Aihe: Empatiaa etsimässä

" Lippa vinossa, rotsi päällä, lökäfarkut puolikintuissa, kalsarin kuminauhassa björnborg... ".
Pitää olla niinkuin kaveritkin ovat, koviksia ja itsekkäitä, herkässä hoenta v***u, dissataan kaveria jos poikkeaa kuosista.  Nykypäivää ja aikuisilta opittu omaksi nuorison muodinmukaiseksi tyyliksi muovautunut olotila, jonka rikkomisesta seuraa ankara rangaistus.  Kiusaaminen.
Siksi on "pakko" olla ruodussa ja mennä muiden mukana.

Mistä moinen muoti.

Oppineet meiltä vanhemmilta, hokanneet telkusta ja facesta, youtubesta ja ameriikan koviksilta elävissä kuvissa.
Koko maailma menee samaa rataa, kieppuu samojen muoti-ilmiöiden ympärillä, jalostaa samoja periaatteita ja toimii kuten kuuluu toimiakin.  Että ei vain eroitu joukosta.  Siinä sisällä on helppo olla turvassa räkien pitkin katuja ja heitellen mäkkärin pakkauksia ympäriinsä.  Ihan kuten me vanhemmatkin näytämme tekevän.

Maalle muutti 8 henkinen perhe.
Ostivat vanhan omakotitalon, riuhtaisivat itsensä irti kaupunkimiljööstä ja muuttivat maalle.
Vanhimmat lapsista, pojat alkoivat tulla tuohon altistamisen ikään, nuoremmat tietysti aikanaan perässä.  Porua muutto kaupungista aiheutti tietysti, pojat protestoivat.

Koulumatkaa tuli parikymmentä kilometriä, se tehdään pikkubussilla.  Lähimpään taloon kavereiden luo on kilometrin verran.  Miljöö on maalaismaisemaa, ympärillä muutama asuttu talo, matkaa kaupunkiin 10 km.
Vanhemmat olivat tehneet ratkaisun.  Oli vain odotettava mitä tuleman pitää.

Perhe on asunut talossaan nyt pari vuotta.
Vanhempien poikien kouluarvosanat ovat nousseet reippaasti, kouluun on kiva mennä ja poikien käytös on muuttunut.
Usein koko porukka pelaa ja touhuaa yhdessä kotipihallaan, mailat, sukset ja potkurit saavat kyytiä
Isommat huolehtivat nuoremmistaan, koiraa ulkoilutetaan ennalta laaditun listan mukaisesti, lapset käyvät innokkaasti uusien harrastusten parissa kirkolla.  Perheen kaksi autoa nähdään liikekenteessä usein.
Perheen äiti kertoi vanhempien lasten saaneen kaksi vuotta aikaansa takaisin, palanneet uudelleen nuoruuteensa.

Muutos tuli ajallaan.
Maalaiskoulussa empatia ja arvot ovat vielä kohdallaan.  Luokkakoot ovat hallinassa ja opettajat jaksavat, häirikköjä sanan varsinaisessa merkityksessä ei liene.
Empaattisuus on muodissa täällä koska kaveritkin ovat sitä samaa.  No, eipä olotila poikkea tuosta ensimmäisen kappaleen meiningistä ollenkaan. 
Matkittavat ja omaksuttavat asiat vain ovat erilaisia.  Lapset samoja suomalaisia lapsia.  Farkut pysyvät vyötäröllä, pipo pidetään päässä, untuvatakki päällä.  Koska ulkona on kylmä.

Ei se empatia mihinkään ole kadonnut, siellä se on löydettävissä.

 

Weli Winemaker kirjoitti hyvän kuvauksen wiisaasta walinnasta.

Noinhan se menee.   Ihmiset ovat kuin määkivä lammaslauma noiden valtamerien takaa tulleiden muoti-ilmiöiden perässä.
Jokainen vuosi tulee jokin niinsanottu villitys Amerikoista,  jonka perässä koohotetaan myös täällä Pohjantähden alla. 
Yhteinen piirre kaikille villityksille on se,  että niihin tarvitaan rahaa! 
Ei ole niin köyhää slummia etteikö rullalaudat sielläkin pauku......
Rahamiesten nauru ja selkään taputukset kuuluvat kabineteista.  Vai tuleeko ääni sittenkin räppäreiden rummuista?

"Kahdeksankymmentä prosenttia inehmoista kulkee massan mukana.  Parikymmenestä osa aprikoi ja muutama prosentti kulkee omia polkujaan",  sanoo boatswain ystäväni.

Kyllä, oikea valinta, oikeaan aikaan tuolta perheeltä. Aina ei käy noin hyvin. En jaksa tilastoja kaivaa, mutta luulisin että suhteessa saman verran kasvaa maaseudulla syrjäytyneitä peräkamarin poikia kuin isommissa keskuksissa muista syistä heikoille joutuneita. Kaveripiirillä, ympäristöllä, koululla on iso merkitys, mutta tärkein on kuitenkin koti ja vanhemmuus. Siinä hommassa voi onnistua tai epäonnistua missä tahansa.

