Kirjoitti: Haapaniemen Paroni - 16.05.2016 kello on 21:07
Akka lähti lapsien kanssa, mitäpä mä tällä yksinäni, eli myydään Hieno S10: http://www.nettikaravaani.com/solifer/s10/1455485Älä hyvä mies lopeta hyvää harrastusta,se vie jokaisella oman aikansa toipua asiasta,kaunis kesä tulossa,tseppiä Thumb
Kirjoitti: viitalar - 16.05.2016 kello on 21:26
Kirjoitti: AnttiF - 16.05.2016 kello on 22:49
Kirjoitti: AnneN - 17.05.2016 kello on 07:08
Kirjoitti: Ossi66 - 17.05.2016 kello on 07:29
Kirjoitti: Alan - 17.05.2016 kello on 09:39
Kirjoitti: AnttiF - 17.05.2016 kello on 14:16
Kirjoitti: ihaa - 17.05.2016 kello on 14:21
Akka lähti lapsien kanssa, mitäpä mä tällä yksinäni
Voimia sinne, itsellä sama tilanne, oli mielessä Adrian myyminen tai vaihto moottoripyörään jota tuli aikoinaan harrastettua. Vaimo lähti tammikuussa, lasten suhteen on yhteishuoltajuus joka ehkä lienee suurin syy miksi en taitane sittenkään aloittaa sitä moottoripyöräilyä.. .lapset kun ovat niin kotiutuneet tuohon matkailuautoon..
Sanovat että kyllä se siitä helpottaa, yritän sitä samaa toitottaa sitten myös sinulle mutta sitä milloin se helpottaa..en tiedä, ei ainakaan mulla vielä. :-\
Älä anna periksi, lapset ovat myös sinun...
Kirjoitti: Haapaniemen Paroni - 17.05.2016 kello on 14:26
Voimia sinne, itsellä sama tilanne, oli mielessä Adrian myyminen tai vaihto moottoripyörään jota tuli aikoinaan harrastettua. Vaimo lähti tammikuussa, lasten suhteen on yhteishuoltajuus joka ehkä lienee suurin syy miksi en taitane sittenkään aloittaa sitä moottoripyöräilyä.. .lapset kun ovat niin kotiutuneet tuohon matkailuautoon..Juuri näin Thumb Voimia sinne...
Sanovat että kyllä se siitä helpottaa, yritän sitä samaa toitottaa sitten myös sinulle mutta sitä milloin se helpottaa..en tiedä, ei ainakaan mulla vielä. :-\
Älä anna periksi, lapset ovat myös sinun...
Kirjoitti: Alan - 17.05.2016 kello on 16:42
Älä anna periksi, lapset ovat myös sinun...
Kyllä todellakin.
Uskomaton juttu. Viestihistoriasta päätellen vielä tolkun, lasten parasta ajattelevan miehen kohdalla.
Kirjoitti: Turhan Höpöttäjä - 17.05.2016 kello on 17:04
Sanovat että kyllä se siitä helpottaa, yritän sitä samaa toitottaa sitten myös sinulle mutta sitä milloin se helpottaa..en tiedä, ei ainakaan mulla vielä. :-\
Siihen helpotukseen on parasta tukihenkilö. Eihän tukihenkilön kanssa pakko ole vakavammin alkaa seurustelemaan. Meitä on monta, ehkä suurin osa jotka on tuon läpi käynyt. Hölmöä on jatkaa huonossa ihmissuhteessa. On myös muistettava että itsellä on takana jo monta kymmentä vuotta, lapsilla koko elämä edessä.
Kirjoitti: jva61 - 17.05.2016 kello on 18:50
Kirjoitti: Haapaniemen Paroni - 17.05.2016 kello on 19:02
Kirjoitti: vesako - 17.05.2016 kello on 19:20
Kirjoitti: mjo33400 - 17.05.2016 kello on 19:25
Kirjoitti: Alan - 17.05.2016 kello on 19:31
Edit: Myynti-ilmoitus löytyy edelleen Myydään -osiosta.
Kirjoitti: vesako - 17.05.2016 kello on 19:39
Muutin paremmaksi, hyvä huomio.
Kiitos. Ilmankos en löytäny tietoja siitä vaunusta. ;)
Kirjoitti: Ossi66 - 17.05.2016 kello on 20:36
Kaikki menee, talo, auto, vaunu, lapset... Ex. muutti toiselle paikkakunnalle mitään sanomatta, sopimatta. Katosi vain lapsien kanssa. Tiedän mikä sota jatkossa olisi lasten tapaamisien kanssa, joten ehkä parempi kärsiä kaiken menetys kerralla. Lapset ovat onneksi niin pieniä että tuskin minua muistavat kauaa.
Eihän se nyt noin mene. Taistele hyvä mies.
Muulla ei oo väliä, mutta lapsistaan ei mies luovu.
Kirjoitti: Onneva - 17.05.2016 kello on 21:50
Sinä tarvitset myös lapset ja he ovat myös sinun koko loppuelämän.
Lapset on ja pysyy vaikka koko omaisuus menisi.
Minäkin kannustan vaunun pitämiseen. Tämä on niin hyvä sosiaalinen harrastus ja vaikeissa elämänvaiheissa on hyvä olla ihmisiä ympärillä.
Yksin ei ole kenenkään hyvä olla ja vertaistukea löytyy varmasti näistä karavaanariporukois ta. Ehkä myöhemmin uusi rakkauskin vaikka nyt tuntuu, että hajoat etkä kykene uusia suhteita edes ajattelemaan.
