Aihe: Paras vetoauto?

Hyvä vetoauto soveltuu hyvin myös niihin 80% ajoista, jolloin vaunu ei ole perässä.

Myös taloudellisuus ja hankintahinta huomioiden. Isot bensakoneet tulee kalliiksi, jos paljon ajaa, ja maasturit, jos sellaisille ei ole muuta käyttöä kuin vaununveto. Nelivedollakin on hintansa niin hankkiessa kuin käytössä, vaikka sellaisen nyt hankkisinkin, jos vaunu olisi vielä vedettävänä.

Pakettiauto on lapsiperheessä vähän vaikea, vaikka sillä kiistämättömät etunsa onkin - joita taas eivät ole mukavuus ja ajo-ominaisuudet.

Eikös tuo alkovi-malli jo hiukka sitä olekin, ohjaamo ja sen päällä oleva makuutila

Tietty tuota auton runkoakin voisi hieman modata matalalattiaisemmak si sijoittamalla kaikki säiliöt sivuille => keskelle autoa matalallakin auton kokonaiskorkeudella täyskorkea kävelytila => jos auton korkeudesta ei kuitenkaan tingittäisi, saataisiin tuonne katonrajaan vaikka yhtenäistä makuutilaa koko auton pituudelta = oikeasti kaksikerroksinen auto

Onhan se. Mutta kaksikerroksisuutta hankaloittaa alkovin tikkaat, jotka ainakin meillä tukkii tien ohjaamoon.

Jälkimmäinenkin on jo keksitty, nostokatolla tosin, mikä on Suomen talvessa hivenen haasteellinen. 

Lisäksi ylhäällä oleva sänkyyn ei ole kovin mukava liikennöidä.

Pakettiauto on lapsiperheessä vähän vaikea, vaikka sillä kiistämättömät etunsa onkin - joita taas eivät ole mukavuus ja ajo-ominaisuudet.

Ajo-ominaisuudet ja mukavuus ovat subjektiivisia käsitteitä - minusta ne ovat pakettiautossa kohdallaan, ja pidän siitä korkeasta ajo-asennosta.

Mutta lapsiperheille pakettiauto ei luonnollisesti sovi. Ja tämä tuokin esiin pointtini: miten määrittää "paras" vetoauto, kun se parhaus väistämättä on riippuvaista niistä tarpeista? Monikaan ei varmaan pidä minun autoani parhaana mahdollisena vetoautona, vaikka minä juuri sen valitsin, kaikki muut vaihtoehdot läpikäytyäni!

Mutta ehkäpä nämä listat onkin tehty kieli keskellä suuta, ja otan ne vain turhan vakavasti!

Hyvä vetoauto soveltuu hyvin myös niihin 80% ajoista, jolloin vaunu ei ole perässä.

Myös taloudellisuus ja hankintahinta huomioiden. Isot bensakoneet tulee kalliiksi, jos paljon ajaa, ja maasturit, jos sellaisille ei ole muuta käyttöä kuin vaununveto. Nelivedollakin on hintansa niin hankkiessa kuin käytössä, vaikka sellaisen nyt hankkisinkin, jos vaunu olisi vielä vedettävänä.

Pakettiauto on lapsiperheessä vähän vaikea, vaikka sillä kiistämättömät etunsa onkin - joita taas eivät ole mukavuus ja ajo-ominaisuudet.

Siinä on aika hyvin kiteytettynä se oleellinen. Ja kuten tuosta käy ilmi "parhaita" vetoautoja on varmaan yhtä monta kuin on tarvitsijaa. Ja vielä henkilökohtainen talous asettaa omat rajat.
Näillä perustein meillä päädyttiin Subaruun. Omat harrastukset helpottuu reilumman maavaran vuoksi kun aina ei parkkipaikat ole bitumipäällysteisiä . Ja neliveto on tosi miellyttävä lisä moneen tarpeeseen. Pikku lapsen kanssa reilut takatilat on iso etu.  Nämä ominaisuudet oli tärkeitä hankintakriteereitä . Hyvän vetoauton maine ja hyvänä pidetty luotettavuus oli myös plussaa.  Mutta nämä on vain meidän porukan kriteereitä ja toisilla voi olla eri kriteerit.

Yleisesti ottaen pidän tänne pohjoisen oloihin aika fiksuina näitä korotettuja farkkuja joita löytyy jo useilta valmistajilta. Suurin osa niistä on tarjolla nelivetoisena tarvittaessa. Ne on vähän niinkuin sveitsin armeijan linkkareita automaailmassa.

Tuossa lienee kunnon portaat

Ajo-ominaisuudet ja mukavuus ovat subjektiivisia käsitteitä - minusta ne ovat pakettiautossa kohdallaan, ja pidän siitä korkeasta ajo-asennosta.

Mutta ehkäpä nämä listat onkin tehty kieli keskellä suuta, ja otan ne vain turhan vakavasti!

Subjektiivinen kyllä. Ite muistelen Transitin ratissa joskus kaiholla Touranin ajomukavuutta, varauksin toki.

