Aihe: Raha

Suurilla ikäluokilla on hyvät muistot niukkuuden ajoilta, ja ne muistot sitten painavat koko elämän,

Miten niin painavat. Kaikesta huolimatta se oli mahtavaa ja muistorikasta aikaa. 

Miten niin painavat. Kaikesta huolimatta se oli mahtavaa ja muistorikasta aikaa. 

  Eipä ollut,puutteessa elettiin,löi leimansa elän arvoille !!

  Eipä ollut,puutteessa elettiin,löi leimansa elän arvoille !!

Minkä puutteessa, no sitten juoksuikäisenä, pimperon. 

Minkä puutteessa, no sitten juoksuikäisenä, pimperon. 

  Kuuleppas nyt,silloin viiskymmentä luvun alussa,uudistila,pieni mökki,kaikki oli alusta aloitettava,meillä tenavilla ei ollut paljon päälle pantavaa,ruoka tuli järvestä,sienet ja marjat metsästä,kanoja sikoja lampaita ja lehmiä oli pikku hiljaa hankittua,kävin kansakoulun,ja sitten lähdin maailmalle,se oli pakko,no, opiskelin itse,perustin monta yritystä aikoinaan,työllistin kymmeniä ihmisiä aikoinaan ,elikkä tarkoitan tällä sitä,ei tarvitse syntyä "lusikka suussa",tosin eipä tuosta urasta kassakaappi pullostele !!!!

  Kuuleppas nyt,silloin viiskymmentä luvun alussa,uudistila,pieni mökki,kaikki oli alusta aloitettava,meillä tenavilla ei ollut paljon päälle pantavaa,ruoka tuli järvestä,sienet ja marjat metsästä,kanoja sikoja lampaita ja lehmiä oli pikku hiljaa hankittua,kävin kansakoulun,ja sitten lähdin maailmalle,se oli pakko,no, opiskelin itse,perustin monta yritystä aikoinaan,työllistin kymmeniä ihmisiä aikoinaan ,elikkä tarkoitan tällä sitä,ei tarvitse syntyä "lusikka suussa",tosin eipä tuosta urasta kassakaappi pullostele !!!!

Nyt oli kyse puutteesta. Minä sain syödä joka päivä vatsan täyteen. Vaatteet oli toisten vanhoja ja paikattuja. Makkara, limsa ja jäätelö oli tuntematonta herkkua, hedelmistä puhumattakaan. Mutta puutteessa ei tarvinnut olla. Niin mitä se puutteessa olo sitten on. Jos on ruokaa, vaikka vaatimatontakin ja lämmintä yllä. Se riitti silloin. Siitä huolimatta lapsuus oli hienoa aikaa. Siksi kai sitä katsookin nykyimmeisten menoa silmät pyöreänä. 

Mutta yksi asia on varmaa,"horsman alle ei kannata satsata",eletään tätä päivää,niin pitkään, kuin sitä on !!!

Sitten kun nuljahdettiin seittemän kymmentä luvulle. Kiukaan päälle HK:n sininen alumiinifolio pussissa, silloin tuntui että mitä sitä on tehty, kun on tälläiset herkut. 

Nyt oli kyse puutteesta. Minä sain syödä joka päivä vatsan täyteen. Vaatteet oli toisten vanhoja ja paikattuja. Makkara, limsa ja jäätelö oli tuntematonta herkkua, hedelmistä puhumattakaan. Mutta puutteessa ei tarvinnut olla. Niin mitä se puutteessa olo sitten on. Jos on ruokaa, vaikka vaatimatontakin ja lämmintä yllä. Se riitti silloin. Siitä huolimatta lapsuus oli hienoa aikaa. Siksi kai sitä katsookin nykyimmeisten menoa silmät pyöreänä. 