Voimia ja uskoa tulevaisuuteen.
Ps. Olen monen lapsen äiti - tällä kokemuksella puolustan isän tärkeyttä ja oikeuksia.
Kirjoitti: Pefletti 750 - 18.05.2016 kello on 08:15
Sieltä ei ole kuin yks suunta ja se on ylöspäin, vie kyllä oman aikansa !
Jos sulla on edes yksi HYVÄ kaveri juttuseuraksi niin käytä häntä, ite en joskus sitä osannut hyödyntää vaikka olis kannattanut !!
Ja lapset on molempien, äiti EI ole mikään "jumala" siinä suhteessa, usko mua, mä tiedän sen !
Nimim. 3 pikkulapsen yh-iskä (ja ylpeä siitä)
Ja jos juttukaveria kaipaat niin ota muhun yhteyttä, nolla500 945088
Ps. Älä myy vaunuas pois, jos sulla on mahollisuus se säilyttää Thumb
Kirjoitti: Teukka-74 - 18.05.2016 kello on 08:47
Lähetetty minun GT-I9295 laitteesta Tapatalkilla
Kirjoitti: retkeilijä - 18.05.2016 kello on 08:56
Kaikki menee, talo, auto, vaunu, lapset... Ex. muutti toiselle paikkakunnalle ....Jos mahdollista, vaihtaisin vaunun retkeilyautoon. Silloin olisi yksi auto käytössä, jossa voi yöpyä ja liikkua taajamissa helposti, missä sitten kulkeekin.
Suuri muutos on tapahtunut, eikä asuntovaunulla ehkä autoton mies tee mitään?
Tsemppiä täältäkin Thumb
Kirjoitti: Ruutiukko - 18.05.2016 kello on 10:04
Suuri muutos on tapahtunut, eikä asuntovaunulla ehkä autoton mies tee mitään?
Kun lusikat menee jakoon niin eihän se sitä tarkoita että toinen osapuoli jäisi täysin osattomaksi. On vain ehkä kehitettävä tuon kulkupelin osalta huokeampi ratkaisu.
Aikanaan hakiessani eroa, hain myös lapseni yksinhuoltajuutta ja sen sainkin. Eli tuon myllerryksen kokeneena voin vain sanoa että tunteet, vaikka ne tällä hetkellä tunkevat väkisinkin pintaan, ne pitää vain työntää taka-alalle ja käsitellä asiaa puhtaasti järki pohjalta. Lapsien etu pitää asettaa molempien vanhempien oman edun edelle, tuo on se vaikein osuus joka yleensä ei jommalta-kummalta onnistu ja se myös on sitä vaikeampaa mitä isompi on riita. Laiha sopu on parempi näissäkin asioissa kuin lihava riita, vaikka jonkinlaisen sovun ylläpito hankalaa olisikin.
Myös sinä voit lähteä selvittämään mahdollista yhteishuoltajuutta ja oikeuksiasi isänä tuolta sosiaalitoimen kautta ja se jossakin tapauksessa saattaa olla hyväkin asia, silloin et ehkä jää pelkästään altavastaavaksi osapuoleksi. Siellä vain pitää olla mieli kasassa ja asiaa käsitellä vain asiapohjalta, jos siellä tunteet räiskyy niin se tekee vain hallaa.
Kannatta jonkinverran ehkä myös kuunnella noita ulkopuolisia ystäviä jotka osaavat suhtautua tilanteeseen ilman tunnerasitteita.
Nyt, kaikesta huolimatta tuota tarmoa pitäisi ohjata elämän uudelleensuunnittel uun, ei toisen tekemän ratkaisun pidä antaa hallita mieltä.
Toistaiseksi vielä aurinko nousee joka aamu, ja vielä se joskus paistaa sinne "risukasaankin".
Voimia ja jaksamista uudessa elämäntilanteessa.
Kirjoitti: ihaa - 18.05.2016 kello on 10:31
Aikanaan hakiessani eroa, hain myös lapseni yksinhuoltajuutta ja sen sainkin.
Aika harvinaista että isä on saanut yksinhuoltajuuden, toki mahdollista mutta harvemmin silti noin päin.
Kirjoitti: Alan - 18.05.2016 kello on 10:43
Mulla on yksi kaveri ja yksi sukulainen (isiä) joiden luona lapset on asuneet, molempien kohdalla hyvin perusteltu, mutta perin erilainen syy siihen.
Se seikka, miksi asuminen/huoltajuus on jotenkin järjestetty, on kyllä vahvasti asianosaisen yksityistä.
Kirjoitti: ihaa - 18.05.2016 kello on 10:50
Se seikka, miksi asuminen/huoltajuus on jotenkin järjestetty, on kyllä vahvasti asianosaisen yksityistä.
Joo on toki mutta ei tarvitse mennä montakaan vuotta taaksepäin kun lapset katsottiin automaattisesti äidille ja isän harteille jäi pelkästään maksajan ja kork. viikonloppuisän rooli.
Siinä mielessä nykyään on paremmin.
Kirjoitti: Alan - 18.05.2016 kello on 11:03
Kirjoitti: Haapaniemen Paroni - 18.05.2016 kello on 11:03
Joo on toki mutta ei tarvitse mennä montakaan vuotta taaksepäin kun lapset katsottiin automaattisesti äidille ja isän harteille jäi pelkästään maksajan ja kork. viikonloppuisän rooli.Ei pidä paikkaansa,kun 16V sitten erosin niin molemilla oli huoltajuus...
