Kyllä koulukaverit on maailma vienyt. Jos ei mullan alle, niin länsinaapurissa ovat eläkkeelle laskeutumassa. Se oli monen -40 -50 luvun vaihteessa synyneen kohtalo lähteä Ruotsiin. Silloin ei ollut tapana jäädä peräkammariin tonnikalaa ja makaronia syömään. Ja jos olisi ollut leipäjakelua, arvo ei olisi antanut mennä jonon jatkoksi. Moni valitsi, kylläkin jatkoksi menon. Mutta köyden. En sitä sano etteikö meillä ollut hauskaa yhdessä suurena ikäpolvena. Kouluja nousi joka niemeen notkoon ja saarelmaan. Kyläkauppoja oli samoin runsaasti. Tanssipaikat ja kylän raitit oli tupaten täynnä. Silloin oli vipinnöö. ...Oi niitä aikoja.




