Tuota noin......... Jos oireita on joskus ollut se ei tarkota sitä että kannattas tuudittautua siihen uskoon ,ettei mitään hälyyttävää ole.
Olin itse siinä uskossa 2-3 vuotta sitten kun jouduin käymään kardiologilla ihan vaan joskus ilmenevien rytmihäiriöiden tähden. Ennen sitä kardiologin käyntiä oli se Holzer seurantalaite
vuorokauden kannettavana,mutta silloin ei siihen ollu tallentunu ilm.mitään hälyyttävää.
Nyt vuoden vaihtuessa olimme tuttavapariskunnan kanssa ottamassa uutta vuotta vastaan
Porin Toejoen työväentalolla ja mukana oli tietty hiukan miestä väkevämpää eväänä.
Ehkä siinä oli ollut päivällä jo hiukan enemmän rasitusta, lumihommia ja sen semmosta ja sitten se illan juhlinta meni hiukan liian raskaan kautta.Sitä kun ei aina tahdo muistaa että ikää on jo sen verran ettei sitä tarttis troppata niinkö nuorempana.
Kotio tultiin kyllä hyvissä ajoin jo 1-2 välillä ,mutta heräsin aamuyöllä siihen kun sydän löi miten sattui ja vauhtikin tuntui olevan aika kova.Mitään lääkitystä ei ollut ottaa ,edes kamferitippoja ja ajattelin siinä että pitäsköhän herättää puoliso ja lähtee lasareetiin,mutta päätin kumminki ootella josko se siitä tasaantuis kun ei mitään erityistä kipua ollut.
Muistan olleeni aika pitkään hereillä ja lopuksi olin sitte nukahtanu ja heräsin vasta aamulla joskus 10 maissa.
Herätessä huomasin edelleen sydämen lyövän epätahdissa joskin toisinaan meni ihan normaaliin tahtiin hetken aikaa.
Olin siitä sitte vaan pikkuhiljaa ja koska uudenvuodenpäivä oli maanantai ja se pompottelu vaan jatkui niin päätin tiistaina mennä terveyskeskuksen kautta ja tilata lekurilta aika jotta asia joskus tutkittaisiin.
Kävi kuitenkin niin että vastaanottovirkaili
ja patisti jäämään heti tutkittavaksi ja ei aikaakaan kun olin jo tipassa ja koko päivä meni siinä tarkkailuhuoneessa maatessa.
Lääkäri antoi jotain lääkitystä tipan mukana ,olikohan beetasalpaajaa ja pumppu alkoi pikkuhiljaa rauhoittumaan.
Kokeitakin otettiin jos vaikka mitä ja niitä varten piti tilata uusi lääkäri aika.
Muutaman,ehkä 3viikon kuluttua olin kuulemassa kokeitten tuloksia,koska aikoja oli vaikea saada ja tällöin lääkäri kertoi että olisi enemmän kuin tarpeellista tutkia sydän paremmin koska rytmihäiriö oli jatkunut niinkin pitkään. Vieläkin saattoi tunnustellessaan löytää häiriön
Sain taas Holzer tallentimen kannettavaksi ja pidin sitä tammi-helmikuun vaihteessa vuorokauden.Kesti kuitenkin taas 3 viikkoa ennenkuin pääsin kuulemaan tuloksia ja nyt oli laitteeseen tallentunut useita rytmihäiriöitä ja sykkeessä oli ilmennyt eräänlaista lepatusta.
Tämän johdosta joudun nyt tänäpäivänä ensimmäistä kertaa elämässäni aloittamaan marevan hoidon koska veri oli niin vahvaa ,että lääkärin mukaan on ilmeinen aivohalvauksen vaara syystä että jompaan kumpaan sydämen eteiseen tai kammioon saattaa kehkeytyä hyytymä tuon lepatuksen seurauksena ja joka voi kulkeutua aivoihin ja aiheutta siellä tukoksen.
Lisäksi on tulossa joko rytmin siirto tai mahdollisesti katetripalpaatio ,joka tarkoittaa sitä ,että
lepatusta aiheuttava viallinen hermo- osa eliminoidaan .
Myös rasituskoe on tulossa.
Sattumoisin siinä labraan pääsyä odotellessani oli myös yksi hiukan iäkkäämpi pariskunta odottamassa kokeisiin ,ja mies joka nyt oli jo 82 vuotias,kertoi että hän on elänyt jo hiukan yli 30 v. siitä kun hänelle tehtiin ohitusleikkaus 50 vuotiaana ja on siitä asti joutunut syömään marevania ja sen lisäksi beeta salpaajaa. Sanoi ,että Vaimo oli silloin hänen pelastuksensa kun pakotti hänert lähtemään leikkaukseen ,kun hän ei olisi millään lähtenyt siihen leikkaukseen ,kun niitä ei silloin ollut vielä kovin montaa tehty ,mutta sanoi että varmasti olisi ollut ilman sitä jo ajat sitten maan povessa .
Kertoi vielä ettei sitä marevania missään tapauksessa tarvitse pelätä ja se pitäisi olla kaikilla 50 v. joilla vähänkin on sukurasitusta.
Helpotti aika paljo se keskustelu omaa olotilaa sillä hetkellä
Jos ei muuta niin oli siitä se hyöty että tipaton on jatkunu ja jatkuu ainaki toistaseksi ,että tämmöstä tänä armon vuonna -13.
.Kova närästyksenomainen kipu voi myös olla tukoksen merkki.Itsellä kaikista kipeimpänä oli käsivarret,olkapäät ja leukaperät.Rinnassa kova painon tunne.Lääkäriin HETI kun tällaiselta tuntuu,ei mitään konjakkiryyppy hoitoja tyyliin"kyllä se tästä".Voip olla ihan hengenlähtö lähellä.
Ei ole leikin asia,jos vähänkin on vastaavia oireita,niin soittaa miulummin ambulanssin turhaan,kun ei ollenkaan. Ja ekana 112 sit vasta kaverille..
