Elämäni Espanjassa - kirjoittaja, kiitos hienosta kirjoituksestasi! Jos olet mies, niin vielä enemmän arvostan mielipiteitäsi ja ihailen sitä, että kerroit. Olet tyytyväinen elämääsi ja onnesi löytänyt, sisäisen rauhasi, jota ei kukaan toiselle tee vaan se on itse löydettävä. Tuo vaan niin huokuu kirjoituksestasi. Kiitos vielä kun kerroit. 
”Imhisen elämää (minun mielestäni) ei voi mitenkään mitata rahalla, mammonalla, omaisuudella, ei siis millään mikä tulee minuun ns ulkoapäin. EI! Ihmisen arvo on se, että ON ihminen.
Ei raha voi antaa elämää. Jos näin olisi, niin suurin osa maailman väestöstä ei edes 'eläisi'.
Ei valta voi antaa elämää EI! Mutta kuitenkin kaikesta edellä kirjoittamastani huolimatta, niin minä kuin sinäkin valitsemme VAPAASTI oman elämämme ja miten ja missä sen elämme.
Emme ONNEKSEMME ole tilivelvollisia toisillemme.” KAUNIITA AJATUKSIA.
Me olimme vasta nyt ensimmäisellä reissulla Espanjassa, kahden viikon joululomalla. Kohtasimme ainoastaan ystävällisiä ja iloisia ihmisiä. Mukavampia ihmisiä, kuin olemme kohdanneet Italiassa ja Kroatiassa. Ruokakin oli hyvää joka paikassa. Ihastuimme maahan kovasti tämän kokemuksen myötä, rantamaisemiin ja lämpöön, siihen rauhallisuuteen mikä tuntui sielläkin vallitsevan. Voin aivan kuvitella asuvani Altean ja Albirin rannoilla, kun mieleni on avoin. Voi ihanuus, kun uuden vuoden päivänä 24 lämmintä. Olisihan se koti sellaisessa paikassa aika mukava olla.
Minä onneksi saan vielä selitellä, kun on muutama vuosi aikaa tuohon aikuisen ikään, 50 v.
Turhaa kait se on mutta jos vähänkin saan jonkun ajattelemaan avarakatseisemmin tai jopa toteuttamaan haaveitaan, niin se on hyvä sitten. Suomesta Eurooppaan muuttaminen ei tarvitse mitään rohkeutta. Jos ajattelet Suomen olevan se paras paikka maailmassa asua, niin silloin on varmasti parempi olla lähtemättä. Voit sinä lähteä mutta silloin tarvitset mielen avoimuutta huomaamaan iloiset ihmiset ympärilläsi ja mukavan asiat yms. sinun kuitenkin voi olla vaikeaa nähdä ja myöntää itsellesi näkeväsi asioiden olevan paremmin jossain muualla. Näet vain asioiden olevan huonosti. Näitäkin valittajia minä ulkosuomalaisena näen. Aika useasti ne paluumuuttajat niitä ovatkin, ei aina kuitenkaan. Jos olet vaikkapa työtön Suomessa, turha siellä on työttömänä olla. Jos sinulla on karavaanarin mieli ja halu kokea, ja nähdä uusia asioita niin silloin olet jo pitkällä. Jos sinä olet haaveilu ulkomailla asumisesta, niin olet silloin jo oven takana. Sinun ei tarvitse kuin luopua siitä tutusta ja turvallisesta, avata ovi ja astua ovesta sisään uuteen elämän jaksoon. Sen voin sanoa, että kun tuon tekee ja luopuu siitä tutusta ja turvallisesta, niin saa monin kerroin enemmän. Tätä mukavaa ulkosuomalaisen elämää sinä et voi rahalla ostaa etkä myöskään nettikaupasta tilata. Sinun on vaan avattava ovi avoimin mielin uteliaana näkemään ja kokemaan uutta. Ei naristen ja maristen. Kaikkien tätä ei todellakaan tarvitse tehdä. Mitä siitä sitten tulissikaan kun kaikki Suomesta muuttaisi maailmalle? Vaikka tuntuu Suomessa olevan vallalla niin outo ilmiö, kun kaikki yritykset ovat kohta myyty ulkomaille.
