Aihe: Ulkosuomalainen

Ja minä en ainakaan koskaan tule Luopumaan Sipusta Ystävänä,on monen monta ajastusta tästä maailmasta ja asioista kahden kesken rupateltu ja Vieläkin ollaan Hyviä Ystäviä Elikkä pitäkää kiinni niistä oikeista ja Aidoista Ystävistä jotka Ovat Tukena myös Niinä Vaikeina Aikoina

risto reipas olet aina ISO YSTÄVÄIN 
(enkä tarkota nyt kokoa vaikka kokonaan oletkin YSTÄVÄIN    )

risto reipas olet aina ISO YSTÄVÄIN 
(enkä tarkota nyt kokoa vaikka kokonaan oletkin YSTÄVÄIN    )

Tuli aivan tippa silmään lukiessani noita viestejä niin ihanoita asioita täällä kirjoiteltiin. 
Olette kaikki suuremmoisen ihania!   

"Ole ylpeä itsestäsi ja nauti niistä asioista joista itse pidät."
Niin olenkin ja niin nautinkin suuresti. Tämä haave ja unelma kun on elänyt alle 10v niin kyllä tästä ihanasta uudesta elämä vaiheesta silloin nautitaan.

"Ja Wineltä se löytyy passeli, sopeva ja hyvä kuva tekstiin kuin tekstiin!"
Ja Wine osaa kirjoitaa mukavan kaunita asioita. Tervetuloa Baijeriin! Taidat kuitenkin haluta lämpimämpään.

"älä välitä noista "ystävistä" jotka ovat nekatiivisia vaan valitse ne jotka iloitsee kansasi"
En välitäkkään mutta on ikävä kohdata joitakin, joita on pakko kohdata. Niitä "ystäviä" on jäänyt tässä matkan varrella pois. Minusta ystävät elävät mukana suruissa ja iloissa. Toisen ilo on myös minun ilo, toisen suru on minun suru.

Sipu, niin se on, että ystävät voi valita mutta suku joutuu joskus kärsimään.

Minusta minä olen hyvin suomalainen ja isänmaallinenkin. Ei se, että on aina ollut hyvin kiinostunut muista kultuureista, tee minusta yhtään vähemmän isänmaallista. Tuon suomalaisuuden esille kyllä usein.
Tänäänkin minä sen kerroin postimiehelle.  Hah
Jopa käsilaukussani on Suomen lippu pinssi ja pieni Suomi hirvi.
En halua olla venäläinen mutta imartelevaa oli kerran asuntoautoliikkeess ä kun luultiin espanialaiseksi. 
Rakastan kyllä uutta kotimaatan suuresti suomalisuudestani huolimatta.

 

Soleil uskon kyllä sen
että kotomaa ei taakse jää
vaan syömessä kulke aina mukana 
itse vaan olen niin pinttynyt kotimaahan
ja tähän kotopaikkaani
joka on oma pieni paratiisini 
ja hartain toiveeni on
että täältä saisin sitten aikanaan poistua
ns. suorin jaloin 
ja kun olen tällänen kototyyppi
niin en kotomaassakaan voi olla pois kotoa
kuin korkeintaan 3 päivää
ja sitten iskee koti-ikävä 10:lä 
en vois asua kaukana lapsosista
kun jo täälläkin heitä ikävöin 
vaikka matkaa ei ole kuin 250 km suuntaan tai jotain 

 

Eihän se ulkomaille muutto isänmaallisuutta välttämättä muuta mihinkään.

Itse katsoisin että Suomalainen on ulkomaille mennessään vientituote, näkee muunmaalaisetkin kuinka hienoa kansaa ollaan

Sipu, on suuri rikkaus että on erinlaisia ihmisiä. Ajattele jos kaikki olisi sinun tai minun laisia. Eipä se taitaisi olla mukavaa silloin?  Mutta yhdessä jakamalla ja kertomalla asioita, eri näkökulmia, tulee toistemme elämästä rikkaampi, toinen antaa toiselle toista. Minä en arvosta pätkääkään merkki vaatteita tai hienoja autoja, maalista ovat. Onni ja onnellisuus syntyy muusta.