Kyllä sitä hedelmiä sai. Minäkin sain yhden banaanin, mutta vain silloin kun olin kuumepotilaana. Kauppalan keskustassa sain kerran jäätelötötterön. En ollut sellaista ennen nähnyt ja se suli käteen sitä ihmetellessä.
Perunaa sai syödä kyllikseen. Sitä savipellolta nostettiin loppukesästä niin, että laarit oli täynnä. Sitä perunaa oli sitten joka päivä pöydässä. siihen sai sellaista suurustettua jauhosoosia sekaan. Joskus oli jotain läskinpalojakin, mutta vain joskus. Maitoakin oli, mutta se oli rasvatonta joppia. Täysmaito myytiin meijeriin ja maitotililtä ostettiin halvempaa joppia tilalle.

Lukekaa te muutkin junnut noita juttuja ja nauttikaa nykytilasta... ei tarvi meidän mukuloiden elää pelkällä potulla ja ruskealla kastikkeella, ei. Ja hyvä niin. Mutta saas nähdä mitä tullee, kun vuosikymmen tai pari vierähtää.

...ja kun naapuriluolaan hankkivat kivikärkiset keihäät, oltiin me puukeppejämme karkean luolanseinän kanssa teroitelleet kateellisia. Niillä ei kuollut edes puoli sukua mammuttia kaataessa. Oltaisiinhan mekin haluttu sellaiset pelit. Mutta oltiin liian köyhiä keksimään puhetaito, joten meillä ei valitettu. Sen puhetaidon keksi myöhemmin lapsenlapseni vaimon siskonmies kadehtiakseen kylän ensimmäistä kivilinkoa ääneen, joten tarpeeseen sekin äänteleminen tuli värkättyä...

Tai jotain 

Tokihan muutkin ovat sen huomanneet, että ihmisen ymmärrys hyvästä ja huonosta elämästä perustuu täysin omiin kokemuksiin ja havaintoihin. Tämän päivän teini pitää äärimmäisenä köyhyytenä sitä, että joutuu pelaamaan sillä ...keleen pienenpikovalevyise llä PS3:lla. Katala äiti osti mopoautonkin käytettynä. Teevee näyttää kaunista ja rohkeaa, mutta ei koulunsa lintsannut pissis pääse heittämällä muotitalon päälliköksi, vaikka kuinka tahtoisi. Depressiohan siitä tulee ja eläke.

Pohjois Koreassa eivät tiedä paremmasta. Siellä kotonaan - salaa vallanpitäjiltä - rakastavat toisiaan. Nauravatkin, kunhan kukaan ei ole näkemässä ja iloitsevat edes tämän päivän perunavellistä. Me, yllättäen niihin oloihin joutuneina, tappaisimme itsemme.

Suhteellista. Sitä se on. Kaikki elämässä.

Edit: Siksi kannattaa joskus kuunnella niitä vanhoja. Niillä kun on takana sen verran elettyä elämää, että kurjuuden ääripäät ovat tutummat kuin eilen syntyneillä.

Terve!

Eikä viiskytluvulla aina ollu jauhojakkaa niim paljoo et olis ruskeen kastikkeen saanu .
Maitopottuja oli aika usein. Joskus  Isä toi kotia silakkanelikon, sillon saatiin silakkalaatikkoo ihan liiankin kanssa. . Muistan kun asuttiin Helsingin Lauttasaaressa, oisko ollu n. 1958, niin        talommiehen rouva (sillon kyl sanotti muija) oli leiponu hiivaleippä, ja tarjos sitä meil piham mukulil, ni oli se ihmeellistä, ko en ikinä ennen ollu nähnykkä semmost . Ja paikatu housu meil oli kakil mukulil siin pihas. Jos jolla oli uuret, ni nee oli jonku vanhoist housuist käänetyst kankast tehty. Ja noihi aikoihi mää opi ite sukkanki parsima .

Ei see paskempa aika ollu, mut em mää sitä kyl yhtän kaippa.

