Aihe: Lohduton olo

Kello lähentelee aamu-seitsemää ja vasta tässä tehdään nukkumaanmenoa; yö on kulunut lähimetsissä ja meren rannalla , 72 vuotiasta dementoitunutta miestä etsiessä..Etsintäpa rtio kolkutti ovea 00.30...Myöhemmin kävi ilmi, että mies oli ollut kateissa jo puolitoista vuorokautta, etsinnät aloitettu ilmeisesti vrk ilmoituksen teosta, mitä on vaikea käsittää...Ja nyt se mitä ilmeisimmen maksoi miehen hengen...Perjantai-iltamyöhään hänet oli nähty matkalla sinne, Toivonlinnan eli Suomen Kristillisen yhteiskoulun rantaan, mitä pitkin mies on lähtenyt kohti Harvanluodon siltaa, ja minne nyt jäljet kadotimme, tai ne katosivat kaislikkoon....Poli isi päätti miehen kuolleen ja huomenna etsitään ruumista...puuma-kopteri ei kuitenkaan löytänyt jäältä selkeää hukkumisavantoa...M Utta arvatkaa, jos etsintäkäsky ja ilmoitus olisi annettu heti katoamispäivänä, mies eläisi.....Vaikka olo on lohduton, on se kuitenkin parempi nyt, kun asian eteen sai tehdä edes jotain, kuin että jos olis joutunut vain murehtimaan kotona sitä, että lähimetsissä jonkun henki saattaa olla kiinni muutamista tunneista...miehell ä oli päällä vain villapaita....jaloi ssa kaksi vasemman jalan tossua, mikä teki etismisestä helpompaa...Mutta hän eläisi jos...hän oli muuten kävellyt valtavat matkat, lähtenyt aivan toiselta puolen piikkiötä...


t.Kaarina

         Nämä on niitä asioita jotka kohtaa jollakin lailla meitä kaikkia. Muistisairaus tulee meille itselle tai läheisille. Uutta on minulle tässä sairaudessa, että vanhus muuttuu pikku hiljaa känkkäränkäksi, ärtyisäksi ja jopa väkivaltaiseksi. Olen nyt äitini luona käymässä ja sain pitkän väännön jälkeen hänen ottamaan edes nukahtamispillerin iltasella kotiavustajan tuomana. Yleensä keskustelut tästä asiasta on mennyt, koskeen hyppäämisen uhitteluksi. Miten voi maailman herttaisin äiti muuttua tuommoseksi. Selvääkin selvempi on ettei hoitopaikkoja ole. Kuinka kymmenen tai kahden kymmenen vuoden päästä, kun suuret ikäluokat on seiten kasikymppisiä, huh, huh. Onneksi siskonllani on mahdollisuus olla muutamien viikojen aikana hänen luonaan, minä ja poikani käymme sitten välillä kun sisko on "lomalla". Etäisyydet meillä kaikilla on satoja kilometreja pitkät äidin luokse. Kun olisi iso huusholli silloin olisi mahdollisuus äidin asua jomman kumman luon. Mutta sekään ei ole yksinkertainen juttu, kun vanhus joka "riistetään" kotoaan on heti onneton ja alamäki alkaa.
           Toivottavasti kaarina sinun tilanne menee hyvin tai se on mennyt "hyvin". Kukaan meistä ei ole yksin näiden asioiden kanssa.         

voi harmi
mies parka ollut varmaankin ihan sekasin
kun ei ole tiennyt mihin menee ja missä on 
tuo dementtia on viheliäinen tauti
toivon vain ,että ei itselle tulis
vaikka jo onkin sellaista havaittavissa
ei tahdo muisti olla entisensä 
mutta samaa ihmettelen itsekkin , miks niin myöhään alettiin etsimään 

Sairaus taitaa iskeä yhä nuorempiin, jopa alle kuusikymppisiin. Jotka eivät selviä yksin kotona.

Juuri näin netissä uutisen että ko.mies on löytynyt menehtyneenä.

Juuri näin netissä uutisen että ko.mies on löytynyt menehtyneenä.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013020316629273_uu.shtml

Vapaaehtoiset tekee arvokasta työtä. Tuli vaan mieleen että kuuluuko tällä palstalla lukijoista kuin moni esim. vapepa:an tai spr:ään?

http://www.vapepa.fi/

http://www.punainenristi.fi/

Mies olisi löytynyt jo yöllä, mutta jostain kumman syystä helikopterille oli annettu määräys lenätä vain sillan toisella puolen, eli se puoi salmea mistä mies jäältä, osittain sinne uponneena löytyi, jäi kokonaan etsimättä. Sen puolen rannat haravoitiin kyllä, mutta kun mantereen puolen jäljet katosivat kaislikkoon (missä oli jäätynyttä sohjoa) eikä vastarannalta löytynyt maihinnousujälkiä, poliisi päätti että enää ei etsitä eläävä ihmistä...me emme luovuttaneet vaan etsimme vielä yhden entuudestaan etsimättömän rantakaistaleen, ja löysin tyttäreni kanssa sieltä miehen jäljet, kaislikossa jäätyneitä sohjojälkiä sileläkin ja kaksi askelta hangella...mutta hän oli kai käynyt silelä vain kääntymässä....

Mutta entistä surullisempi ja turhautunut olo, kun etsinnät aloitettiin niin myöhään....Oli ja olisi ollut käsittämätön johtolanka kun miehellä oli kummassakin jalassa vasemman jalan tossu eli jäljet olivat niin selkeästi löydettävissä...kun olisimme pääseet etsimään vuorokautta aiemmin, olisimme saaneet hänet hengissä !!! Nyt hän oli ollut vuorokauden jäälle jäätyneenä....OLi muuten kävellyt noin 20km ainakin...

me liityimme porukoihin ja etsimme vastakin, nyt oli tapaus vain sattumalta kotimetsissä ja rannoilla emmekä voineet vain odotella kotona miettien kuoleeko mies metsään vai ei.


t.Kaarina

Näitä tapahtuu aika paljon hyvinvointi Suomessakin. Pakkasta oli tuolloin -15 astetta.
Noin 12 tuntia ehti xxxxxxxxxxxx xxxxxx olla kadoksissa xxxxxxxxxxx keskustassa, ennen kuin hänet löydettiin maastosta tiistain vastaisena yönä.
Vuonna 1952 syntynyt, dementiaa sairastava oli maanantaina iltapäivällä matkalla kotiinsa, kun hän katosi.
Illansuussa käynnistetyt etsinnät johtivat tulokseen aamuyöllä kello 2.25. Löydettäessä hän oli tajuissaan ja olosuhteet huomioon ottaen hyvässä kunnossa.
Etsijöitä oli yli 50 henkeä muun muassa vapaaehtoisesta pelastuspalvelusta, VPK:sta ja poliisista.

Pakko oli lähteä etsimään, en voinut nukkumaankaan mennä, ennenkuin kotikulmani tiet ajelin, vaikka ei se tulosta osaltani tuottanutkaan.