Siinä mielessä nykyään on paremmin.
Kirjoitti: Alan - 18.05.2016 kello on 11:12
Kirjoitti: ihaa - 18.05.2016 kello on 11:12
Ei pidä paikkaansa,kun 16V sitten erosin niin molemilla oli huoltajuus...
Ai, onko siitä sittenkin jo niin pitkä aika jolloin myös isät on katsottu tasapuolisiksi vanhemmiksi, no hyvä.
Kirjoitti: Haapaniemen Paroni - 18.05.2016 kello on 11:16
Ai, onko siitä sittenkin jo niin pitkä aika jolloin myös isät on katsottu tasapuolisiksi vanhemmiksi, no hyvä.Kyllä ja saatiin sovittua myös maksut ;)
Kirjoitti: tsahkali - 18.05.2016 kello on 11:18
Joo on toki mutta ei tarvitse mennä montakaan vuotta taaksepäin kun lapset katsottiin automaattisesti äidille ja isän harteille jäi pelkästään maksajan ja kork. viikonloppuisän rooli.
Siinä mielessä nykyään on paremmin.
Eihän mitään automaattia ole koskaan ollut, vain ikiaikainen muistikuva siitä, että äiti on kotona ja hoitaa lapsia.
Kyllä ennenkin oli toisin, jos yli 30v tapahtumista voi niin sanoa. 8)
Kirjoitti: mike - 18.05.2016 kello on 11:36
Siitälähtien on jonkin näköinen matkakuljin on ollut.
Nyt taas elämä suurinpiirtein kohdillaan.
Kirjoitti: Alan - 18.05.2016 kello on 11:40
Kyllä ja saatiin sovittua myös maksut ;)
Eli lapset sitten asui jommankumman luona, kun maksaa piti. Niinhän se tuohon aikaan melko säännönmukaisesti oli. Sun lapset vaan ei olleet tuolloin enää ihan pieniä (?)
Kirjoitti: Haapaniemen Paroni - 18.05.2016 kello on 12:04
Eli lapset sitten asui jommankumman luona, kun maksaa piti. Niinhän se tuohon aikaan melko säännönmukaisesti oli. Sun lapset vaan ei olleet tuolloin enää ihan pieniä (?)Juuri näin....Ja halusivat tavata isää Thumb Nytkin olen lähdössä vanhiman pojan kanssa viikoksi tien päälle eli rekka hommin,harmi vaan kun ei saa enää ajaa :(
Kirjoitti: sipu - 18.05.2016 kello on 12:26
niin ette ole yksin niissä myllerryksissä
ja voin sanoa
että kyllä se vaunuilu on yksi ihana elon reikä
kun on hyvät ystävät siellä ja saa puhua Thumb
jotta jos mahdollista niin ihmisten ilmoille vain
ja toki kaikki suru on surtava
eikä se mene tuosta vain yön yli ohitse
ei edes kuukaudessa, jos ei aina edes vuodessa :(
mutta rakkaat ystävät ja läheiset ovat suuri apu siinäkin
jaksamista kaikille :-*
Kirjoitti: Ruutiukko - 18.05.2016 kello on 12:50
Nykyään asiat ovat ilmeisesti paremmin isänkin kannalta ja varsinkin tuo yhteishuoltajuus on tuonut lapsille paremmat mahdollisuudet molempiin vanhempiin.
Mielestäni Pefletti teki hienon liikkeen tarjoutuessaan "tukihenkilöksi", nykyaikaisena yksinhuoltajana hänellä on varmasti annettavana tukea ja arvokkaita neuvoja. Asioiden purkaminen ja arvojärjestykseen asetteleminen auttaa tässä tilanteessa ehkä enemmän kuin jutustelu.
Kirjoitti: Rauzi - 18.05.2016 kello on 13:05
Aikaa on jo 25 vuotta ja erohommia sillon piti ruveta tekemään. Helpotus asialle oli se ettei mitään kolmansia osapuolia vaan ihan keskenään exän kanssa pähkäilimme. Jaoimme pesän niin että otin talon, lapset, velat, enkä vaatinut elatusmaksuja. Sillon meni peli tasan. Uskoimme virkailijoita jotka kertoili että tottakai yhteishuoltajuus on hyvä, mutta.
Erossa tyypillisesti osapuolet käyttää kaikkia vallankäytön mahdollisuuksia jos niitä vain on. Yhteishuoltajuus on tapa jolla toinen kontrolloi toisen oloa lasten kanssa. Onneksi vaimo oli riittävän suuri ihminen ymmärtääkseen että mulla oli paljon paremmat mahdollisuudet vastata lapsista, ja suostui yksinhuoltajuuteen minulle. Jos tuohon aikaan olisi äiti huoltajuuden halunnut niin olisi sen varmasti saanut. Tai vaadittaessa olisin saanut yhteishuoltajuuden joka taas olisi tarkoittanut riitoja, kontrollointia jne.
