paikassa kerrottiin, että vain ostamalla tietyn viiksen, sen voi saada edullisesti. Minä tilasin viiksen ja menin luottoasentajan juttusille asennusohjeiden kanssa. Hän nosti kädet pystyyn ja sanoi, että ei onnistu. Seuraavaksi Jyväskylään Jyväscaravanin osoittaman asentajan luo samalla lopputuloksella. Sitten alkoi paljastua, että  koritehtaat ovat tilanneet matkailuautoalustoj a sekä sopivalla että tähän tarkoitukseen sopimattomalla johdotuksella. "Sitkeänä sissinä" kävin vielä Delta-autossa tiedustelemassa asiaa. He jo lupasivat, että asentavat sen hintaan 1000€. Silloin minä heitin "pyyhkeen kehään". Vielä yrittivät rahastaa muistaakseni 300€ tekemättömästä työstä. Onnekseni korjaamopäällikkö oli kuullut työnjohdon ja asentajan keskustelun, jossa asentaja sanoi nuorelle työnjohtajaklopille, että pitäis saada mahdollisimman paljon. Korjaamopäällikkö puuttui peliin ja sanoi, että ei maksa mitään.

Lieköhän tämä auto ainoa maailmassa, jossa on vakionopeusviiksi, joka ei toimi eikä ole särkynyt. Joskus myöhemmin kun en enää omistanut ko. autoa, näin sen ja tapasin sen silloisen omistajan. Hän ihmetteli sitä viikseä. No kerroin hänelle tämän tarinan.

 

Sivustoa katsottu kertaa

Ubuntu, täysiverinen käyttöjärjestelmä.

karavaanari.org powered by Debian Linux


anything