Sipu, ikävöin niitä aikuisia Lapsosia ja tiedän että aina eron jälkeen on pari kurjaa päivää. Kuule, nyt me olemme yhdessä enempi kuin jos asuisimme samassa kaupungissa, hassua mutta totta. Silloin oli yleensä että 1-2h viikossa käväsivät siinä. Siitä ei hirveästi kerry vuodessa. Nyt kun ovat vaikka 6päivää täällä, se on 100% yhdessä oloa ja tekee jo enempi kuin Suomessa ne pika käynnit koko vuotena. Tietysti en voi nyt kutsua syömään ja maistelemaan tuoretta pullaa, vaikka semmoisenkin viestin voin lähettää.

Kyllä tuosta minun kokemasta ongelmasta olen puhunut muidenkin ulkosuomalaisten kanssa, ei se ole vain minun kokemaa. Eräs pitkään ulkomailla asunut sanoi, ettei hän koskaan kerro mitää. Vasta sitten kun kysytään. Ettei hän aiheuta pahennusta kellekkään. Minusta tuo on väärin, niin väärin, että meidän ulkosuomalisten pitää vaijeta. Minä jos kerron se ei tarkoita sitä todellakaan että leuhkisin, ei laisinkaan. Ei ole mitään edes millä leuhkia. Vaan tarkoitus on jakaa ja surulliseksi tulen jos minut tulkitaan väärin. Itse olen tosi kiinostunut kuulemaan toisten tarinoita, ne ovat suuria elämän rikkauksia.

Elämä on aika ihmeellistä. Ihmettelen usein sitä miten rakkaalta ja kotoiselta tämä etelä-Saksa tuntuu, miten se on heti tuntunut. Ei Suomessakaan mikään paikka näin kodilta. Olemme miheni kanssa löytäneet kotiseudun täältä vasta nyt. Tuo on aika käsittämätön tunne. Kun pienenä tyttönä puhuttiin Norjassa asuvasta tädistäni kuinka hänellä on päässään kaksi pyörtiäistä ja sen tarkoittavan asuvan kahdella maalla. Voi kuinka onnellinen oli kun nuo kaksi pyörtiäistä oli minullakin, olin onnekas. Haave Alppien lähellä asumisesta eli aina sisälläni ja puheissani. Voi sitä tunnetta kun hyvällä ilmalla ne Alpit näkyvät nyt kotikylällemme. Kiitos siitä elämmälle.

Kaikille sanon haaveilkaa ja kulkekaa kohti unelmia. Jos yhtään olet haaveilut asuvasi ulkomailla tai vaikkapa muuttavasi Suomessa asumaan eri paikkaa, toteuta ne haaveesi. Heittäkää nurkkaan, sit kun, mut kun,.. Jos olet työttömänä, lähde sinne mistä töitä saat. Saksasakin on valtava pula työntekijöistä.

Jos teillä on tuttavia ulkosuomalisena, olkaa kiinostuneita heidän elämästään. Ettei heidän tarvitse kokea niinkuin minä ja moni muu.

Soleil oli tuossa hyvää sanomaa
ja vaikka tuo vanhin tyttäreni asuukin
tuolla kaukana
niin tulee tänne meille aina ajan kanssa
ja silloin ollaan koko ajan yhdessä
mutta aina vain niitä pieniä ikävöi
jotka harvaan nähtyinä kasvavat vinhaa vauhtia
kysyin nyt mumminkullalta 8v.
että tuletko mummilaan kesälomalla
pärjäisitkö täällä ukkin ja mummin kanssa
jos tullaan hakemaan sinut viikoksi vaikka ?
hän vastat reippaasti
en pärjää 
on kans niin koti-ihimen tuo pikkuinenkin
ja niin äidinpoika 
meillä tämä koti-ihmisyys kulkee suvussa
ja ollaan hirween sukurakasta porukkaa 

mutta toki
koti on siellä missä on sydän
ja se voi olla vaikka siellä saksassa
espanjassa ,jossa on minullakin muutama ystävä
ja jonne olen saanut kusuja
mutta se tuntuu niin kaukaiselta paikalta
etten sinne omalla tupa-autolla lähtis
vaan lentäen ja äkkiä takas
jos joskus sinne menisin 
tässäkin asias olen poikkeus
täällä Orginsivuilla
kun en tunne mitään mielitekoa ulkomaihin 
ja jos sinne menenkin
niin sitten lentäen
laivalla tai jopa junalla
mutta omalla tupa-autolla
ei tee mieli lähteä seikkailemaan pitkin ulkomaita 

olen näitä kotosuomen kulkijoita 
ja vaikka tätä onkin kierrelty ristiinrastiin
niin aina löytyy kolkkia
joissa ei olla käyty
ja niitä on monia 

Sipu, koita houkutella Mumminkulta jäämään. Aluksi vaikka yhdeksi yöksi tai päiväksi. Huomaa kuinka mukava on olla mummin ja papan hellittävänä ja keskipisteenä ilman muita. Pian haluaa sitten useastikkin tulla. 