Jännää oli kun aina kun ihmisten kanssa tuli puhe siitä että kolme lasta jäi minulle niin kysyttiin kohteliaasti: jaa näin, eikö tuo ole aika erikoista. Tarkoiti suomeksi: Mitä vittua, mikä siinä naisessa vikana, kerro muutama iljettävä yksityiskohta. Sellaisia vaan ei ollut. Ja järkyttävää oli että nimenomaan naiset oli jyrkkiä asian suhteen, millainen äiti luopuu lapsistaan. Hölmöä, eihän äitiys lopu siihen että antaa huoltajuuden pois. Ei se lapsistaan luopunut. Typerä ajatuskin sellainen. Se luopui vallankäytön, potentiaalisten riidan aiheitten, velvotteiden osalta. Ei äiteydestä. Äiti on äiti, eikä minusta äitiä tule. Se mitä äiti ei oikeen osannu oli se että vaikka sille kerroin että minä olen huoltaja ja kasvattaja, anna mun olla myös se ikävä ihminen niille, rakastava, kurinpitäjä, kelju tarvittaessa. Sun homma on olla kiva äiti. Ole kiva, mä otan sen paskapuolen kyllä.
Komsii. Isänä joka ei lasten kanssa asu sen hommana on olla kiva isä. Ei se isyys sillä vähene että vanhat puolisot riitelee siitä miten lapset asuu, millaset kengät on elatusrahoilla ostettu jne. Toisin sanoen sinulle on annettu rooli olla kiva isä. Kurinpito, koulun kanssa neuvottelut, kotiintuloajat, ruokasysteemit, huoneen siivoukset, vessan pesu, ruoanlaitto, kaikki tämä on jäänyt ja saat keskittyä olemaan kiva.
Edit: Niin valitettavaa kun se minusta onkin, exä ei osannut keskityä olemaan kiva. Kolmesta lapsesta kaksi ei pidä mitään yhteyttä äitiinsä. Surullista, vaikka oon kokoajan niille takonut päähän että se on teidän äiti.
Lapsenlapset on jo laumana kivoja, mutta eivät mummoaan tunne. Valitettavaa, se ei osannut olla kiva.
Kirjoitti: sipu - 18.05.2016 kello on 13:53
Voi miten surulista
eip' mummu tiedä mitä menettää
kun olen sitä mieltä
että mummius on maailman parasta aikaa Thumb
4 rakkaan lapsenlapsen mummi
ja vanhin täyttää kohta 20 v
voi kumpa elinpäiviä riittäis
ja sais nähdä vielä kolmannenkin sukupolven varttuvan :-*
Kirjoitti: Haapaniemen Paroni - 18.05.2016 kello on 14:12
^Mulla on kuva neljännestä sukupolvesta,kun oltiin Tampereella mummon luona,joka jo on kuollut :(
Voi miten surulista
eip' mummu tiedä mitä menettää
kun olen sitä mieltä
että mummius on maailman parasta aikaa Thumb
4 rakkaan lapsenlapsen mummi
ja vanhin täyttää kohta 20 v
voi kumpa elinpäiviä riittäis
ja sais nähdä vielä kolmannenkin sukupolven varttuvan :-*
Kirjoitti: Rauzi - 18.05.2016 kello on 14:20
Mitä tästä opimme, sen että älä hauku lasten kuullen niitten isää / äitiä. Ei ne sitä halua kuulla. Isä on isä, äiti on äiti. Sitä ei pidä lasten kuullen arvostella lainkaan.
Toisaalta, vaikka mä olin se kelju joka pisti niille kuria ja vessan siivousta niin se on arvo. Tänäpäivänä kun ne pitää kuria lapsilleen. Hyviä kakaroita noista on tullu, ja hauskaa minusta on se että se teini tyttö joka taisteli minua vastaan, pitää omille pennuilleen kuria joka minua hirvittää. Neljä poikaa sillä. Se vaan on todettava että en mä ihan huonoa työtä tehny sitte kuitenkan.
Hauskaa seurattavaa.
Tottakai, se vastuu, se asema jonka sillon otin, pelottihan se. Tottakai. Ja kamalaa olla yksin vastuussa... mutta se on tehtävä mikä on tehtävä. ja palkitsevaa.
Kirjoitti: Pefletti 750 - 18.05.2016 kello on 15:13
"Tottakai, se vastuu, se asema jonka sillon otin, pelottihan se. Tottakai. Ja kamalaa olla yksin vastuussa... mutta se on tehtävä mikä on tehtävä. ja palkitsevaa"
Totta joka sana ! Pelotti, mutta pakko niin oli tehdä ja kyllä se on ollut ennenkaikkea palkitsevaa !!!
Mullahan on jo kaks aikuistakin mukulaa jos reilu parikymppiset lasketaan aikuisiks ?
Mutta VASTA nyt nuorimman pojun kanssa oon opetellu miten vaipat vaihdetaan, no nyt just jo opetellaan poitsun kans vaipattomuuteen, on muuten siinäkin savottaa, huh huh Thumb
Mulle itelleni tää on ollu vissiin elämäni parhaita päätöksiä, enkä kadu pätkääkään !!
Upeeta taas päästä reissuun, eikä missään koskaan ole "kieroon" katottu kun faija + 12v + 10v + 2,5v reissaa, viime kesänäkin pörrättiin yli kuukausi ja vissiin saman verran tulevanakin kesänä Thumb
Kirjoitti: Rauzi - 18.05.2016 kello on 15:36
Lainaus Rautzilta
"Tottakai, se vastuu, se asema jonka sillon otin, pelottihan se. Tottakai. Ja kamalaa olla yksin vastuussa... mutta se on tehtävä mikä on tehtävä. ja palkitsevaa"
Totta joka sana ! Pelotti, mutta pakko niin oli tehdä ja kyllä se on ollut ennenkaikkea palkitsevaa !!!
