Ja minulla vasta muutaman yön jälkeen. On se kumma tuo koti-ikävä. Penskana kun joskus -50 luvulla olin mummolassa yökylässä. Iltapalasta kun syötiin ja eno kohta sammutti tohisevan tilleyn, se vain meinasi ruveta suupieliä nyhättämään. Aamulla kun tilley alkoi tohisemaan, silloin oli aivan jo toisenlainen olo.
niin se oli minullakin
pien tippa silmäkulmasta piti vuodattaa
ja muistan ,kun pienenä tyttösenä olin leirillä
niin isähän sieltä minut pois haki
kun oli niin kova ikävä kotiin
jo parin päivän jälkeen




Mistä sitä romua ja paskaa riittää??? 
