Aihe: Raha

Syntymä kotoa lähtiessäni -73 tein saman päätöksen. 

Rahamiehiä jos Kuopiosta pystyy ostamaan kerrostaloasunnon riihikuivalla.

Karen kateellisuus-ajatusten innoittamana ajattelin uskaltaa tunnustaa, että itse pidän kateutta rakentavana tunteena. Minulle se nimittäin kertoo siitä, että on asioita, mitä kohden haluaisin itsekin pyrkiä tai mitä tavoitella.
Esimerkkinä jos vaikka kuulen jonkun lähteneen puoleksi vuodeksi pyöräilemään ympäri koko Euroopan tai Aasian, olen hyvin kateellinen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaisin siltä pyöräilijältä hänen juttuaan pois, vaan kertoo minulle itselleni minusta itsestäni ja omista tarpeistani..minäki n siis haluaisin niin paljon aikaa, että voisin noin tehdä..

Tuo oli toisaalta liian simppeli esimerkki, koska kuvasi täsmälleen omia tarpeitani, useimmiten toisen tekemiset eivät suoraan ole omia halujani, mutta antavat aina minulle ivitteitä, osoittavat suuntaa siitä, mitä itsekin kaipaisin.
Kuuntelen siis minussa heräävää kateuden tunnetta huolella, ja yritän selvittää sen pohjalta löytyvän asian. Silloin voin työstää sitä, tai tiedostaa, että juuri nyt tuo ei onnistu kohdallani, ja sekin on hyvä havainto.

Tämän olen opettanut lapsillemmekin ja ystäväpiirieissämme kaikki tietävät, että voi sanoa olevansa kateellinen, eikä silti heidän juttujaan kukaan halua heiltä ottaa pois:)


t.Kaarina

Nollasta alotettiin ja ny on jo miljoona velkaa  ..No okei..hiuka liiottelin .. Ei ole vielä rahaa jääny säästöön et olis mitään pystyny isompaa hankkiin ilman Nordean apua. Virheitä useita tehny ja niist oppinu joten ei toi raha ole tod ykkönen onnellisuus mittarisa..varsinki kun tässä ihmisten terveyttä on koeteltu.
Toki siitä plottovoitosta haaveilee, mut meikäläisen surkealla tuurilla jos semmose sais ni varmasti kualis sydikseen ku peljästyis niimpal. Rikkaampana koen itseni, kun on ystäviä ja rakkaita lähellä ja hekin voivat hyvin.

Kaikenkaikkiaan, raha on vain väline elämän toteuttamiseen.  Joko hyvin tai huonosti ja siltä välitä.  Mutta välttämätön, valitettavasti.

Jaa´a, mitä olis elämä ydinsodan jälkeen !  Arvot varmaan eri mitoissa.

 

Rahamiehiä jos Kuopiosta pystyy ostamaan kerrostaloasunnon riihikuivalla.

Eikö sitä ole jotain vuokra-asuntojakin?? Ja silloin kannetaan rahaa"porvarin" taskuun?   


No enpä tiedä enkä tunne tapausta tarkemmin, kunhan kysyin!

Terwe kateus on hyvä kannustin saada jotain. Raha, työ mitä ite kunkin tekee/on tehnyt ja itselleen on saanut hankittua vaikkapa sen vaunun tai auton, on aina sijoitus elämään. se on vain yksi tapa monesta. Meillä kaikilla on ollut mahdollisuus  isoihin rahoihin, vaan omat valinnat on pitänyt sen huolen jotta ollaan nyt mitä ollaan ja saadaan se raha mitä saadaan! Raha on tärkeä väline jota ilman ei oikein pärjää, ei spurkukaan....

Rahamiehiä jos Kuopiosta pystyy ostamaan kerrostaloasunnon riihikuivalla.

Kun Espoon keikan jälkeen tulin Kuopioon -75, ovat tarjonneet aina halvan vuokra-asunnon. Jonka vuokrakuluilla ei saisi minkäänlaista velkaa kurissa pysymään, enkä tunne omistamisen riemua, muusta kun harrastuksiin ja vapaa-aikaan liittyvistä asioista. Elikkä vuokralla mennään, niin kauan kun nuljahdetaan kokonaan eläkkeelle. 