Mullahan on jo kaks aikuistakin mukulaa jos reilu parikymppiset lasketaan aikuisiks ?
Mutta VASTA nyt nuorimman pojun kanssa oon opetellu miten vaipat vaihdetaan, no nyt just jo opetellaan poitsun kans vaipattomuuteen, on muuten siinäkin savottaa, huh huh Thumb
Mulle itelleni tää on ollu vissiin elämäni parhaita päätöksiä, enkä kadu pätkääkään !!
Upeeta taas päästä reissuun, eikä missään koskaan ole "kieroon" katottu kun faija + 12v + 10v + 2,5v reissaa, viime kesänäkin pörrättiin yli kuukausi ja vissiin saman verran tulevanakin kesänä Thumb
Juurikin näin. Niin pahalta kun tuntuikin niin hyvin kävi. Hyvin sanoit, elämän parhaita päätöksiä.
No mulla oli vielä se että kun oltiin erosta päätetty, niin vaimo halvaantu. Hoidin lapset, ja vaimon. Lupasin sille että hoidan sut kuntoon enste ja sitte erotaan. Viis vuotta siinä meni.... Kuntoutu se ihan työelämään ja on ihan jees seki. Siinä meni vaan jokunen vuosi jotta päästiin taas lähtötilanteeseen. Mutta kuiteski. Lopputulema hyvä.
Kirjoitti: ihaa - 18.05.2016 kello on 17:24
kun oltiin erosta päätetty, niin vaimo halvaantu. Hoidin lapset, ja vaimon. Lupasin sille että hoidan sut kuntoon enste ja sitte erotaan. Viis vuotta siinä meni....
No siinä on kyllä ainakin vaimolle näytetty mitä se "niin myötä- kuin vastamäessä" tarkoittaa. Thumb
Kirjoitti: Turhan Höpöttäjä - 18.05.2016 kello on 18:03
Kirjoitti: ------- - 22.05.2016 kello on 07:21
Kirjoitti: AnttiF - 28.05.2016 kello on 17:16
Ex. vaimo kun tuntuu kyltymättömästi vaativan kaiken mitä minulla on koskaan ollutkaan ja vaikka mikä ei hänelle kuuluisikaan, hirveä kiristys päällä, hän kun on mustamaalannut minut sossujen edessä jo väkivaltaiseksi juopoksi. Vei lapset toiselle paikkakunnalle mitään sopimatta, kertomatta... Sitten kehtaa vielä syyttää kun en ole eronkaan jälkeen hoitamassa lapsia, kun en tiedä minne hän on ne edes vienyt! Tausta kun hänellä on mikä on, kasvanut ilman omaa isää, isäpuoli ei ole koskaan häntä hyväksynyt ja perheen riitojen takia lähtenyt perhekotiin 16 vuotiaana, haluaa nyt ilmeisesti kostaa minulle kaiken. 7 vuoden suhteen ajan tuli semmoista paskaa niskaan että oksat pois, lapsien tähden olin valmis sietämään mitä hyvänsä. Nyt vasta on itse herännyt mitä kaikkea paskaa sitä tulikaan kestettyä ja kuinka ahdistunut olin.
Ex. vaimo oli lähtemässä ensimmäisen kerran joulukuussa, purkauduin tästä äidilleni että en taida jaksaa tätä kaikkea sontaa kun oli töissä YT:t päällä ja työpaikka todella vaakalaudalla. Tästä seuraavana päivänä äiti kuoli ja sain kuulla ex vaimoltani että kuinkahan kauan saa olla säälitukenani elämässänni, seurvaanan puoli vuotta vaiko kokonaisen vuoden, kun vain makaan ja suren enkä hoida edes lapsia.... Sama homma kun sairastin maaliskuussa 39 asteen kuumeessa sängyn pohjalla, makaan vain enkä hoida lastenhoito-osuuttani mitenkään. Joustin työstäni todella paljon että pääsin hoitamaan lapsia kun ex vaimo lähti töihin, tein loppupäivän etätöinä ja viikonloput olin lapsien kanssa kun hän otti keikkatöitä. En ikinä ollut lapsien kanssa enkä osallistunut niiden hoitoon... Hän sai juosta baareissa, chiikin keikoilla, kavereilla. Itse en saanut käydä missään. Keväällä kun vaihdoin molempien autoihin kesärenkaat, nousi jumalaton meteli kun en hoida lapsia enkä osallistu kotitöihin...
Torstaina sain jumalattoman puhelinmeuhkan kun en ole myynyt taloamme (tottakai minun olisi pitänyt hoitaa paikat ja pihat myyntikuntoon), hän kun on tullut siivoamaan paikkojaan, on vienyt vain pois kamojaan ja minun kamoja...
