Aihe: KELA

Ne on nämä reilun tonnin eläkkeet semosia, että näitä ei helpolla myönnetä. Kun on niin paljon niitä jokka saa kymmeniä tuhansia kk:ssa eläkettä .

Just näin..

Eli jos minua tarkoitit niin olen osatyökyvyttömyysel äkkeellä. Toinen puoli pitäisi pystyä hankkimaan työnteolla.
Mutta tässä työllisyystilantees sa missä suomessa nyt ollaan, kukaan ei ota osa-aikatöihin sairasta miestä.

Osatyökyvyttömyyselakkeestä: Rouva oli 50 %:lla työkyvyttömyyseläkk eellä toimiessaan urheilu-/uimahallin vastaavana. Ihmetteli ääneen, että pitääkö hänen sallia 50 % uijista hukkuvan altaaseen tai litistyvän punttisalilla painojen alle. Lukemattomia lääkärinlausuntoja meni KELAlle, mutta kesti yli kymmenen vuotta ennen kuin KELA myöntyi lopulliseen eläkepäätökseen.

Osatyökyvyttömyyselakkeestä: Rouva oli 50 %:lla työkyvyttömyyseläkk eellä toimiessaan urheilu-/uimahallin vastaavana. Ihmetteli ääneen, että pitääkö hänen sallia 50 % uijista hukkuvan altaaseen tai litistyvän punttisalilla painojen alle. Lukemattomia lääkärinlausuntoja meni KELAlle, mutta kesti yli kymmenen vuotta ennen kuin KELA myöntyi lopulliseen eläkepäätökseen.

  Tossa yksi yksityslääkäri puhu yhdestä postinkantajasta jolta oli käsi leikattu ja se epäonnistu eikä käsi toiminut enään,niin KELALTA tuli kirje,että voi jakaa postia toisella kädellä,että miten ne kehtaa! Me ei olla KELASSA muuta kuin sosiaaliturva tunnuksia...

  Tossa yksi yksityslääkäri puhu yhdestä postinkantajasta jolta oli käsi leikattu ja se epäonnistu eikä käsi toiminut enään,niin KELALTA tuli kirje,että voi jakaa postia toisella kädellä,että miten ne kehtaa! Me ei olla KELASSA muuta kuin sosiaaliturva tunnuksia...

Erään tutun molemmat olkapäät leikattiin ja korjattiin raudoilla onnettomuuden jälkeen, vakuutusyhtiö ja kela päätyivät siihen, että toisen olkapään vammat oli peräisin jostakin aiemmasta tapahtumasta, jota ei eritelty, ja toinen kyseisestä onnettomuudesta.

Kun nyt päästiin Karpolle asiaa linjollle  kerronpa oman perheen kohtaloa, joka nyt jo naurattaa muttei parikymmentä vuotta sitten.
Vaimo oli vakavasti sairas ja apua haettiin ympäri eurooppaa joka tietysti vei aika konkurssiin normityöläiset. Hain Kelalta jälkikäteen apua ja tuli ilahduttava kirje : teille on myönnetty sairaspäivärahaa tästä päivästä lähtien takautuvasti ja päivärahan määrä on 0.00markkaa. Niinkauan asia huvitti kunnes tuli toinen kirje,Eläkepäätöksenne on myönteinen, mutta koska teille on myönnetty sairaspäivärahaa, tulee eläkkeenmaksuun yhden vuoden karenssi.
Tänä vuonna laittoi opintotukilautakunt a yhteisesti omistamamme talon ulosottoon, koska en pystynyt maksamaan vaimon opintolainaa.