Kaverini, joka ei ole "boatswain" vaan mv, sanoi aina että "kyllä maaseutu pitää huolen lapsistaan" kun molempien lapset olivat vielä pieniä.
No, ei ihan mennyt heidän kohdallaan niin, valitettavasti.

Ite olen pienestä pitäen kehoittanut skidejä ajattelemaan itse ja kyseenalaistamaan muiden kouhotukset.

Tukea ajatukselleni on tullut jokseenkin odottamattomasta suunnasta. 

http://www.youtube.com/watch?v=qEUw2iyEx-U

Kun on hyvä itsetunto, kyllä pärjää seurassa kuin seurassa. Ei tietenkään kaikessa seurassa tarvitse tai haluakkaan pärjätä. Elämänsä toteutuksessa on tehtävä omat valinnat, vaikka suuri enemmistö "toyotamiesmäisesti" joutuukin silmät pyöreänä katselemaan. Monesti ne omat valinnat jää valitettavasti vasta kypsemmälle iälle.                                                              ... Parempi myöhään kuin...

Siinä oli hyvä otos Wm:llä siitä että -"kyllä maalla on mukavaa-"..näillä kriteereilla tein itse saman valinnan aikoinani kun tänne "maalle" muutin..olen itse "kaupungin"kasvatti ja tiedän tuon joukko voiman.
Aluksi suurin vastustaja "maalle" muutton oli vaimo joka jo väläytti, jako kahteen, ja suunnan vaihtoa avioliitossa..siitä vain sanoin..nykyään on tyytyväinen.
Matkaa kaupunkiin on n.20km, kouluun menevät molemmat lapset tosi eri suuntiin vielä, niin bussilla toisellä 10km ja toisella 20km.
Jahka rahat riittää autokoulun jälkeen jonkinmoiseen kulkuneuvoon niin vanhin tytär pääsee sitten "aikuistuttuaan" menemään omilla neuvoilla "kirkolle".
Tämä maalle muutto oli minun valinta ja perhe käveli valittaen perässä..jonkin aikaa..

Terveisin onnelliset maalaiset.

Vanhempien poikien kouluarvosanat ovat nousseet reippaasti, kouluun on kiva mennä ja poikien käytös on muuttunut.
Usein koko porukka pelaa ja touhuaa yhdessä kotipihallaan, mailat, sukset ja potkurit saavat kyytiä
Isommat huolehtivat nuoremmistaan, koiraa ulkoilutetaan ennalta laaditun listan mukaisesti, lapset käyvät innokkaasti uusien harrastusten parissa kirkolla.  Perheen kaksi autoa nähdään liikekenteessä usein.
Perheen äiti kertoi vanhempien lasten saaneen kaksi vuotta aikaansa takaisin, palanneet uudelleen nuoruuteensa.


Maalaiskoulussa empatia ja arvot ovat vielä kohdallaan.  Luokkakoot ovat hallinassa ja opettajat jaksavat, häirikköjä sanan varsinaisessa merkityksessä ei liene.
Empaattisuus on muodissa täällä koska kaveritkin ovat sitä samaa.  No, eipä olotila poikkea tuosta ensimmäisen kappaleen meiningistä ollenkaan. 
Matkittavat ja omaksuttavat asiat vain ovat erilaisia.  Lapset samoja suomalaisia lapsia.  Farkut pysyvät vyötäröllä, pipo pidetään päässä, untuvatakki päällä.  Koska ulkona on kylmä.

Ei se empatia mihinkään ole kadonnut, siellä se on löydettävissä.

 

Nyt kaiholla muistelen omien lasten "kyläkoulua" jossa kävivät. Vanhin kolme vuotta ja nuorempi vuoden. Sinne oli kiva mennä ja koulussa vahva "ME"-henki. Isommat koululaiset auttoivat pienempiä jne. Vanhemmat tunsivat toisensa ja oppilaat. (Oppilaita noin 50).

Sitten saivat kunnan silmäätekevät päähänsä lakkauttaa koulun. Koulumatka tuplaantui (4 -> 8 km), luokkakoko kasvoi (29 oppilasta!!) Jos on pipo päässä on nössö tai jos on vääränmerkkiset housut niin on köyhä. Enää en tunne puoliakaan oppilaista (yli 150 oppilasta koulussa), eikä tiivis yhteistyö opettajien kanssa ole enää arkipäivää. Tässä kohtaa menetettiin paljon muutakin kuin euroja

Siinä oli hyvä otos Wm:llä siitä että -"kyllä maalla on mukavaa-"..näillä kriteereilla tein itse saman valinnan aikoinani kun tänne "maalle" muutin..olen itse "kaupungin"kasvatti ja tiedän tuon joukko voiman.
Aluksi suurin vastustaja "maalle" muutton oli vaimo joka jo väläytti, jako kahteen, ja suunnan vaihtoa avioliitossa..siitä vain sanoin..nykyään on tyytyväinen.
Matkaa kaupunkiin on n.20km, kouluun menevät molemmat lapset tosi eri suuntiin vielä, niin bussilla toisellä 10km ja toisella 20km.
Jahka rahat riittää autokoulun jälkeen jonkinmoiseen kulkuneuvoon niin vanhin tytär pääsee sitten "aikuistuttuaan" menemään omilla neuvoilla "kirkolle".
Tämä maalle muutto oli minun valinta ja perhe käveli valittaen perässä..jonkin aikaa..