Iski hirveä ketutus n. klo 23 illalla. Pakkailin karvaperseet (2 pk-collieta) ja kamat vaunuun ja lähdin ajelemaan vaunu perässä. Katsoin puskaparkkikarttaa ja päädyin Heinolantie 760, Pertunmaan levähdyspaikalle. Upea ja rauhallinen paikka:
(http://i831.photobucket.com/albums/zz232/anttif/IMG_20160526_002521_zpsuf96k73s.jpg) (http://s831.photobucket.com/user/anttif/media/IMG_20160526_002521_zpsuf96k73s.jpg.html)
Tarkoitus oli seuraavana päivänä jatkaa kohti pohjoista, mutta alkoi kuume orastaa ja päädyin Hirvensalmelle Etuniemeen:
(http://i831.photobucket.com/albums/zz232/anttif/IMG_20160526_182949_zpsm9utvdi1.jpg) (http://s831.photobucket.com/user/anttif/media/IMG_20160526_182949_zpsm9utvdi1.jpg.html)
Tästä oli tarkoitus jatkaa Hietajärvelle Kiihtelysvaaraan, mutta kuume oli jo 39 ja naapurin m**kku ilmestyi samalle alueelle jäätelökioskillaan (ei osaa tervehtiä kotipihalla, vittuilee kaikesta mahdollisesta, äidin hautajaisissa työnsi papin auton taakse roskapöntön kun oli kääntymässä tämän k*rvän pihatiellä), joten takaisin. Kävin vilkaisemassa Mäntyharjun Nesteen suljetun leirintäalueen, mutta liikenteen melu oli niin kova, joten päätin kurvata takaisin nauttimaan Pertunamaan levähdypaikan rauhasta ja maisemista, jolta sitten tänään kotiin sairastamaan:
(http://i831.photobucket.com/albums/zz232/anttif/IMG_20160526_002429_zps294bogsr.jpg) (http://s831.photobucket.com/user/anttif/media/IMG_20160526_002429_zps294bogsr.jpg.html)
Kirjoitti: Teukka-74 - 28.05.2016 kello on 17:24
ja pääset hengittämään. Hyvä ettet hukannut vaunua. Ompahan joku paikka missä saat olla rauhassa
ja valita maiseman Thumb Vilpittömästi TSEMPPIÄ!
Kirjoitti: AnttiF - 28.05.2016 kello on 17:28
Kirjoitti: "Masi" - 28.05.2016 kello on 17:48
Ne kun on tottuneet tekemään sopimukset sosiaaliviraston muijien ehdotusten mukaan. Tsemppiä.
Kirjoitti: Pefletti 750 - 28.05.2016 kello on 18:25
Tiedän kanssa mitä on mulkun akan kanssa tapella !!
Ja jos tuntuu että "puskaparkkia" kaipaat niin semmonen löytyy kaikilla "herkuilla" tontilta Inkoossa Thumb
Suosittelen samaa mitä Bavaria eli hyvää juristia, pari tonnia voi hyvinkin säästää parisataa tonnia, tiedän kokemuksesta Thumb
Kirjoitti: JJJ - 29.05.2016 kello on 00:55
Kirjoitti: Oulaa - 29.05.2016 kello on 14:45
No sen tähen justiin kanssa .
No lähti jottain muutakin tästä savusta mutta ihan sovussa .
On sellanenkin mahollista .
Kottoani en lähe mihinkään eikä sitten palion muutakaan lähtenny.
Kyllähän se ensin ottaa luonnon päälle ja sapettaakin ja pitkään painaa mielelle ettei tästä seleviä kunnialla mutta ihminen on selviytyjä jos vain ite tahtoo ,ja miks ei tahtosi.
Lopusta en tiejä itekkään vielä mutta nyt tuntuu että alako elämäni paras aika .
Että hyvin menee mutta menkööt vaan ^-^
Kirjoitti: tsahkali - 30.05.2016 kello on 01:33
Kiitos, vaan vaatii se akka osansa vielä autosta ja vaunustakin..
Siitähän selviää rahalla.
Kirjoitti: Rauzi - 30.05.2016 kello on 08:46
Siitähän selviää rahalla.
Rahalla selviää joo. Tottakai se vaatii osansa. Kuten sanamuoto "osansa". Liiton aikana hankituista veloista ja omaisuudesta kuuluu puolet sille. Jos ei muita sopimuksia ole. Oli se sitte kuinka oikein tai väärin tahasa. Suhde kun menee roskikseen, jää matematiikka. Ja lapset, mutta ne ei ole matematiikkaa kuin osaksi.
Kirjoitti: Ossi66 - 30.05.2016 kello on 09:23
Rahalla selviää joo. Tottakai se vaatii osansa. Kuten sanamuoto "osansa". Liiton aikana hankituista veloista ja omaisuudesta kuuluu puolet sille. Jos ei muita sopimuksia ole. Oli se sitte kuinka oikein tai väärin tahasa. Suhde kun menee roskikseen, jää matematiikka. Ja lapset, mutta ne ei ole matematiikkaa kuin osaksi.
Näinpä. Minä en ymmärrä sellaista matematiikkaa, jos lähtötilanteessa parilla on mm. Koti, auto ja vaunu, miten jaon jälkeen tilanne voisi toisella osapuolella olla nolla??
Kirjoitti: "Masi" - 30.05.2016 kello on 09:51
Kuukausi tulot oli luokkaa vajaa 2000 markkaa minkä pystyi itselleni firmasta ottamaan.
Ja kunnan akat koitti tehdä elatus sopimusta 1000 fmk kuukaudessa per lapsi ( 2 kpl ) joka oli tuossa erossa se ainut asia
joka rupesi tökkimään. Ja ensimmäisen kerran kun minun palkkaama asianajaja kävi sosiaalitoimistossa tapaamassa noita muijia
ne väittivät mimun laimin lyövän kaikki muut velvollisuudet, tapaamiset sun muut, joten maksun olisi oltava tarpeeksi iso jotta vaimo voisi kaiken kustantaa lapsille.
No seuraavalla tapaamisella oli vaimo mukana toimistossa kertomassa ja kyselemässä koska hän on semmoista teille väittänyt.
