Aihe: Orgilainen käyttäytymistapa

No, vien lukijan nyt sivuun otsikosta.

Kyse on korealaisesta neuvottelu- ja kauppakulttuurista ja tavasta ilmaista ihmisten tuntoja, kertoa viestejä, sanoa ei, jatkaa neuvotteluja menettämättä kasvojaan.

- Käyntikortti ojennetaan aina kaksin käsin
- Ojentaessa tulee kumartaa
- Ojentaessa tulee hymyllä
- Koskaan ei sanota vastauksessa EI
- Sanotaan ehkä, kyllä mutta jne
- Jätetään takaportti vastaneuvottelijall e
- Rakennetaan vastaus aina niin, että vastaajan on helppo vastata myöntävästi ( esim. "olettehan ystävällismielinen kansa")
- Muistetaan ylistää, kehua neuvottelukumppania

Jaa´a, olisko tuossa säännöstöä orgilaiseksi käyttäytymistavaksi .  Jos sellaista ylipäätään tarvitaan.

Aasialaisessa positiivisessa elämänmallissa on paljon sellaista mitä arvostan, mutta kaikkea en. Itsestäni on täysin sietämätöntä sellainen käytös, missä ei selkeästi sanota "ei". Silloin minusta ihmisten välisestä kanssakäymisestä puuttuu rehellisyys, luottamus siihen, että se mitä sanot, on sitä mitä tarkoitat.
En halua joutua arvailemaan toisen sanomisen tarkoitusperiä, vaan haluan luottaa, että jos sanot näin, tarkoitat sitä myös.
Enkä voi sietää mielistelyä. En siis olisi hyvä aasialainen:)

Ei oikeastaan tarvitse mennä edes Pohjois-Afrikkaan vaan Etelä-Eurooppa riittää tarjoamaan esimerkkejä siitä, kun halutaan "olla menettämättä kasvot". Ollaan saatu useamman kerran "ohjeet" miten jonnekin pääsee, vaikkei neuvojalla ole ollut hajuakaan paikasta minne ollaan tietä kysytty...eipä ole kauhean hauskaa niiden ohjeiden perässä kulkea, paljon reilumpa olisi ollut sanoa "valitettavasti en tiedä"....

Olen kuullut, että suomalaisia arvostetaan juuri rehellisyydestä, jos me sanomme että tervetuloa kylään tai lupaamme auttaa tai annamme ohjeet kulkea jonnkein, kaikki on totta!


Anteeksi Olli jos nyt heti alkuun lyttäsin täämän, mutta kai tämä voi herättää lisää keskustelua, kun joku heti pani ranttaliksi:)



t.Kaarina

Jo vain mieleni minun tekevi, jotakin Wiininnakertajalle vastailla, vaan kun pikkasen eppäilen että siitä turhaa älämölöä voisi syntyä? Mutta jos kuitenkin, uhkarohkiasti vaan. 

Moneen kertaan näitäkin olen jupissut, mutta haetanneeko tuo mittää?

Siis pikkasen enemmän sitä sietokykyä ja suvaitsevaisuutta meille itsekullekin. Ei aina tarvitse nähdä mörköjä jutussa jossa sellaisia ei ole. Eikä se primitiivireaktio ole useinkaan paras tapa vastailla, toisen kirjoitukseen! Vaikka se huumorintaju on meillä kaikilla omanlaisensa niin hyvä olisi hyväksyä myös se toisenlainen huumori, muu kuin se paras ja ainoa, omansa! Tervettä itsetuntoa, sitä meille kaikille toivoisin. Itserakkaus on eri asia ja usein vain mielikuvituksen tuote, toiselta. Itsensä hyväksyminen on edellytys myös sen toisen hyväksymiselle. Toisen kunnioitus on edellytys odotukselle omalle osalle sitä kunnioitusta. "Jokainen ihminen on laulun arvoinen ...", yksi on hyvä yhdessä toinen toisessa! Tiedossa, osaamisessa, taidossa jne.! Näitähän riittää!

Nämä kaikki seikat ovat meidän kaikkien tiedossa ja ymmärryksessä, silti niitä törmäilyjä keskinäisissä kanssakäymisissä aina vain esiintyy. Kumma juttu?
Asennekysymys, ennakkoluulot, kateus ja kauna, vittumainen luonne, ankea lapsuus jne. jne., kyllä selityksiä ja syitäkin aina löytyy! Silti, 'hillitte ittes'! :-) 

Asennekysymys, ennakkoluulot, kateus ja kauna, vittumainen luonne, ankea lapsuus jne. jne., kyllä selityksiä ja syitäkin aina löytyy! Silti, 'hillitte ittes'! :-) 

siinäpä tuli päivän viisaus lyhykäisyydessään.

Tuohon Winen listaan voisi lisätä myös sitä toista puolta. Nuot ohjeet käy muuten suoraan myös japanilaisille.

Kun saat käyntikortin, ota se vastaan kaksin käsin. Ole siitä kiinnostunut ja tutki sitä tarkkaan. Kortin voi laittaa esim puvun tai kauluspaidan rintataskuun, mutta sitä ei saa koskaan työntää housun perstaskuun - kuten suomalaiset aina tekee.

Jaappanilaiset ja kiinalaiset oppii todella nopeasti sen että suomalainen sanoo asiat kiertelemättä suoraan. Samalla saavat oppia myös sen, kun vähäpuheinen suomalainen asian sanoo se yleensä kyllä sitten on niin.

Tähän sopii hyvin tämä kertomus ja pienen pojan viisaus:


Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin kerran tutkimaan erästä Irlanninsusikoiraa.
Koiran omistajat, pariskunta ja heidän 6-vuotias poikansa, olivat kaikki hyvin kiintyneitä lemmikkiinsä.

Tutkittuani koiran totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, että en voinut tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Koira voitaisiin saattaa viimeiselle matkalleen heillä kotona, turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä.

Seuraavana päivänä, kun menin nukuttamaan koiraa, tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani. Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa. Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.

Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan kuin ihmiset. Silloin poika sanoi: "Minä tiedän miksi".
Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan.

Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä. Poika jatkoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."

Weli Winemaker!  Mitä? onko Kim Ilin maassa käyntikortteja?  Eikö niitä olekaan syöty.....
Hyvä on, hyvä on... ymmärrän,  että tarkoitat Park,ki Koreaa.  Olisko sieltä pohjoisen puolelta kuitenkin jotakin mallia.  Vaikka sellaista aaltojen tekoa johtajille....?

 "Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."

Olipa viisas poika ja oivaltanut elämän viisauksen jo varhain. Ihanaa, rakastaa ja olla kiltti, on mielestänikin tie hyvään elämään ja onneen.

Toivottavasti pienen pojan viisaus ei mene kuuroille korville.
On sen verran hyvä

Itsehillintä ja asiallisuus on toki ihailtavaa, mutta aasialainen käytös käytännössä ei. Jos kuulet päivästä ja viikosta toiseen "to molov, to molov" hokemaa, eikä homma valmistu milloinkaan, alkaa epäillä onko tuokaan toimintatapa oikea. Mutta ymmärrän kyllä mistä oli perimmiltään kyse, ei olisi pahasta vaikka pari kertaa mietittäisiin mitä kirjoiteltaisiin.