Aihe: Monessako polvessa?

Ensimmäisessä polvessa ja toivon jatkuvan.

Monesti olen miettinyt millainen mies on ollut isäni pappa/ pappani isä? Hän kuoli vähän ennen syntymääni. Olisi rikkaus tietää mitä hän ajatteli mailmasta ja elämästä kun hän 1900 luvun alussa lähti Amerikkaan kaivoksille töihin? Millainen matka hänellä on ollut siihen aikaan kun lähti maalta pohjois-Suomesta suureen mailmaan?
Hänessä on varmaan ollut tätä karavaanarin halua kokea ja nähdä mailmaa.  Jopa suuremmoista seikkailuhalua ja rohkeuttakin tuohon aikaan eläessä.
Aika pienestä oli kiini ettei minuakaan olisi olemassa? Hän oli ollut käymässä Suomessa lomalla ja rakastui. Päätti olla lähtemättä takaisin Amerikkaan vaikka laivalippu oli ostettuna Titaniciniin. 

Aika pienestä oli kiini ettei minuakaan olisi olemassa? Hän oli ollut käymässä Suomessa lomalla ja rakastui. Päätti olla lähtemättä takaisin Amerikkaan vaikka laivalippu oli ostettuna Titaniciniin. 

Jaa´a Soleil, elämä on joskus !

No meillä pojat ei nyt noin kovia karavaanareita ole mutta monta kertaa kuulee heidän suustaan että milloin mennään matkailuautolla reissuun, nuo meidän reissut nyt ei kovin kummoisia ole mutta vielä on riittänyt. 

Meillä taas esikoinen (12) on kyllä jo hyvin jutussa mukana. Opastaa et osuu vaunu koukkuun ja veivaa nokkapyörää ylös. Tarkistaa valot ja kun leiriydytään niin on tassuveivi kädessä ennen kun on saatu vaunua edes irti koukusta. Vettäkin toistaseks välillä aina hakee ja muistaa laske lähtiessä antennin. Ehkä siitä vielä joskus tulee III:n polven vaanari. (Ite olen ensimmäisen polven, mutta mies on toisen)