Pahinta näissä on se, että kun on heikoimmillaan pitäisi jaksaa tapella juristi/lääkäri/virkamies armeijaa vastaan yksin.
Jaksamista Risto, humööri täällä ainakin kukkii, vaikka vakavista asioita puhutaankin.

kyllä on näköjään muillakin samoin
kuin oli itselläni
ja just , kun olet sairaammillasi
voimat pois
niin kuin itsellä oli pitkän sairaalassa olon takia
niin silloin pitäis vielä jaksaa taisttella tota pyrokratiaa vastaan
mut ei vaan jaksa , ku olet kerran kipeä
ja tuossa 6 vuotis valitus kierteesä
alkoi mieleikin masentumaan
johon vak.yht . pyysi oikein erikoispsykiatrian lausunnon
että onko se mahsollista , jos mieli järkkyy
kun ensin leikataa ihminen henkihieveriin
ja sitten vielä olis pitänyt olla energiaa
taistella noita kelaa , vak.yht., pot.vak.yht. ja lopsuksi
ennakkoperintää eli verovisrastoa vastaan
josa oli joku neropää keksinyt
että toissähän silti on
vaikka makasin  raatona  sängynpohjalla 

lausuntojahan piti olla sen miljoona
ja myöskin tämä erikoisylilääkäri
joka ei ollut minua nähnyt vaan oli lukenut
sairaskertomukseni
Hän oli vahvasti sitä mieltä
että kaikki se masennus johtui leikkausvirheestä
ja minun tapauksessa olis ollut epänormaalia
jos en olis masentunut
kuin myöskin aikanaan
tuli valitusten valitusten jälkeen myöntävä päätös
niin siellä luki
myöskin yrittäjällä on OIKEUS sairaseläkkeelle
siinä vaiheessa olin jo myynyt firmani
ja kirjanpitäjäni oli poistanut sen rekisteristäkin
mutta silti lääninverovirasto
oli taas sitä mieltä ,että ennakkoveroja on maksesttava
sen laitoksen kans sain taas taistella monen monta vuotta
jo olessani sair.eläkeellä
vasta parivuotta ovat uskoneet
etten ole EX yrityksesäni töissä
lievätkö tarkistaneet asian laidan
kun ei ole koko firmaa enään kirjois ei kansis
vaan muistoissani , sitäkin rakkaampana
ja siittä ei tarvii onneksi mitään verottajalle maksaa

mutta tollaset taistelut kuluttaa ihmistä
niin psyykkeeltä kuin fyysisestikkin
alkaa olemaan aika romuna niitä vastaan taistellessa
mutta voimia taistoon ja jaksamista
toivon todella ,että noi valituskierteet päätyis myöntäviin lausuntoihin
itse kullekkin 

Näyttää vähän itsekullakin olevan "hienoja" kokemuksia. Itse olin yrittäjä lähes 30v. Meni sopuisasti kunnes vaimo sairastui. Aivorunko infarkti. Lievä halvaus. Itselleni paljon poissaoloja työstä. Sitten hän sairastui kolme kertaa syöpään.Jotka lopullisesti invalidisoi hänet. Aloin omaishoitajaksi 24/7. Sillä kaveriahan ei jätetä. Usean vuoden taistelun jälkeen hän menehtyi. Laskin joskus tämän reissun maksaneen itselleni noin miljoona markkaa. Vaikka tämä lottovoittajien maa kustansikin lääkkeet .
Raha menetti merkityksensä näissä kuvioissa. Palkkio omaishoidosta oli pilkantekoa. Sitten itse jouduin jäämään sairaslomalle. Ja kun olin yrittäjä niin sittenhän alkoikin aika rumba päivärahojen yms.asioiden kanssa. Pitkä karenssi. Välillä myönnettiin välillä ei. Tein valituksia muutoslautakuntaan. Vastaus tuli 14kk päästä. Valitus hyväksyttiin parin päivän ajalta mutta ei makseta kun summa oliniin pieni. Kun tuloja ei ollut muutamaan vuoteen. No, sitten iski verottaja. Lätki ennakoita ja lisäveroja ja niihin korotuksia. Vaikka firmallani ei ollut paljoakaan tuloja näinä vuosina. Tein 3 veromuutos valitusta. Vielä asioita veivaavat. Eivät ole päätöksiä lähettäneet. Makselen 7vuoden takaisia mielivaltaisia lisäveroja kuukausittain vieläkin ties hamaan loppuun saakka eläkkeestäni. Niiltä ajoilta kun hoidin sairasta. 
Ei enään viitsi olla edes katkera kun ei näytä auttavan. Lähinnä naurattaa.
Elämästähän täytyy nauttia vai mitä ?    Karavaani vaan kulkee !