Jos ajatellaan nyky nuoria juuri koulun lopettaneita ja ehkä hyvässä lykyssä töihin päässeitä pers aukisten meikäläisten lapsia, perheen perustaneita ja haluavat aloittaa sen kodin perustamista niin kuinka se onnistuu ilman velkaa? Vuokra asunnolla vai?

enkä tunne omistamisen riemua, muusta kun harrastuksiin ja vapaa-aikaan liittyvistä asioista. Elikkä vuokralla mennään, niin kauan kun nuljahdetaan kokonaan eläkkeelle. 

No nyt mä ymmärrän sen miksi kaupungissa asuminen on Höpöttäjälle pakkopullaa ja täytyy päästä aina sinne mökille tai Fiilikseen.. Pystyyköhän kukaan karavaanari nauttimaan oikeasti olemisestaan matkailuvaunussa tai matkailuautossa jos se olisi vain lainapeli, mitä omaa siinäkään tuntee ja entä jos haluaisikin tehdä jotain muutosta kulkimeen....kysyä joltain lupa.

Pystyyköhän kukaan karavaanari nauttimaan oikeasti olemisestaan matkailuvaunussa tai matkailuautossa jos se olisi vain lainapeli, mitä omaa siinäkään tuntee ja entä jos haluaisikin tehdä jotain muutosta kulkimeen....kysyä joltain lupa.

Me ei pystytty => se uudehko vuokra-peli vaihtui alkukesästä historic-luokan omaan. Juu, monessa mukavuudessa tultiin alas, etten sanoisi jopa pohjalle mutta nyt omaa saa tuunata just niin kuin itse haluaa = eräs koko touhun syvimmistä ajatuksista ainakin allekirjoittaneelle

Tuollaisessa wanhassa halpiksessa ei ole hirveitä summia kiinni ja sitä voi tuunatakin haluamakseen ilman suuria investointeja. Esim. jokunen metri LED-nauhaa eBaysta ei paljoa maksa, mutta sillä nostaa kopin käyttömukavuutta jo kummasti. Ja jos sitten haluaakin luopua koko touhusta, ei tuosta halpiksesta varmasti paljoa takkiinkaan tule, jos ollenkaan

...kuinka se onnistuu ilman velkaa? Vuokra asunnolla vai?

Jos aikoo asua keskustoissa, vuokralla asuminen on yleensä taloudelle sopivin vaihtoehto. Vaan jos nappaa asunnon hiukan syrjemmältä, saa kaksion vuokran hinnalla maksettua jo melkoista taloa. Lisäksi se oman maksaminen jättää aina - jos ei nyt heti kättelyssä sotkeennu asiat - edes osan pääomasta omiin käsiin, jos suunnitelmat menevät korvalleen.

Valintoja, valintoja. Elämä on täynnä sellaisia. Jokaisella on oma ajatus siitä, mikä on tärkeää. Siihen panostetaan. Yhdellä on uudenkarvainen kartano ja vähän leluja, toisella vanhempi röttelö ja kahlaa kaulaansa myöten rekisteriotteissa. Yhdellä tuore karavaani ja seinällä venäjältä tuotu mandoliini, toisella tonnikalapurkin tekemiseen piisaava määrä nurkistaan kukkamullalla tilkittyä tinaa ja keskikokoisen afrikkalaisen maan hinta merkkikitaroissa. Koska maailmankaikkeus ei tunne yhtään rajatonta omaisuutta, jokainen on lopulta valintojensa äärellä.

Kyse on - ja pitääkin olla - siitä, tuleeko valinnoillaan onnelliseksi. Jos ei tule, pitää pohtia niitä uudelleen.

No nyt mä ymmärrän sen miksi kaupungissa asuminen on Höpöttäjälle pakkopullaa ja täytyy päästä aina sinne mökille tai Fiilikseen.. Pystyyköhän kukaan karavaanari nauttimaan oikeasti olemisestaan matkailuvaunussa tai matkailuautossa jos se olisi vain lainapeli, mitä omaa siinäkään tuntee ja entä jos haluaisikin tehdä jotain muutosta kulkimeen....kysyä joltain lupa.

Mielestäni minun asunto on hyvä ja hienolla paikalla. Samaan rantaan värkättyihin asuntoihin immeiset uhraa satoja tuhansia, että pääsevät nauttimaan matkustajasataman ihanuuksista. Kolmesta hyvästä viikonloppupaikan viettopaikasta valitsen aina parhaan. Talvella ja rospuutalla ollaan viikot kotona, niin kuin "normaalit" immeiset. Muutaman kerran vuodessa viikonloputkin. Ympärilleni kun katson, näkyy olevan paljon immeisiä jotka tarvitsevat apua tai pillereitä kaulasta ylöspäin vammoihin. Itse en ole vielä silmät ristissä psykologin puheille mennyt. Tiedä häntä, olisiko asumiseni ja elämiseni tyylillä pieni osa siihen, ettei pipo kiristä. 

