Lasketeltu Pallaksella, odotettu paarikyytiä lumihangessa, otettu ambulanssikyyti Rovaniemelle keskussairaalaan, pistelty sairaalan iltapala, ny makkaan sairaalan sängyssä ja koitan nukkua muutaman tunnin...
Solislunsa katkaissut potilas/oppilas nukkuu tossa toisessa sängyssä
Voi ei! Tsemppiä!
Oma päivä on alkanut myös päin mäntyä. Tää iskias tekee edelleen/taas kiusaa.
Koko aamun olen arponut, että yritänkö buranan voimalla selvitä, mutta eilisillasta tiedän, että työnteko on ihan tuskaa.
Työterveyteen varattu aika. Jotenkin ottaa päähän mennä sinne, kun tiedän, että tää tuuraajalääkäri koputtaa mun jalkoja vasaralla ja suhtautuu muhun kuin lintsariin.
Työkaveri, jolle soitin, etten tod.näk. tuu töihin tänään, oli niin suloinen puhelimessa, että mun pääsi itku. Pehmeneekö mun pääkin tässä? Musta on pelkkää riesaa, kun eivät voi luottaa, olenko milloin työkunnossa
Päivään mahtuu toki iloisiakin asioita: kevään ensimmäinen rautiainen oli pihassa, kun noustiin kahville!
Aurinko paistaa! Lomaan on vajaat kolme viikkoa! Asiat on muuten ihan mallillaan ja olen tyytyväinen elämääni, mutta tuo iskias himmentää!
Tullut työ hullu,kun joka päivä töissä 
katollaan.jpg