Aihe: Mitäs tänään tehty?

Ollaan mun vanhempien luona.
Äiti pääsi teatterireissuun ja sai ansaitsemansa vapaan. Me ollaan täällä pitämässä seuraa isälle.
Seuraa hänestä ei ole, kun sairaus on viennyt muistin ja osin ymmärryksenkin.
Surullista on kun ihminen ikään kuin katoaa elämästä, persoona sammuu vähin erin eikä paluuta ole.

Tuo on ikävää, toivottavasti isäsi ei itse täysin ymmärrä tilannettaan

Tsemppiä

Kävästy Raumalla hakemassa isukille sohvaryhmä ja vähän muutakin.
Kotiin tullessa käyty hakemassa kylmäsavulohet pois pihan perältä sauhuttumasta.
Pakkaseen meni koko kasa, vähän reilu 8 kiloa lohta, nam!

(Kuva piiloitettu, klikkaa tätä niin näet kuvan.)

Voihan, ihailut täältä itse tehdylle kylmäsavulohelle 
slurps...
Ei ihan äkkiä ole tullut mieleenkään, että kylmäsavustettua vois tehdä itsekin ja vielä pakastaa parempien päivien varalle.

Tuo on ikävää, toivottavasti isäsi ei itse täysin ymmärrä tilannettaan

Tsemppiä

Niin, en oikeen tiedä kuinka paljon tilastaan tiedostaa. Toisaalta usein valittaa meidän äidille
ettei enää muista mitään, eli jollain tasolla kyllä vielä tiedostaa tilansa.
Ei kuitenkaan tunne juuri koskaan meitä lapsia, usein ei vaimoakaan (äitiämme).
Ei myöskään tänään tiennyt keitä olemme. Oli kyllä tyytyväinen saamaansa huomioon, muisti ehkä
että olemme joitain mukavia tuttuja, mutta ei muistanut tyttärekseen... 
Alzheimer on kammottava sairaus, mitään positiivista siitä on vaikea löytää.
Kiitos tsempistä.

Aamuseiskalta liikenteeseen ja kokka kohti Valkeakoskea tytärtä kuskaamaan kisoihin.
Urheilutalon ympäristössä koiran kanssa käpsytellessä totesin vaimolle, että kyllä on kylässä hienot ulkoilumaastot.
Ja jos omistaisi vaunun, niin olisi pe iltana voinut ajella Apianlahteen ja ottaa rennosti (ehkä pari huurteistakin). Ja kävellen olisi päässyt kisapaikalle.

Niin, en oikeen tiedä kuinka paljon tilastaan tiedostaa. Toisaalta usein valittaa meidän äidille
ettei enää muista mitään, eli jollain tasolla kyllä vielä tiedostaa tilansa.
Ei kuitenkaan tunne juuri koskaan meitä lapsia, usein ei vaimoakaan (äitiämme).
Ei myöskään tänään tiennyt keitä olemme. Oli kyllä tyytyväinen saamaansa huomioon, muisti ehkä
että olemme joitain mukavia tuttuja, mutta ei muistanut tyttärekseen... 
Alzheimer on kammottava sairaus, mitään positiivista siitä on vaikea löytää.
Kiitos tsempistä.

jaksamistä rakas ystäväin 

juu kylmägeeliä
sekä pakasteita ja auttavat 
ja hyvä konsti on laittaa kylmämärkä
frootepyyhe lonkan päälle 

Avantouintihan on kuin sinua varten keksitty

Käyty katsomassa pojan raksa hommia ja hyvin ne näyttää etenevän. Sisähommia tehdään.

Niin, en oikeen tiedä kuinka paljon tilastaan tiedostaa. Toisaalta usein valittaa meidän äidille
ettei enää muista mitään, eli jollain tasolla kyllä vielä tiedostaa tilansa.
Ei kuitenkaan tunne juuri koskaan meitä lapsia, usein ei vaimoakaan (äitiämme).
Ei myöskään tänään tiennyt keitä olemme. Oli kyllä tyytyväinen saamaansa huomioon, muisti ehkä
että olemme joitain mukavia tuttuja, mutta ei muistanut tyttärekseen... 
Alzheimer on kammottava sairaus, mitään positiivista siitä on vaikea löytää.
Kiitos tsempistä.