-------------------------------

Hyvinkin keskellä. Tämähän on ennakkoon heitetty juhannusprovo, ja tästä vielä syttyy kunnolla... 

-------------------------------

Hyvinkin keskellä. Tämähän on ennakkoon heitetty juhannusprovo, ja tästä vielä syttyy kunnolla... 

       roihuaa...

Subjektiivinen kyllä. Ite muistelen Transitin ratissa joskus kaiholla Touranin ajomukavuutta, varauksin toki.

Tourania en muistaakseni ole ajanut, mutta Skodan penkit ja mun fysiikka ei toimi yhteen. Siskollani on muutaman vuoden vanha Octavia ja olen joutunut muutaman kerran sitä ajamaan vähän pidemmän matkan, ei hyvä. 2l dieselkone siinä toimii ihan ok ja vetäminenkin muilta osin.  Kakkosautona hänellä on muutaman kuukauden vanha Fabia ja ergonomia siinä minulle yhtä syvältä. Tässäkin kone (1,6 diesel) ja alusta tuntuu kohtalaiselta, mutta samanlaiset kirkonpenkit siinä on kun Octaviassakin.

Tourania en muistaakseni ole ajanut, mutta Skodan penkit ja mun fysiikka ei toimi yhteen.

Itsellä myös hieman vastaavat ominaisuudet ja minulle Renaultit sopii ajoergonomialtaan kuin hansikas. Tuo GS on nyt 2. Rönö talossa ja tuskitta voi vetäistä pitkiäkin ajorupeamia ilman että mikään paikka puutuu tahi kipeytyy Esim. Peugeot vaikka patonkimaan tuote se on sekin, niin ei sovi, määrätyn vuosimallin versiot ei mitenkään. Toinen polvi radiossa ja toinen cruisessa ei oikein miellytä => karsii niin Pököjä kuin Sitikoita valikoimista 307...C5 ja kaikki siltä väliltä

Mä oon ratkaissut tän ongelman siten, että mulla on henkilöauto henkilökuljetuksia varten. Pakettiauto pakettien kuljetusta varten. Moottoripyöriä prätkäilyä varten. Sitten välillä voi kurvailla erinäköisillä harrasteautoilla, joihin sellainen nelivetokin kuuluu.
Niin ja tietysti retkuiluauto retkuiluajoa varten.
Perävaununa on Muuli, jolla kulkee lähes kaikki roju, mopoista lähtien. Sitten jos mikään ei riitä, niin otan pikku Massikan ja kytken siihen peräkärryn. Sillä menee sitten jo vaikka p*askakuorma.

Kaikille näille vekottimille on yhteisenä tekijänä olematon arvo, mutta jokaisellahan on harrastuksensa.

Mä oon ratkaissut tän ongelman siten, että mulla on henkilöauto henkilökuljetuksia varten. Pakettiauto pakettien kuljetusta varten. Moottoripyöriä prätkäilyä varten. Sitten välillä voi kurvailla erinäköisillä harrasteautoilla, joihin sellainen nelivetokin kuuluu.
Niin ja tietysti retkuiluauto retkuiluajoa varten.
Perävaununa on Muuli, jolla kulkee lähes kaikki roju, mopoista lähtien. Sitten jos mikään ei riitä, niin otan pikku Massikan ja kytken siihen peräkärryn. Sillä menee sitten jo vaikka p*askakuorma.

Kaikille näille vekottimille on yhteisenä tekijänä olematon arvo, mutta jokaisellahan on harrastuksensa.

Mahtaa olla palkkapussi pullea jos jokaiseen vekottimeen veroja maksat..no, niin kuin sanoit harrastus maksaa.

Moottoripyörä no nyt on ainakin verovapaa. 

Moottoripyörä no nyt on ainakin verovapaa. 

No vakuutukset sun muut..tyttärellä kevari ja mulla mopo, hitto kyllä maksaa niin, kevarilla ajoa n3-4kk-> n600€ mopolla vähän vähempi..

Mullakin on vehkeitä sen verran, että jo verot ja vakuutukset pakottaa ajattelemaan monikäyttöisyyttä. Kun tarvii rahaa myös noiden vehkeiden käyttöön.

Tai sitten hankkimaan mahdollisimman pienillä käyttökuluilla toimiva väline, jollaisena Aygo on osoittautunut hyväksi. Kun ei ole ammattilainen vehkeiden ylläpidon saralla, niin päivittäiseen käyttöön (tai vaikkapa pitkille reissuille) ei voi ostaa olemattoman arvoista.

Vene on myös verovapaa - nykytilanteessa olen hivenen huolissani siitä, että moottoripyöriltä ja rekisteröidyiltä veneiltä voi verovapaus lähteäkin.

Mahtaa olla palkkapussi pullea jos jokaiseen vekottimeen veroja maksat..no, niin kuin sanoit harrastus maksaa.

Ja jo yksistään noiden pakolliset vakuutuksetkin tekee pienen omaisuuden