Näyttää vähän itsekullakin olevan "hienoja" kokemuksia. Itse olin yrittäjä lähes 30v. Meni sopuisasti kunnes vaimo sairastui. Aivorunko infarkti. Lievä halvaus. Itselleni paljon poissaoloja työstä. Sitten hän sairastui kolme kertaa syöpään.Jotka lopullisesti invalidisoi hänet. Aloin omaishoitajaksi 24/7. Sillä kaveriahan ei jätetä. Usean vuoden taistelun jälkeen hän menehtyi. Laskin joskus tämän reissun maksaneen itselleni noin miljoona markkaa. Vaikka tämä lottovoittajien maa kustansikin lääkkeet .
Raha menetti merkityksensä näissä kuvioissa. Palkkio omaishoidosta oli pilkantekoa. Sitten itse jouduin jäämään sairaslomalle. Ja kun olin yrittäjä niin sittenhän alkoikin aika rumba päivärahojen yms.asioiden kanssa. Pitkä karenssi. Välillä myönnettiin välillä ei. Tein valituksia muutoslautakuntaan. Vastaus tuli 14kk päästä. Valitus hyväksyttiin parin päivän ajalta mutta ei makseta kun summa oliniin pieni. Kun tuloja ei ollut muutamaan vuoteen. No, sitten iski verottaja. Lätki ennakoita ja lisäveroja ja niihin korotuksia. Vaikka firmallani ei ollut paljoakaan tuloja näinä vuosina. Tein 3 veromuutos valitusta. Vielä asioita veivaavat. Eivät ole päätöksiä lähettäneet. Makselen 7vuoden takaisia mielivaltaisia lisäveroja kuukausittain vieläkin ties hamaan loppuun saakka eläkkeestäni. Niiltä ajoilta kun hoidin sairasta. 
Ei enään viitsi olla edes katkera kun ei näytä auttavan. Lähinnä naurattaa.
Elämästähän täytyy nauttia vai mitä ?    Karavaani vaan kulkee !

woihan helvata en muuta sano
kyllä on mätää paljon yhteriskunnassa
krr ihan ottaa päähän
eikö ne munapäät
oikeesti vois siellä verotoimistossakaan käyttää maalaisjärkeä
onkohan sen käyttö heiltä kielletty
vaiko
eivät osaa 

miten paljon on säästynyt yhteisinkunnan varoja
kun hoidit vaimoasi
eikä tarvinnut viedä hoitolaitokseen
ja nyt KEHTAAVATKIN sinulta vielä veroja vaatia
työstä jota et voinut silloin tehdä
on se vaan niin väärin krr 

Ikäviä tarinoita siitä kun asiat eivät toimi niinkuin pitäisi vaan joku "virasto/byrokratia" hankaloittaa ihmisten elämää entisestään. Miksihän se noin on? Jakaminen ja puhuminnen helpottaa kuitenkin ja tekee taakasta helpomman kantaa.

"Ei enään viitsi olla edes katkera kun ei näytä auttavan. Lähinnä naurattaa.
Elämästähän täytyy nauttia vai mitä ?    Karavaani vaan kulkee !"

Mukava kun ajattelet noin. Ei katkeruus auta ollenkaan. Pahentaa vain asiaa.