Saman sairauden kanssa meilläkin painitaan..minua isä ei ole tuntenut enää moneen kuukauteen.

Käyty katsomassa pojan raksa hommia ja hyvin ne näyttää etenevän. Sisähommia tehdään.

Eli työmaasta on tullut talon näköinen ja nyt joutuu vasta avaamaan lompakon kunnolla, että siitä saa vielä kodin näköisen 

Saman sairauden kanssa meilläkin painitaan..minua isä ei ole tuntenut enää moneen kuukauteen.

Minun äetmuori kuitenkin tunnistaa vielä meidät penskat, eikä ole vielä eksynyt kaupungille. No, unettomuudet ja känkkäränkät kyllä on jo tuttua. Sisko pääsi jo eläkkeelle, joten hän pystyy jeesimään meidän niin ennen, maailman parasta äitiä, silloin kun minä en osa-aikaisen työni takia jouda. Mutta kuitenkin pyrimme saattamaan äet kunnialla hautaan, vaikka emme kumpikaan omista isoa kivilinnaa, tyhjine huoneineen. 

Meillä isä elää paljon omissa maailmoissaan, myös nukkuu paljon. On silmällä pidettävä, koska kernaasti karkaa. Ulos ei pääse huomaamatta, koska ovet on takalukossa. On olleet vuosia hänen omasta tahdostaan, koska sairastamisen alkuaikoina pelkäsi varkaita jne. Nyt on itse hukannut omat avaimensa eikä pääse itsenäisesti ulos talviaikana. Kesällä pääsi karkaamaan ja oli omien sanojensa mukaan menossa Tukholmaan. Hätäkeskukseen ilmoitettiin ja oli "haku" päällä. Löytyi tunnin kuluttua eräästä bussiterminaalista ulkopuolisten ihmisten huomattua, että ukolla ei ole asiat ihan kohdallaan ja sitten poliisin kyydillä kotiin ja kaikki päättyi hyvin.

Tässä on surkuhupaisana yhteytenä tähän palstaan, että vanhempani ovat olleet intohimoisia matkustajia ja reissanneet matkailuautolla ja aikaisempina vuosina auto-teltta yhdistelmällä ympäri Eurooppaa n. 30 vuotta. Isä elää edelleen näissä matkoissa (tähän sellainen hyväntahtoinen hymy tyttäreltä <3 )

Näinkö meille monelle nyt nuoremmalle karavaanarille käy 

Taitaa mun isällä olla sama tauti, ei ole kiva katsoa vierestä kun toinen menee tuohon kuntoon..

Äidillä on sama tauti. Ei ole kahteen vuoteen tuntenut omia lapsiaan eikä ole liikkunut. Parasta olisi, että nukkuisi pois. Ikää on kohta 96 v.
Taisi mennä off-topiciksi.

Onnevalle paljon tsemppiä! Ei ole helppo tilanne. Me ollaan nyt menetetty 3/4 vanhemmista eikä yksikään ole ehtinyt tuohon tilanteeseen. Jäljellä on enää appiukko eli Pasin isä. Meidän toive olis, että lähtis "suorilta jaloilta", eikä tulis tuolllaisia juttuja. Nyt 81v ja pirtsakassa kunnossa, tyttöystäväkin on 


Tänään tehty kevyitä kotitöitä. Pasi veti silikonia Tessun ja bemarin ovien tiivisteisiin.
Mä olen tuupannut pyykkiä koneeseen ja sieltä kuivuriin ja välillä maannut lattialla tän iskiaksen takia. Suurin osa ekasta vapaapäivästä on tosiaan mennyt lattialla. Onko tää oikeesti reilua Pasiakaan ajatellen?


Käytiin saunassa ja uimassa. Uiminen varmaan on hyväksi iskiaksesta kärsivälle? Laulettiin muutamat karaoket ja tultiin yläkertaan kevyelle iltapalalle, eli lihapiirakkaa syömään. Nyt unille! 

Jotenkin tuntuu että tuo sairaus on yleistymään päin vain onko tutkimusta tehty enemmän..

Jotenkin tuntuu että tuo sairaus on yleistymään päin vain onko tutkimusta tehty enemmän..

Nykyään immeiset elää vanhemmiksi. Dementtia on meille monelle tulevaisuus.