Karavaanarin keskustelut > Karavaanarin olohuone

Kesäloma pyrähdys

<< < (9/14) > >>

Aakku:

--- Lainaus käyttäjältä: 99 - 23.07.2013     kello on 15:40 ---Mutta eihän siellä näe muuta kuin tien, ja on suoraa sekä tasaista menoa  ;)

--- Lainaus päättyy ---
No on se koettelemus, jos ensin tulee klaustrofobia ja heti perään agorafobia. Sitten käsketään rotkon reunalle ja tulee vielä agrofobia...Huh..Hu h sanon mä.
Nimimerkillä juuri Sveitsistä tullut rotkon reunalla horjahdellut.

kaarina:
Lohdutuksen sana kaikille korkean-ja ahtaanpaikan kammoisille; niistä voi selvitä!

Olen itse kovastikin noista kammoista kärsinyt, mutta halunnut niin kovasti päästä erilaisiin jänniin paikkoihin, että olen askel askeleelta käynyt kohti pelkojani, ja nyt minä olen se, joka ekana ehdottaa luoliin ryömimistä sekä korkealle kiipeämistä. Ja perheemme eräs motto onkin "KIipeäminen kannattaa aina".

Heikoin kohtani edelleen on kondolihissit, mieluummin kiipeän kuin menen moiseen, mutta menen kyllä jos tarve vaatii, eli hissin käytö mahdollistaa jotain aivan ekstraa tai tarpeeksi montaa tuntia ei ehdi kiivetä:)
Jopa pienen sorttiset "via ferrata"-polutkin olen selvittänyt, eli kun polku muutuu niin pystysuoraksi, ettei sitä pysty noin vain kävelemään ylös, ovat laittaneet terästatankoja portaita muka esittämään ja/tai teräsvaijereita nousua auttamaan. Mutta valjaisin en itseäni laita eli siinä mielesä vuorikiipeilijää ei minusta tule.

Nyt uutena treenimuotona pelkoja vastaan ovat riippusillat, heiluvat ja huojuvat ja lahon näköiset, hissukseen, askel askeleelta, ja voi mikä tunne, kun uskaltaa mennä yli!

Edes se, että olemme törmänneet painajaiseen nimeltä "Kun kiipeät lintutorniin, minkä rakenteet joku on käynyt sahaamassa poikki" ei ole laimentanut intoani kiivetä ja ryömiä...ehkä se on tämä viidenkympin villitys, mikä laittaa etsimään rajojaan uudestaan nuoruuden jälkeen...:)


Lämpoöisesti kannustan ja rohkaisen ja kevyesti eteenpäin puhallan kaikkia, jotka sitä tällä saralla tarvitsevat!



t.Kaarina


ps.Muistan kyllä edelleen jostain 24 vuoden takaa sen tunteen, minkä valtaan jouduimme, kun ekaa kertaa Vardööseen olimme matkalla..kun tie yhtäkkiä loppuu eikä sitä odottamaamme siltaa tulekaan vastaan...ja yhtäkkiä tien pääsä onkin reikä, ja joudumme meren alle...Ai niin, kanaalin alittava tunneli minua myös hirvittää, mutta keväällä olin valmis uskaltamaan kohdata senkin pelon, mutta suunnitelmat vaihtuivat ja se jäi siltä erää...

K.E.V:
Kanaalin ali ei ole viittinyt mennä. Mieluimmin paatilla yli kuin sillä junalla ali.
En tunneleita pelkää, pisin kai 17 kilometriä mistä ajettu

kimi:

--- Lainaus käyttäjältä: kahtaenvaihda - 23.07.2013     kello on 17:44 ---Kanaalin ali ei ole viittinyt mennä. Mieluimmin paatilla yli kuin sillä junalla ali.
En tunneleita pelkää, pisin kai 17 kilometriä mistä ajettu

--- Lainaus päättyy ---

Hyvä minä.

Jostakin syystä ajattelin, että Soleil puhuu Kielin kanavaa alittavista tunneleista ja ei ollenkaan käynyt tuo mielessä.

Tyttäreni vietti junassa toista tuntia ylimääräistä toissavuonna kun juna jämähti puoleen väliin. Edellisenä päivänä oli harjoitellut kun Pariisin metro teki tenän ja pysähtyi omaan tunneliinsa.

kaarina:
Se taisin kyllä olla minä, joka isitä kanaalin alittavasta tunnelista puhuin:) Mutta tuo tyttäresi jumittumis-juttu sinne ei mitenkäänliäsnnyt halua sitä alittaa..Joskin, hänkin sieltä pois pääsi!:)



t.Kaarina

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu

Vastaa