Negatiiviset asiat voi kääntää voimavaraksi, läpihän ne on käytävä mutta niihin ei saa takertua ja katkeroitua. Vaikka kova kipu on raastanut yöllä, niin silloinkin yrittää haaveilla ja suunitella niitä mukavia reissuja, pois sulkea se kipu mielestä. Vaikka aamulla vähän nukutun yön jälkeen on kankeata nousta ylös, niin silti katsoa peiliin ja sanoa että elämä on ihanaa.  Vaikka tuntuu että kaikki kaatuu päälle niin silti löytää siitä hetkestä ne pienet ilon aiheet. Niitä kyllä löytyy varmasti kun kaivaa esille ja ajattelee edes hetken niistä. Se tuo positiivisyyttä ja jopa hymynkin vaikeana hetkenä. Ja kun ne vaikeukset on voitettu tai edes helpotettu vähän niin osaa nauttia ja iloita tästä elämästä enempi. Pienet asiat tekevät sen onnen. 

woihan helvata en muuta sano
kyllä on mätää paljon yhteriskunnassa
krr ihan ottaa päähän
eikö ne munapäät
oikeesti vois siellä verotoimistossakaan käyttää maalaisjärkeä
onkohan sen käyttö heiltä kielletty
vaiko
eivät osaa 

miten paljon on säästynyt yhteisinkunnan varoja
kun hoidit vaimoasi
eikä tarvinnut viedä hoitolaitokseen
ja nyt KEHTAAVATKIN sinulta vielä veroja vaatia
työstä jota et voinut silloin tehdä
on se vaan niin väärin krr 

Niinpä, Sipu, kyllä , kyllä!
No, ajattelinkin seuraavavan oikaisupyynnön kirjoittaa isoilla kirjaimilla että voisivat laittaa sen jollekkin ilmoitustaululle ja kahville mennessään naureskella sille !

Ikäviä tarinoita siitä kun asiat eivät toimi niinkuin pitäisi vaan joku "virasto/byrokratia" hankaloittaa ihmisten elämää entisestään. Miksihän se noin on? Jakaminen ja puhuminnen helpottaa kuitenkin ja tekee taakasta helpomman kantaa.

"Ei enään viitsi olla edes katkera kun ei näytä auttavan. Lähinnä naurattaa.
Elämästähän täytyy nauttia vai mitä ?    Karavaani vaan kulkee !"

Mukava kun ajattelet noin. Ei katkeruus auta ollenkaan. Pahentaa vain asiaa.

Negatiiviset asiat voi kääntää voimavaraksi, läpihän ne on käytävä mutta niihin ei saa takertua ja katkeroitua. Vaikka kova kipu on raastanut yöllä, niin silloinkin yrittää haaveilla ja suunitella niitä mukavia reissuja, pois sulkea se kipu mielestä. Vaikka aamulla vähän nukutun yön jälkeen on kankeata nousta ylös, niin silti katsoa peiliin ja sanoa että elämä on ihanaa.  Vaikka tuntuu että kaikki kaatuu päälle niin silti löytää siitä hetkestä ne pienet ilon aiheet. Niitä kyllä löytyy varmasti kun kaivaa esille ja ajattelee edes hetken niistä. Se tuo positiivisyyttä ja jopa hymynkin vaikeana hetkenä. Ja kun ne vaikeukset on voitettu tai edes helpotettu vähän niin osaa nauttia ja iloita tästä elämästä enempi. Pienet asiat tekevät sen onnen. 