P.S. Niin, ja asuntooni voin tehdä muutoksia mitä haluan, vuokranantaja maksaa materiaalit. 

...Jokkainen tyylillään, mutta mieluummin niin ettei ala suupieltä nyhättämään. 

Suuri osa tämän ketjun kirjoittajista on jo sen miljoonan tienannu ja useimmat ihan omalla työpanoksellaan.
Se työnteko, jonka sivutuotteena se miljoona kertyy, on kuvion juoni. Miten sen tuotoksen sitten käyttää ja mihin käyttämäänsä vertaa, niin siinäpä rikkautta kystä kyllin pohdittavaksi.

Suurilla ikäluokilla on hyvät muistot niukkuuden ajoilta, ja ne muistot sitten painavat koko elämän, niettä normaalitörsyytä enempää tuhluuta koetaan vältellä. Siksihän ne tarjoushinnat ovat olemassa.

Eläminen ei ole tarjouksessa - siitä on hyvä maksaa kulloinkin käypänen hinta, varsinkin mukavuudesta ja ittensä hyvänäpidosta. Toki huolenpitoon muistakin, vähempiosaisista, olis varaa itsekullekin ainakin lantin verran päivässä.

  VANHALLA JA LIKASELLA minäkin ajelen mutta ei haitta eikä hävetäyhtään ,pääasia että toimii

Pakko on myöntää, että ostettuani halvan/vanhan/ruman/silti meille sopivan matkailuauton ja liityttyäni innoissani valtakunnalliseen yhdistykseen, koin melkoisen herätyksen kirjauduttuani näille sivuille... Aika pian tuli todeksi se, ettei "karavaanari olekaan kaikkien kaveri". En ollut ollenkaan ymmärtänyt, että jotakuta voisi ärsyttää se, että meidän perheessä on halpa auto. Noh, meidän perheessä kun ei ole varaa ajella muulla, se on niin yksinkertaista. Eikä myöskään ole halua pitää matkailuautossa kiinni rahaa enempää, kuin se on meille järkevää, tällä käytöllä. Tätä foorumia selatessa tajusin kuitenkin, että osalla karavaanareista on ällistyttävän suuri kiinnostus siihen, millä muut ajaa tai mitä ne perässään vetää ja kuka sen on maksanut/mitä se on maksanut/onko se lainarahalla ostettu/jne. Se vilpittömästi minua ihmetyttää. Ihaillen katson oikein hienoja autoja, mutta silti en kaipaile niitä itselleni, koska tämä meidän kuljin on meille oikein soppeli (vielä kun saadaan vedet rakenteista pois  ). Ja minulle on aivan yksi ja lysti, kuka sen auton omistaa/maksaa.

Mutta sen verran herkkänahkainen olen, että vähän harmittaa, että tämä(kin) tosiasia minulle selvisi. En edellisellä reissulla vielä ymmärtänyt alueella hävetä autoni ikää tai kolhuja tai kosteuttakaan. Nyt jo tiedän paremmin. 

Ei varmaan ole mitään yhteisöä olemassa, jossa ei olisi tätä kateutta/arvostelua, näinhän se tietysti on. Meidän perhe elää koira/hevosmaailmassa ja olinkin luullut, että ne olivat pahimmat... Ja juu, meidän ravurit ei meitä elätä, vaan me ne, mutta muutama Voittaja-ruusuke on sentään parilla koiralla -nehän ne autuaaksi tekeekin ihmisen! 

Terkkuja nyt kaikille karavaanareille. Minä olen sitten se, joka sinnikkäästi,  naama illillään morjenstaa siitä vanhasta matkailuautosta kaikille! 

Suurilla ikäluokilla on hyvät muistot niukkuuden ajoilta, ja ne muistot sitten painavat koko elämän,

Se on totta. Kun jää 30cm höylättyä lautaa, sitä ei raski heittää takkaan, kun muutakin käyttöä joskus voi löytyä. 
Joskus 'talouskasvun' vastustaminen voi osoittautua kullanarvoiseksi, kun laatikossa vuosikymmeniä pyörinyt 'varaosa' löytää uuden elämän, eikä vastaavaa uutta enää saa...