Yksi asia minua tympii kovasti ja sitä haluaisin ihmisten ajattelevan. Kyllä me ulkosuomalaiset tiedämme millaista elämä ja oleminen Suomessa on, jokainen kokee sen omalla arvokkaalla tavallaan. Jos sinulla on tuttava lähipiirissä joka asuu ulkosuomalaisena niin ole utelias kuuntelemaan hänen tarinoitaan. Eivätkö ne tarinat ole rikkaus sinulle? Ainakin minä aina niin koen, nytkin aivan haluan ahmia lukien ja kuulen tarinoita ympäri maailmaa elävistä ulkosuomalaisista ja muistakin. Mieheni ulkosuomalainen tuttava oli surrut Suomeen lomalle lähtiessä sitä, että siellä ei voi puhua mistään muusta kuin siitä, että kalja on halpaa ja moottoritiellä saa ajaa lujaa. Kaikki muu elämästä kertominen aiheuttaa kateutta, hän oli sanonut. Jos mies sanoo noin, se kertoo yleisestä asenteesta paljon. Se, että haluaa kertoa ja jakaa, ei ole leuhkimista vaan uusien ja ihmeellisten jopa parempien ja mukavampien asioiden kertomista, millaista ei ole aiemmin kohdannut ja kokenut. Se vuoden takainen Suomessa tehty tutkimus, siitä kuinka ulkomailta Suomeen takaisin muuttavat jopa lapset joutuvat toisten ihmisten painostuksesta olematta kertomatta elämästään ulkomailla. Tuo on niin väärin, enkä ymmärrä ollenkaan. Ajattele miten on ainutlaatuisen tärkeä vaihe elämässä asua muualla ja jos ei sitä voi kertoa ja jakaa niin on se niin väärin. Kuulen tästäkin ihan livenä, olevan tämän totta. Haluathan sinäkin kertoa asumisestasi Lapissa ja Helsingin keskustassa, vertailla ja pohtia kummassa oli mukavampaa ja niitä etuja ja hyötyjä yms. tai kummassa leirintäalueella vai puskaparkissa mökkiautolla yöpyminen kivempaa. Ei noiden asioiden pitäisi olla sen kummempia. Miksi ne sitten ovat joidenkin mielestä? Miksi tuomitaan toisin ajattelevia ja eläviä?
Turhaa minä aikaani tällä tuhlaan teille kirjoittamalla. En osaa kirjoittaa ja tuoda sanomaani julki ja vielä vähemmän sanomisellani on mitään merkitystä. Aivan turhanpäiväistä, yritin vain jotakin ajattelemista antaa tästä elämästä.
Mutta sen voisin sanoa vielä, että minä sain entisestä miehestäni täällä uudessa elämän jaksossa uuden miehen. Hän ei valita kylmyyttä ja pimeää enää, on kuin eri mies! Ja luulen, että hänkin on saanut minusta uuden naisen, niin kuin eilen tuolla 3v. kirjoituksessa itseäni peilistä katsellessa pohdiskelin. Jopa kolmessa vuodessa nuortuneen, niin se mieskin illalla väitti. Saa ilmeisesti nuoruutensa takaisin kun tuo aurinko paistaa kirkkaammin. Eikö olekin ihmeellistä tämä ulkosuomalaisen elämä?
Jos sinulla on pieni poltekaan muutokseen elämässä, toteuta se oli se nyt mikä vaan asia!!!
-Soleil- Loppu.
”Imhisen elämää (minun mielestäni) ei voi mitenkään mitata rahalla, mammonalla, omaisuudella, ei siis millään mikä tulee minuun ns ulkoapäin. EI! Ihmisen arvo on se, että ON ihminen.
Ei raha voi antaa elämää. Jos näin olisi, niin suurin osa maailman väestöstä ei edes 'eläisi'.
Ei valta voi antaa elämää EI! Mutta kuitenkin kaikesta edellä kirjoittamastani huolimatta, niin minä kuin sinäkin valitsemme VAPAASTI oman elämämme ja miten ja missä sen elämme.
Emme ONNEKSEMME ole tilivelvollisia toisillemme.” KAUNIITA AJATUKSIA.
Me olimme vasta nyt ensimmäisellä reissulla Espanjassa, kahden viikon joululomalla. Kohtasimme ainoastaan ystävällisiä ja iloisia ihmisiä. Mukavampia ihmisiä, kuin olemme kohdanneet Italiassa ja Kroatiassa. Ruokakin oli hyvää joka paikassa. Ihastuimme maahan kovasti tämän kokemuksen myötä, rantamaisemiin ja lämpöön, siihen rauhallisuuteen mikä tuntui sielläkin vallitsevan. Voin aivan kuvitella asuvani Altean ja Albirin rannoilla, kun mieleni on avoin. Voi ihanuus, kun uuden vuoden päivänä 24 lämmintä. Olisihan se koti sellaisessa paikassa aika mukava olla.
Minä onneksi saan vielä selitellä, kun on muutama vuosi aikaa tuohon aikuisen ikään, 50 v.
