Kerran nuorena poikana olin yleisessä saunassa, jossa kovikset heittivät löylyä kilpaa. Mukavaa siellä ei ollut kellään.
Sitten saunaan tuli aika karskin näköinen mies käsivarret vahvasti tatuoituina. Hän kertoili aika matalalla äänellä, miten heillä Kakolassa toimittiin, kun oli viikon kohokohta päästä saunomaan. Siellä oli tapan nauttia saunomisesta, eikä pelleillä. Hän kysyi kovilta pojilta, jotta tietävätkö he miten siellä pellejä käsitellään. Eivät jääneet arvuuttelemaan, vaan poistuivat vähin ääniin.
Silloin itsekin oivalsin saunomisen syvällisemmän merkityksen. En koskaan saunassa heitä lisää löylyä, kysymättä muidenkin mielipidettä.
Minä oivalsin myös nämä asiat aikanaan Raahen tekussa virallisella saunanlämmityskurss
illa. Saunassa pitää viihtyä kaikkien siellä olijoiden. Jos joku haluaa muiden mielestä liian kovia löylyjä, ne on otettava silloin kun siitä kärsijöitä ei ole paikalla. Löylynheittäjä seuraa muiden saunojien ilmeitä ja eleitä ja jos joku näyttää kärsivän, pitää kysyä lupaa löylynheitolle - mielummin jo ennen kuin se löyly menee jonkun mielestä sopimattomaksi.
Tärkein sääntö näissä SFC/leirintäaluesaunoissa on se, että löylynheittäjällä on aina pää ylimpänä - jos se ei suorana istuessa yllä jonku pitemmän miehen kaljua ylemmäksi, niin lauteella ei kuitenkaan tarttee alkaa seisoon. Löylynheittäjä istuu myös ylälauteella koko heittämänsä löylyn loppuun.
Jos Risto istui ylälauteella suorana koko löylynsä ajan, saa naapuri pitää mölyt mahassaan - jos taas löylynheittäjä oli irvokkaassa köyryasennossa, on Ristolla vakavan itsetutkiskelun paikka.