Terveisin onnelliset maalaiset.

Näinhän se mennee. Ei sitä leirintäalueella kulkimen vieressä aina viiti grillailla. Mieluummin omassa rauhassa maalla. Nämä maailman kiertäjät on ahneita laittamaan väliaikatietoja: Nyt istutaan tällä leirintäalueella, grillataan, juodaan paikallista olutta ja lämpötila 24 astetta. 

Ensi kesänä joudun laittamaan saman tyyppistä infoa mökiltä. (Eihän se ketään kiinnosta, mutta kuitenkin). 

Ensi kesänä joudun laittamaan saman tyyppistä infoa mökiltä. (Eihän se ketään kiinnosta, mutta kuitenkin). 

Höpö, kyllä vaan kiinnostaa!  Laita jo nyt ennakkoon kuvia mökiltäsi, että päästään tottumaan alueeseen ! 

Vieläkin mutisen, ettei se pelkkä maalle muutto tai siellä asuminen yksinään mitään ratkaise. Tarvitaan oikean laista vanhemmuutta ja se taas ei paikkaa kysele, välttämättä.

Älkääkä sanoko että maalla vanhemmilla on enemmän aikaa lapsilleen, osalla on toisilla ei.

Vieläkin mutisen, ettei se pelkkä maalle muutto tai siellä asuminen yksinään mitään ratkaise. Tarvitaan oikean laista vanhemmuutta ja se taas ei paikkaa kysele, välttämättä.

Älkääkä sanoko että maalla vanhemmilla on enemmän aikaa lapsilleen, osalla on toisilla ei.

Mikään asia ei ole "yksinkertaista"..ei edes vanhemmuus.
Ihmiset tekee valintoja omasta katsontakannastaa ja elämän arvojen perusteella..näistä asioista voi vääntää sitten mitä kukin haluaa.

Juu ja ei kivikaupungille, laitamilla asuu melkein kuin maalla ja lieveilmiöt on vähissä. 

Ei sitä leirintäalueella kulkimen vieressä aina viiti grillailla. Mieluummin omassa rauhassa maalla. Nämä maailman kiertäjät on ahneita laittamaan väliaikatietoja: Nyt istutaan tällä leirintäalueella, grillataan, juodaan paikallista olutta ja lämpötila 24 astetta. 

Tämän asiayhteyttä keskusteluun en ymmärrä, mutta lupaan laittaa tuollaisia päivityksiä tulevasta reissusta kahta enemmän kuin aikaisemmin, pistän ne vaikka sulle privalla. Jospa se saisi sinutkin hoksoomaan, että on hyvä vähän muailmaa kattella. Omat nisut kulkee kätevästi pakkasessa ja kahveet keitetään aina kun maistuu.

Vaan mikäpä väliaikatiedoissa, niitähän on meillä tuhatkunta sivua luettavissa jo nyt Takkahuoneesta ja suosio sen kun kasvaa! 

"Mikään asia ei ole "yksinkertaista"..ei edes vanhemmuus. "

No se nyt ei varsinkaan.
Täsmennän nyt vielä että en tarkoita etteikö maalla asumisessa olisi puolensa, mutta tiedän myös haitat sieltä lähteneenä. Ei välttämättä mene hyvin kaikilla sinne jääneillä eikä heidän lapsillaan, mutta onneksi päinvastaisia esimerkkejä löytyy, kuten Wine kertoi.

 . Maalla on mukavaa.
 Meillä kakarat on maailmalla ja mielestäni(mun kategorian mukaan) täysipäisiä.
 Tottakai maalla asumisessa on haasteensa, mutta myös vissit hyvät puolensa.
Pienempänä lapsia ei tarvitse vahtia  namusediltä tai muilta ääriaineksilta, maalla lapset tutustuvat alkulähteeseensä eli luontoon aivan eritavalla kuin kaupungissa, leikeissä ja sosiaalisissa suhteissa joutuu mielestäni käyttämään enemmän luovuutta, sekä ottamaan enemmän muita huomioon kuin kaupungissa.
Maalla oppii myös sen ettei välttämättä kaikkea saa heti, tai ettei aina tarvitse olla porukassa.
Maalla parhaimmillaan oppii myös huolehtivaa yhteisöllisyyttä

 mutta lupaan laittaa tuollaisia päivityksiä tulevasta reissusta kahta enemmän kuin aikaisemmin, pistän ne vaikka sulle privalla. Jospa se saisi sinutkin hoksoomaan, että on hyvä vähän muailmaa kattella. Omat nisut kulkee kätevästi pakkasessa ja kahveet keitetään aina kun maistuu.