Meille matkailuauton hankinta tuli ensi kerran, kun ajoimme Hangontiellä 2004 suljetun huoltsikan pihaan ja nuorin lapsemme vaati vellipulloa. Vellipullo oli kuitenkin liian kylmä nautittavaksi ja siinä sitten itkevää muksua lohdutellessa, kahden muun harmia katsellessa ja mondeon moottorinkylkeä vasten pulloa lämmitellessä tuli ajatus, että miksi helvetissä me tehdään tätä näin?Täytyy olla fiksumpikin tapa.
Siitä alkoi monen vuoden suunnittelu, katselmus ja harkinta millainen peli sen pitää olla.
Matkailuvaunu oli meillä ensi ajatus. Yksinkertaisesti huokeiden kulujen tähden ja Mondeo kaksilitraisena automaattifarkkuna sopi vetoautoksi. Kuitenkin tuli tenkkapoo, kun emme voineet pitää vaunua kotipihassa ja olisimme tarvinneet vuokrapaikan vaunulle ympäri vuoden. Silloin astui kuvaan matkailuauto. Kustannukset eivät enää tuntuneetkaan niin pahalta kun laskeskeltiin. Silloin ajoneuvoverokin oli vielä kohtuullinen. Ja isännöitsijäkin lämpeni ajatukselle siitä, ettei naapureita häiritsisi auto autopaikalla, kuin vaunu. Lisäksi se että voisimme lähteä reissuun ihan vaikka hetken mielijohteesta houkutti.
Autonalustana oli mulla haaveena Transu. Koska Foordeista oli kokemusta ja pidän Fordia luotettavimpana autona mitä olen vuosien aikana ohjastanut.Mondeo on ollut meillä 10 vuotta ilman isoja remppoja. Fiiu sai enemmänkin aikaan henkisen anafylaksian, kun mielikuva oli enemmän "kusiaisen" kuin Alfa Romeon tekniikasta.. Kaikensorttisten nettisaittien kauhukertomuksista puhumattakaan.
Kuitenkin koeajojen ja etsinnän tuloksena päädyttiin tuohon Ducato-Hymer Camp GT alkoviautoon. Hiukka oli jo hoppukin, kun häämatka kolkutteli ovella. Eikä ole kaduttanut.
Auto on toiminut ihan hienosti ja tarjonnut juuri sitä, mitä haimmekin. Mukavia ja turvallisia reissukilometrejä. Sekä sitä tiettyä helppoutta lasten kanssa kulkemiseen, ei voi valittaa.
Lapsille tämän hankinta ja reissut ovat olleet kuin pieni taivas. Irtiotto kouluista vaikka viikonloppuna matkailuautolla, voittaa arkiset kotona värkkäilyt mennen tullen. Yleensä on se vakio kysymys kun lähdetään, tuleeko sapuskat ja lelut mukaan
Ja kun auto ei ole tuliterä, voi huoleti myös hieman tuunailla jos siitä tykkää.
Hymerillä on ajettu pahojakin pätkiä ja maavara, kun kyse ei ole matalalattia-autosta, on suonut myös mahdollisuuden ajaa pikitieltä pois lähemmäs luontoa marja ja kalareissuilla. Ja ajo myös talvella on onnistunut ihan hyvin. Se lämpö ja mukavuus mitä matkailuauto suo käyttäjälleen pakkastuulen vihmoessa on mieltä lämmittävää.
Enkä todellakaan yhdy Dukatojen parjaajiin, koska loppupeleissä auto on ihan hintansa väärti ollut. Siihen nähden kuinka paljon Dukato-alustaisia on vuosikymmenten aikana ollut liikenteessä, on jopa loppujen lopuksi vähän ongelmista dokumettia. Tyyppiviat ovat tyyppivikoja, joita on joka merkissä.
Tärkeintä on se, mitä sille rahalleen on vastineeksi saanut ja onko siihen tyytyväinen?
Me ainakin ollaan. Ja ensi kesän reissuja jo suunnitellaan. Ja jos autokuume iskee, pitää pitää jalat maassa ja järki päässä. Jos uusi tarjokas ei kykene tarjoamaan mitään erilaista parempaa, kannattaa miettä, miksi vaihtaa, jos nykyiselläkin pärjää? Erotukseen menevällä rahalla saa yllättävän paljon nykyisen kulkineeseen kaikenlaista.
Ja jos oikein pitäisi erotella, kumpi on parempi matkailuvaunu vai -auto, niin mie ottaisin kummatkin. Kumpikin puolustaa paikkaansa.
Kyllähän se oma verme laitetaan mieluisan näköiseksi aika pitkälle sen vuoksi että näyttää itselle kivalle. Jos niitä muutoksia sitten esittelee/kertoo niin eipä minusta vielä leuhkimisessa olla menossa.
