Kirjoitin tämmöisen pienen Isänpäivätarinan vuosi sitten, mutta on edelleen aivan ajankohtainen:)
"Sattuipa metkasti 18 vuotta sitten: meille ja ystäväperheeseemme odotettiin vauvoja ihan samaan aikaan, meille neljättä, heille toista, laskettu aika taisi olla 30.11.
Isänpäivänaamuna sitten satuin soittamaan ystävillemme, mies vastasi puhelimeen ja toivottelin toki hyvät isänpäivät, kysäisinpä jopa saiko hän mukavia lahjoja. Niitä perusjuttuja, kahvia, kortteja, kirjan, kertoili hän, ja jatkoi; -Jos jotain erityistä olisin saanut, pitäisi nyt tietenkin olla tyk...Ei helkkari Kaarina, mistä sää soitat, älä vaan sano että...!!??
No en sitten, en kerro, että pyöräytin Hannulle pienen isänpäivän lahjan, viiden tunnin ikäinen tyttö nukkuu somasti tuossa vierellä ? Ja voitteko uskoa, aivan kuin olisin aistinut pientä kateudun poikasta ilmassa, ihan kuin sielläpäässä lankaa ei oltaisi puhtaasti vain osattu riemuita meidän tilanteestamme
No, tarina jatkuu. Taisi olla jo kolmen päivän päästä kun meidät Fannin (josta ei tullutkaan Ronjaa eikä yllätys yllätys Miskaa) kanssa hätisteltiin kotiin, minne muuten fannin piti turvaistuimessa matkustaa hankalasti 86 senttisessä haalarissa (Fanni oli 47cm) kun isänsä arveli sen olevan pienin mitä hän muuttolaatikoista löysi (olimme muuttaneet uuteen, 120v vanhaan kotiimme vain hetki sitten).
No mutta asiaan, olimme siis päässeet kotona makuuhuoneeseen, minä vielä takki päällä, ja laskeneet Fannin turvaistuimineen lattialle kun puhelin soi, Kirsi täällä moi, arvaa missä mää olen! Noooo? No sun sängyssäs tietenkin! Pienen pojan kanssa! Ei ollut kuulema patja vielä kylmennyt jäljiltäni, lakanat kai sentään vaihdettu, ja monet teistä tietävät tai voivat kuvitella, että tyksin synnärillä on muutama osasto ja niissä muutama huone ja kaikissa pari sänkyä, mutta...
Ja arvatkaapa vain, ovatko lapsemme yhdessä ja erikseen saaneet tämän tarinan kuulla monta kertaa!!! Mutta totta joka sana:)
Ja kaiken lisäksi sain pidettyä lupaukseni; olin nääs sanonut Hannulle melko ponnekkaasti, että laitokselta en kotiin tule ennen kuin meillä on talossa suihku.
Ja, silloin 18v sitten, isänpäivän vastaisena yönä kello 01,00 Hannu sai saumattua suihkun kaakelit ja puoli kaksi sanoin että josko lähdettäisiin sairaalaan ja kello 04.02 vauva syntyi, että aika hyvä ajoitus. Ja sen tunnin minkä siellä kaikkien alkusählien jälkeen vietin, istuin suihkussa ja suunnittelin Hannun kanssa talon remonttia ja hupsis, sitten piti kuulema jo lähteä ponnistelemaan. Että joskus voi maailmassa asiat syntyä helpostikin:)
Että ei muuta kuin oikein mainiota Isänpäivää vaan kaikille asianosaisille!!"
t.Kaarina
ps.viahdoin vuodet tarinaan, jo eli se tapahtui 18v sitten.