kyllä se on noin justiinsa
että positiiviset ajatukset
parantaa niin mielen , kuin ruumiinkin
sen olen tämän 11v . sairaus rupeamani aikana oppinut
ihan jalkapohjan kautta
on sen verran tökkinyt elo
mutta ,kun ajattelee ilosia asioita
niin ne kivutkin on helmompi kestää
vaikka kieltämäti
kun ei pääsyt liikkumaan
alkoi seinät kaatumaan suraan päälle
ja silloin ei ollut helppoa ajatella positiivisesti
mut olen oppinut sen taidon
ja viimeksi , kun vietiin leikkaussaliin
niin en saanut sitä rauhottavaa lääkitystä osastolla
ja sanoinkin hoitajalle
että saatan saada paniikkin jonkin laisen
no jossain vaiheessa hoitaja jotain puhuikin jotain 
niin en sitä kuulut
enhän ollut siellä koko sairaalassa
vaan omissa ihanissa muistoissani
ihan muualla
ja kun tajussin missä olen
olinkin saada slaakin nimittäin
kun alkoi kaiken laiset aku-ankat ja mikkihiiret
hyppimään päin silmäverkkoa
olihan hoitaja minulle kertonut
että leikataan lasten leikkurissa
mut , kun en ollut siellä sairaalassa
mielikuvissanikaan
niin en moista kuullut
vaan luulin jo hetken
tuon pienen järjenvalon sammuneen jo lopullisesti uuh 

 

No vaille kolme vuotta sitten piti ns.Erota emännästä kun ei tullut 6kk rahaa mistään ja marssia sosiaalitoimistoon ja hävetti saatanasti mutta löyty rahaa,silmälasit sain ja asuntoa olivat hommaamassa,kun eivät suostuneet maksamaan kausipaikkaa vaunulle sanoin heille,että se ois niillekkin halvempi vaihtoehto mutta ei,kun se ei ole asunto,no vein asunnon hakupaperit jva ja sanoin,että laittavat alinmaiseksi koska en kehdannut ottaa asuntoa,kun on niitäkin jotka tarvitsevat sitä.Olihan minulla vaunu missä asua,kohta varmaan sama rumba edessä,että HYVÄ SUOMI..

Muistan kun miehen kanssa muutettiin yhteen ja mies haki silloiseen asuntoon vuokra-asuntoomme asumistukea. No sitähän ei tietenkään mun miehelle myönnetty, sillä olin itse alaikäinen ja isäni elatusvelvollinen.. En vaan keksi mikä laki sanoo että mun isän täytyy mun nykyinen mieskin elättää...

Miehen armeijan ajaksi minäkin muutin kirjani pois asunnosta, sillä 1000 mk:n opintotuella en olis millään pystynyt vuokraa (1600mk) yksin maksamaan (kun sillä rahalla piti vielä syödäkin ja hoitaa oppikirjat yms)

Muuten en ole VIELÄ saanut KELAn kanssa kauheen pahasti suksia ristiin. Ja toivottavasti ei tarvis koskaan laittaakaan. 

No vaille kolme vuotta sitten piti ns.Erota emännästä kun ei tullut 6kk rahaa mistään ja marssia sosiaalitoimistoon ja hävetti saatanasti mutta löyty rahaa,silmälasit sain ja asuntoa olivat hommaamassa,kun eivät suostuneet maksamaan kausipaikkaa vaunulle sanoin heille,että se ois niillekkin halvempi vaihtoehto mutta ei,kun se ei ole asunto,no vein asunnon hakupaperit jva ja sanoin,että laittavat alinmaiseksi koska en kehdannut ottaa asuntoa,kun on niitäkin jotka tarvitsevat sitä.Olihan minulla vaunu missä asua,kohta varmaan sama rumba edessä,että HYVÄ SUOMI..

tekis niin mieli neuvoa
että vaihda väriä
puhu mamukieltä
niin eiköhän heru ekuja 
en ole rasisti en oikeesti
mutta , kun nyt näitä juttui lukee
niin tuollainen vaan väkisinkin tuli mieleen 

tekis niin mieli neuvoa
että vaihda väriä
puhu mamukieltä
niin eiköhän heru ekuja 
en ole rasisti en oikeesti
mutta , kun nyt näitä juttui lukee
niin tuollainen vaan väkisinkin tuli mieleen 

Toivon mukaan elokuussa ei tartte enää tänne maksella veroja