Turhaa kait se on mutta jos vähänkin saan jonkun ajattelemaan avarakatseisemmin tai jopa toteuttamaan haaveitaan, niin se on hyvä sitten. Suomesta Eurooppaan muuttaminen ei tarvitse mitään rohkeutta. Jos ajattelet Suomen olevan se paras paikka maailmassa asua, niin silloin on varmasti parempi olla lähtemättä. Voit sinä lähteä mutta silloin tarvitset mielen avoimuutta huomaamaan iloiset ihmiset ympärilläsi ja mukavan asiat yms. sinun kuitenkin voi olla vaikeaa nähdä ja myöntää itsellesi näkeväsi asioiden olevan paremmin jossain muualla. Näet vain asioiden olevan huonosti. Näitäkin valittajia minä ulkosuomalaisena näen. Aika useasti ne paluumuuttajat niitä ovatkin, ei aina kuitenkaan. Jos olet vaikkapa työtön Suomessa, turha siellä on työttömänä olla. Jos sinulla on karavaanarin mieli ja halu kokea, ja nähdä uusia asioita niin silloin olet jo pitkällä. Jos sinä olet haaveilu ulkomailla asumisesta, niin olet silloin jo oven takana. Sinun ei tarvitse kuin luopua siitä tutusta ja turvallisesta, avata ovi ja astua ovesta sisään uuteen elämän jaksoon. Sen voin sanoa, että kun tuon tekee ja luopuu siitä tutusta ja turvallisesta, niin saa monin kerroin enemmän. Tätä mukavaa ulkosuomalaisen elämää sinä et voi rahalla ostaa etkä myöskään nettikaupasta tilata. Sinun on vaan avattava ovi avoimin mielin uteliaana näkemään ja kokemaan uutta. Ei naristen ja maristen. Kaikkien tätä ei todellakaan tarvitse tehdä. Mitä siitä sitten tulissikaan kun kaikki Suomesta muuttaisi maailmalle? Vaikka tuntuu Suomessa olevan vallalla niin outo ilmiö, kun kaikki yritykset ovat kohta myyty ulkomaille.
Yksi asia minua tympii kovasti ja sitä haluaisin ihmisten ajattelevan. Kyllä me ulkosuomalaiset tiedämme millaista elämä ja oleminen Suomessa on, jokainen kokee sen omalla arvokkaalla tavallaan. Jos sinulla on tuttava lähipiirissä joka asuu ulkosuomalaisena niin ole utelias kuuntelemaan hänen tarinoitaan. Eivätkö ne tarinat ole rikkaus sinulle? Ainakin minä aina niin koen, nytkin aivan haluan ahmia lukien ja kuulen tarinoita ympäri maailmaa elävistä ulkosuomalaisista ja muistakin. Mieheni ulkosuomalainen tuttava oli surrut Suomeen lomalle lähtiessä sitä, että siellä ei voi puhua mistään muusta kuin siitä, että kalja on halpaa ja moottoritiellä saa ajaa lujaa. Kaikki muu elämästä kertominen aiheuttaa kateutta, hän oli sanonut. Jos mies sanoo noin, se kertoo yleisestä asenteesta paljon. Se, että haluaa kertoa ja jakaa, ei ole leuhkimista vaan uusien ja ihmeellisten jopa parempien ja mukavampien asioiden kertomista, millaista ei ole aiemmin kohdannut ja kokenut. Se vuoden takainen Suomessa tehty tutkimus, siitä kuinka ulkomailta Suomeen takaisin muuttavat jopa lapset joutuvat toisten ihmisten painostuksesta olematta kertomatta elämästään ulkomailla. Tuo on niin väärin, enkä ymmärrä ollenkaan. Ajattele miten on ainutlaatuisen tärkeä vaihe elämässä asua muualla ja jos ei sitä voi kertoa ja jakaa niin on se niin väärin. Kuulen tästäkin ihan livenä, olevan tämän totta. Haluathan sinäkin kertoa asumisestasi Lapissa ja Helsingin keskustassa, vertailla ja pohtia kummassa oli mukavampaa ja niitä etuja ja hyötyjä yms. tai kummassa leirintäalueella vai puskaparkissa mökkiautolla yöpyminen kivempaa. Ei noiden asioiden pitäisi olla sen kummempia. Miksi ne sitten ovat joidenkin mielestä? Miksi tuomitaan toisin ajattelevia ja eläviä?
Turhaa minä aikaani tällä tuhlaan teille kirjoittamalla. En osaa kirjoittaa ja tuoda sanomaani julki ja vielä vähemmän sanomisellani on mitään merkitystä. Aivan turhanpäiväistä, yritin vain jotakin ajattelemista antaa tästä elämästä.
Mutta sen voisin sanoa vielä, että minä sain entisestä miehestäni täällä uudessa elämän jaksossa uuden miehen. Hän ei valita kylmyyttä ja pimeää enää, on kuin eri mies! Ja luulen, että hänkin on saanut minusta uuden naisen, niin kuin eilen tuolla 3v. kirjoituksessa itseäni peilistä katsellessa pohdiskelin. Jopa kolmessa vuodessa nuortuneen, niin se mieskin illalla väitti. Saa ilmeisesti nuoruutensa takaisin kun tuo aurinko paistaa kirkkaammin. Eikö olekin ihmeellistä tämä ulkosuomalaisen elämä?
Jos sinulla on pieni poltekaan muutokseen elämässä, toteuta se oli se nyt mikä vaan asia!!!
-Soleil- Loppu.