"Itse katsoisin että Suomalainen on ulkomaille mennessään vientituote, näkee muunmaalaisetkin kuinka hienoa kansaa ollaan "

Kyllä täällä hyvää mainosta tehdään. 

Olen onnellinen,..
http://www.youtube.com/watch?NR=1&v=dnkGSNct0SE&feature=endscreen

Ulkosuomalainen on suomalainen joka vain asuu rajojen toisella puolella 
Mikä voi närästää - oma halu olisi tehdä yhtä suuri ratkaisu ja repäistä ja lähteä-mutta rohkeus/viitseliäisyys/ mukavuudenhalu
voi estää. Siksi pieni tiedostamaton kateus. Ja kun toinen vielä kertoo tietenkin mukavia asioita ulkomailta, voi tuntua liiankin unelmalta koko elämä. Unohtuu että arki se on sielläkin. Samoin kuin kotona on hyviä ja huonoja asioita.
Minulla serkku naimisissa Sveitsissä. Joskus tulee olo että kertoo meille "Besser-wisser" tyyliin miten Suomen asiat tulee järjestää.
Kerran sanoi että samoin käy Sveitsissä- kertoo siellä mikä on Suomessa paremmin järjestetty -ja toiset ei tykkää.
Ei se silti tarkoita että olisi sokea puutteille tai mikä ei niin hyvin ulkomailla tai Suomessa. Ne on vaan erilaisia paikkoja eri pelisäännöillä.
Omaa kokemusta vain yhden kesän työaika Ruotsissa. Olen kiitollinen siitä. Sai kokea erilaista ja oli ilo palata opiskeluja jatkamaan kotiin.
Huomasin että kiva käydä, viihdyn paremmin täällä Suomessa. Vaikka paras olla sanomatta ei koskaan... 

Monta sataatuhatta suomalaista närästi -60 -70 luvulla kun piti lähteä ruotsiin. Ei tarvinnut silloin kysyä missä maassa on hyvää ja missä huonoa. Suomessa työttömyys ja ruotsissa töitä. 

Armejan jälkeen läksin 1980 ensi kerran ulkomaille ja palasin viiden vuoden jälkeen takaisin aika paljon nähneenä ja kokeeneena. Sitten tein hommia paljon ja olin kirjoilla suomessa, mutta käytännössä en koskaan ollut kuukautta pitempää suomen rajojen sisäpuolella. Seuraavan kerran poistuin virallisesti suomesta 1995 ja en ole sen jälkeen siellä asunut.
Mutta syötävä se on täällä vierailla maillakkin, siivottava ja hoidettava muutkin arkiset askareet. Ainut ero on suomessa asumiseen, että kun täällä asuu ja suomessa on jotain omaisuutta, niin vero-ilmoitus on vässättävä molempiin maihin. Eli kaupantekijäisinä on saanut molempien maiden byrokraatien taidon näytön sekavasta paperista. Usein kuulee näiltä uusilta tulijoilta miten täällä on kaikki huonosti ja vuoden päästä ne alkaa kehumaan kuinka kaikki on hyvin  täällä ja suomessa huonosti. Ja kymmenen vuoden jälkeen sitä alkaa ymmärtämään jo pikkaisen paikallisia ja heidän tapojaan joita se alun ensirakkaus on siloitellut, kuten aika on suomesta poissa ollessa siloitellut ne suomalaiset käytännötkin kultareunaisiksi.Sa attaahan se olla että joskus palaan, mutta saattaa se olla etten palaa.
Mutta poika, joka ei ole koskaan asunut suomeessa, puhuu paljon miten olisi kiva asua suomessa.

Bavaria, olet jo pitkään ollut ulkosuomalainen. 

Olen huomannut, että niin moni ulkosuomalinen ei viihdy sen takia kun ollaan liikaa vain kotona ja ei ole ystäviäkään. Me kun olemme niin uteliata näkemään ja kokemaan niin ensimäisen 3kk aikana kiertelimme lähi kyliä ja kaupunkia enempi kuin monet monta vuotta asuneet. Jos ei olisi karavaanari- ja kissanäyttelyharras tusta niin kyllähän elämä ei olisi näin mukavaa. Voisi olla tylsääkin.

Nyt kisua kuivaamaan.