Sitten sorvattiin sopimus siinä pöydän ääressä, niin vielä siinä vaiheessa koittivat saada vaimon olemaan hyväksymättä sopimusta.
Tukkivat suunsa vasta kun vaimo sanoi että taitaa pitää hakea yksi asianajaja lisää lisäämään kustannuksia teidän takia.
Eli minun ja vaimon välillä ei ollut koko eron aikana vaikeuksia, mutta sosiaalitoimiston tantoilla oli.
Ja sen jälkeen kun vaimo sai uuden avomiehen kanssa pojan on poika ollut joka kesä kun olemme mökillä olleet kalastelemassa viikon päivät minun kanssa.
Ja avomies silloin tällöin pojan kanssa käynyt täällä ja olemme ukko ja poika porukassa käyneet matkamökilllä katsomassa jonkun moottori urheilu tapahtuman.
Kirjoitti: jus66si - 30.05.2016 kello on 10:09
Oikeus tietysti katsoo aina myös asioita lasten edun kannalta. Eli jolle lapset jää niin sille toinen osapuoli maksaa elatusmaksua ja jos ei ole mistä maksaa niin valtionkonttori hoitaa ja perii. Yhteishuoltajuuskin voi olla hyvä ratkaisu taloudellisesti, jos se vain toimii lasten parhaaksi.
Tuttavapiirissä ja työkavereilla on näitä eroprosesseja tullut nähtyä ja parhammin on myöhempää elämää varten mennyt heillä jotka on osanneet neuvotella asiat.
Itse olen sitä mieltä, että avioliittoon ei pidä mennä jos vähänkin epäilee että voi tulla jotain. Seurustella pitää pidempään ja oppia tuntemaan se tuleva kumppani, ja sen jälkeen ensin avoliittoon ja avioliitto kun kaikki on jo jonkun aikaan mennyt omaa uomaa. Amerikkalaistyyppis et unelmahääproosat on kaukana siitä arjesta mikä avioliittoelämä oikeasti on. Itse olin puolisoni kanssa avoliitossa 15 vuotta ja nyt ollaan naimisissa oltu jo vuosia. Aika hyvin toistemme tavat tunnetaan. Ja jos parisuhteessa tulee jostain riitaa, niin pitää niitä tullakkin. Se puhdistaa ilmaa ja mikä liitto ei kestä pientä suukopua tai kinastelua sen voi unohtaa. Elämä on aaltoliikettä missä tulee välillä nousuja ja laskuja ja jos ne laskut kestää niin kyllä liittokin kestää. Isäukko sanoi eläessään mulle, että " jos sun tuleva nainen ei kestä jänkällä viikkoa märisemäti tai motkottamatta ja kuluttaa ympärillä olevaa ilimaa leukojen loksuttamiseen, niin voit pistää kapsäkin käteen ja saatella asemalle".
Ja paljon on miesmallitkin muuttuneet, että ei sen puoleen voi naisen piikkiin ehkä kaikkeakaan sankosta kaataa . ;D
Kirjoitti: HiTec - 30.05.2016 kello on 10:35
Tuttavapiirissä ja työkavereilla on näitä eroprosesseja tullut nähtyä ja parhammin on myöhempää elämää varten mennyt heillä jotka on osanneet neuvotella asiat.Pätee muuten todella moneen muuhunkin asiaan, sopimalla niistä asioista sulassa sovussa pääsee kaikki helpommalla ja varmasti myös pitkänpäälle parempaan lopputulokseen :)
Seurustella pitää pidempään ja oppia tuntemaan se tuleva kumppani, ja sen jälkeen ensin avoliittoon ja avioliitto kun kaikki on jo jonkun aikaan mennyt omaa uomaa.Jaa, niinkö :o Meillä vaimon kanssa ensitapaamista vajaa 2vko kun jo oli kihlat sormissa, hääpäivä oli n. 7kk tuosta ja tuostakin päivästä tulee tänä kesänä jo 19v 8)
Kirjoitti: Oulaa - 30.05.2016 kello on 16:13
Vanahemmalla iällä kun lyöjään hynttyitä yhteen on ehottomasti rahat ja ommaisuuvet piettävä selevillä vaikka kuin hempeeltä
näyttäsi että loppuelämä se tälleen mennään.
