Noissa eroprosesseissa pitäisi pitää aina pää kylmänä, eikä antaa tunteille valtaa, vaikka mieli tekisi. Kun yhteenmennessä on kummallakin jotain omaa omaisuutta, niin kaikki se mistä on kuitit osoittaa on sen kuka sen on maksanut. Kun sitten liiton aikana on hankittu omaisuutta, jos ei ole avioehtoa, pääsääntöisesti omaisuus on sen kenen nimillä se on. Jos on molempien nimillä, kuten esim asunto yleensä on, niin sitten realisointi ja raha jakoon, ellei toinen osta toista asunnosta ulos.
Oikeus tietysti katsoo aina myös asioita lasten edun kannalta. Eli jolle lapset jää niin sille toinen osapuoli maksaa elatusmaksua ja jos ei ole mistä maksaa niin valtionkonttori hoitaa ja perii. Yhteishuoltajuuskin voi olla hyvä ratkaisu taloudellisesti, jos se vain toimii lasten parhaaksi.
Tuttavapiirissä ja työkavereilla on näitä eroprosesseja tullut nähtyä ja parhammin on myöhempää elämää varten mennyt heillä jotka on osanneet neuvotella asiat.
Itse olen sitä mieltä, että avioliittoon ei pidä mennä jos vähänkin epäilee että voi tulla jotain. Seurustella pitää pidempään ja oppia tuntemaan se tuleva kumppani, ja sen jälkeen ensin avoliittoon ja avioliitto kun kaikki on jo jonkun aikaan mennyt omaa uomaa. Amerikkalaistyyppis et unelmahääproosat on kaukana siitä arjesta mikä avioliittoelämä oikeasti on. Itse olin puolisoni kanssa avoliitossa 15 vuotta ja nyt ollaan naimisissa oltu jo vuosia. Aika hyvin toistemme tavat tunnetaan. Ja jos parisuhteessa tulee jostain riitaa, niin pitää niitä tullakkin. Se puhdistaa ilmaa ja mikä liitto ei kestä pientä suukopua tai kinastelua sen voi unohtaa. Elämä on aaltoliikettä missä tulee välillä nousuja ja laskuja ja jos ne laskut kestää niin kyllä liittokin kestää. Isäukko sanoi eläessään mulle, että " jos sun tuleva nainen ei kestä jänkällä viikkoa märisemäti tai motkottamatta ja kuluttaa ympärillä olevaa ilimaa leukojen loksuttamiseen, niin voit pistää kapsäkin käteen ja saatella asemalle".
Ja paljon on miesmallitkin muuttuneet, että ei sen puoleen voi naisen piikkiin ehkä kaikkeakaan sankosta kaataa .
Pääsääntöisesti ei mene niin että kenen nimissä hankittu omaisuus on, vaan avioliiton aikana hankittu on yhteistä oli kenen nimissä vaan. Esim ostettu auto on jommankumman nimissä mutta yhteistä omaisuutta se on. Tai vaikka olis vielä rahoitusyhtiön omaisuutta.