Nostalgiaosastoa. 50-luvulla, kun kaikesta oli kotimaassa puutetta, käytiin naapurikuningaskunn asta hakemassa, mitä ei kotikaupoista ei saanut. Kesäisin soutamalla Tornionjoen poikki ja talvella hiihtäen tai hevosella. Svanjungin kaupassa näin elämäni ensimmäiset hedelmät kuten appelsiini ja banaani. Kahvin tuonti Suomeen oli rajoitettua ja ehkä siksi kaikilla oli rajapassi, mihin tulli leimasi tuodun kahvin määrän. Sallittua määrää en enää muista. Oma passini on hävinnyt. muta rouvan passi on vielä tallessa. Joka tapauksessa vähän vilppiä tehtiin. Hevosella käytäessä kakarat laitettiin ajorekeen vällyjen alle ja kakaroitten alle kahvit. Kauppias huomioi aina kakarat ja antoi kaikille oma kompiaistuusin

Ei meillä lapset usko ettei -60 luvulla minun lapsuudessa ollu lenkkimakkaraa tai sen seittemän sortin leikkeitä jääkaapissa.Meillä isä osti joka mukulalle limsapullon ja HK:ta foliossa kiukaalla paistettiin aina kun aravalainan erä oli maksettu.Isä kun lähti yövuoroon ja teki leipiä,me kersat ootettiin josko sais yhen lauantaimakkarasiiv un.Se oli sitte hyvää!Karkkia saatiin harvoin,yleensä se oli Sisu-pastilli jonka isä antoi.Jouluna saatiin suklaalevy,ja niinhän siinä monesti kävi,että jouluyönä oksennettiin tai oltiin mahakivuissa.No jotain sapuskaa sai kuitenki joka päivä mahan täyteen.Nuukasti piti ellää ku isä vain oli töissä,ja alle kolmikymppisenä halvaantunut äitini hoiti kotia.Tällasta nostalgiaa tässä ylipainoisena kirjottelen,on ajat muuttuneet!

On se hyvä että nyky muksut saavat kaikkea mitä elo tarjoaa. Ei ole sitten mitään mielenterveydellisi ä, kurin pidollisia tai työhön haluamisen ogelmia. 

Ei meillä lapset usko ettei -60 luvulla minun lapsuudessa ollu lenkkimakkaraa tai sen seittemän sortin leikkeitä jääkaapissa.Meillä isä osti joka mukulalle limsapullon ja HK:ta foliossa kiukaalla paistettiin aina kun aravalainan erä oli maksettu.Isä kun lähti yövuoroon ja teki leipiä,me kersat ootettiin josko sais yhen lauantaimakkarasiiv un.Se oli sitte hyvää!Karkkia saatiin harvoin,yleensä se oli Sisu-pastilli jonka isä antoi.Jouluna saatiin suklaalevy,ja niinhän siinä monesti kävi,että jouluyönä oksennettiin tai oltiin mahakivuissa.No jotain sapuskaa sai kuitenki joka päivä mahan täyteen.Nuukasti piti ellää ku isä vain oli töissä,ja alle kolmikymppisenä halvaantunut äitini hoiti kotia.Tällasta nostalgiaa tässä ylipainoisena kirjottelen,on ajat muuttuneet!

Näinhän se oli myös pienviljeliän lapsella. Maitoa oli ja leipää ja omastatakaa lihaakin (suolattua), ruokailu tapahtui tiettyyn aikaan jossa kaikki perheenjäsenet oli samanpöydän ympärillä ja ruuasta ei liiemmin valitettu. Ruokapöytään ei liion ollut asiaa jos annetut tehtävät oli tekemättä. Nälkää ei nähty mutta yksipuolista saattoi ruoka joskus olla
30 :sinä sitten syötiin enempi kuin kulutettiin, nyt taas ruoka ei yliannoksina maita, paino ei silti putoa. Onkohan vanhuus tullut