Kirjoitti: jus66si - 30.05.2016 kello on 17:01
Pätee muuten todella moneen muuhunkin asiaan, sopimalla niistä asioista sulassa sovussa pääsee kaikki helpommalla ja varmasti myös pitkänpäälle parempaan lopputulokseen :)
Jaa, niinkö :o Meillä vaimon kanssa ensitapaamista vajaa 2vko kun jo oli kihlat sormissa, hääpäivä oli n. 7kk tuosta ja tuostakin päivästä tulee tänä kesänä jo 19v 8)
Noo..oisko tuo niin että "poikkeus vahvistaa säännön" :D
Lähinnä tarkoitin sitä, että kun nykyään näkee paljon sellaista, että iskee nopia rakkaus, niin vielä nopiammin mennään vihille ja sitten pian jo erotaan. Yleensä esim. kun on talo hankittu. Vähän kuin ei otettaisi enää sillä tavalla liittoa vakavasti kuin menneinä aikoina. Tai sitten tulee jokin säikähdys arjen alettua. Yksi kaveri perusteli kerran että "kun tuntui niin lopulliselta"...Mitä se sitten on jos kirkossa pappi sanoo "kunnes kuolema erottaa"..Vaan mahtaako enää uskaltaa sanoa ::) Joku toinen ei halunnut kavereistaan luopua ja joku muu harrastuksestaan.. Yksi eukko tuossa puhui kerran että "kun se ukko tykkäs pullosta ja makkarasta enemmän kuin hänestä".Nämä on niitä asioita jotka pitäisi huomioida siellä alkuaikoina.. Ei ihmistä voi vaatia muuttumaan liikaa. Kompromisseja tekemään kylläkin. Saas nähdä miten nämä maahan tulleet muumaalaiset saa paletin vielä väritettyä.. Moni kun tykkää eksotiikasta, mutta kun sielläkin voi olla tuntemattomat veet takana. Sosiaaliviraston istunnossa vaan väki lisääntyy sitten :-X
Kirjoitti: Rauzi - 30.05.2016 kello on 19:35
Noissa eroprosesseissa pitäisi pitää aina pää kylmänä, eikä antaa tunteille valtaa, vaikka mieli tekisi. Kun yhteenmennessä on kummallakin jotain omaa omaisuutta, niin kaikki se mistä on kuitit osoittaa on sen kuka sen on maksanut. Kun sitten liiton aikana on hankittu omaisuutta, jos ei ole avioehtoa, pääsääntöisesti omaisuus on sen kenen nimillä se on. Jos on molempien nimillä, kuten esim asunto yleensä on, niin sitten realisointi ja raha jakoon, ellei toinen osta toista asunnosta ulos.
Oikeus tietysti katsoo aina myös asioita lasten edun kannalta. Eli jolle lapset jää niin sille toinen osapuoli maksaa elatusmaksua ja jos ei ole mistä maksaa niin valtionkonttori hoitaa ja perii. Yhteishuoltajuuskin voi olla hyvä ratkaisu taloudellisesti, jos se vain toimii lasten parhaaksi.
Tuttavapiirissä ja työkavereilla on näitä eroprosesseja tullut nähtyä ja parhammin on myöhempää elämää varten mennyt heillä jotka on osanneet neuvotella asiat.
Itse olen sitä mieltä, että avioliittoon ei pidä mennä jos vähänkin epäilee että voi tulla jotain. Seurustella pitää pidempään ja oppia tuntemaan se tuleva kumppani, ja sen jälkeen ensin avoliittoon ja avioliitto kun kaikki on jo jonkun aikaan mennyt omaa uomaa. Amerikkalaistyyppis et unelmahääproosat on kaukana siitä arjesta mikä avioliittoelämä oikeasti on. Itse olin puolisoni kanssa avoliitossa 15 vuotta ja nyt ollaan naimisissa oltu jo vuosia. Aika hyvin toistemme tavat tunnetaan. Ja jos parisuhteessa tulee jostain riitaa, niin pitää niitä tullakkin. Se puhdistaa ilmaa ja mikä liitto ei kestä pientä suukopua tai kinastelua sen voi unohtaa. Elämä on aaltoliikettä missä tulee välillä nousuja ja laskuja ja jos ne laskut kestää niin kyllä liittokin kestää. Isäukko sanoi eläessään mulle, että " jos sun tuleva nainen ei kestä jänkällä viikkoa märisemäti tai motkottamatta ja kuluttaa ympärillä olevaa ilimaa leukojen loksuttamiseen, niin voit pistää kapsäkin käteen ja saatella asemalle".
Ja paljon on miesmallitkin muuttuneet, että ei sen puoleen voi naisen piikkiin ehkä kaikkeakaan sankosta kaataa . ;D
Pääsääntöisesti ei mene niin että kenen nimissä hankittu omaisuus on, vaan avioliiton aikana hankittu on yhteistä oli kenen nimissä vaan. Esim ostettu auto on jommankumman nimissä mutta yhteistä omaisuutta se on. Tai vaikka olis vielä rahoitusyhtiön omaisuutta.
Kirjoitti: jus66si - 30.05.2016 kello on 21:34
Pääsääntöisesti ei mene niin että kenen nimissä hankittu omaisuus on, vaan avioliiton aikana hankittu on yhteistä oli kenen nimissä vaan. Esim ostettu auto on jommankumman nimissä mutta yhteistä omaisuutta se on. Tai vaikka olis vielä rahoitusyhtiön omaisuutta.Anteeksi. Olet ehdottomasti oikeassa. Tuli vanhalla aivopieru. Avioehtoteksti jäi pyörimään päähän. Pahoitteluni kömmähdyksestä. :-\
Kirjoitti: LMC-91 - 18.07.2016 kello on 22:30
Kirjoitti: Pefletti 750 - 19.07.2016 kello on 08:13
Mutta Antti jos luet tämän niin "tarjoukseni" on edelleen voimassa !!
Kirjoitti: Alan - 19.07.2016 kello on 08:49
Jos haluaa tavoitella, niin kannattaa laittaa yksityisviestiä. Siinä on muistaakseni oletusasetuksena, että saapuneesta viestistä lähtee ilmoitus sähköpostiin.
Kirjoitti: Yrjö - 8.09.2016 kello on 21:32
Hänen mukaansa Antti teki lopullisen päätöksen elämässään 31. 05-16
Antin lasten äiti hyväksyi, että päätän tämän ketjun näin.
Kunnioittakaamme Antin muistoa lopettamalla keskustelun asian tiimoilta tällä foorumilla tähän.