Kävin muutama päivä sitten Turussa lääkärikeskuksessa. Putket laitettiin lastenlapsen korviin.
Siinä ootteluaikaa siunaatuikin sitten kaksi ja puoli tuntia. Rupesin sitten oottelemaan. Kahvia, tuoretta sämpylää oli tarjolla ja katselua, havainnointia ympärillä.
Katseeni iskeytyi parioveen.
Teräsrakenteiseen parioveen, jossa oli kaksi Abloy - sähkölukkoa ja - avaajaa. Toimi moitteetta tullessamme odotustilaan.
Kuka muuten tietää, mistä tuotemerkki ABLOY juontaa ? Nooh, vastata saa jos tietää, väärinkin voi vastata jos sietää.
Siis takaisin teräspariovien ja sähkölukkoavaajahäs säkkään.
Massiiviset ovet ovat painavat ja sähkölukot/avaajat siinä yläkarmissa melkoisen hallitsevat. Ovien avautumis-mekanismi toimi hitaasti, kolisten ja naristen, avautuen kaikenlisäksi ulos tulijaa vasten, joten sisääntulijan piti astua askel taakse, varmuuden vuoksi.
Avautumismekanismi piti sellaista rrjurrmjurrnixtöm - ääntä päätyessään kiinniasennosta päinvastaiseen. Lonksauttelivat siinä asettuessaan ennen lukitustaan paikalleen.
Oli aamu, kello puoli kahdeksan ja ovilla alkoi olla kiirettä.
Potilaita saapui yhä tiuhenevaan tahtiin ovien yritettäessä panna parastaan. Auki -kiinni-auki…. rrjurmjur… .
Melkoinen keksintö on tuollainen massiivinen teräspariovi ja sen kaksi sähköistä avaajaa.
Havukka-Ahon ajattelija olisi varmasti kehitellyt suuremmankin dilemman mokomista rumiluksista ja niiden toimivuuden kankeudesta. Minä vain keskityin siunailemaan nykyajan automatiikkaa ja kaikenmaailman sähkölukkojen luomaa ovimekaniikkaa ja kankeutta ihmisten jokapäiväiseen elämään.
Melkoinen energia kului jokaikisen kulkijan painaessa sähkölukkoa, odottaessa ovien mouruavaa avautumista ja niiden taas automaattisesti sulkeutuessa.
Kunnes välittömästi edellisen mentyä, tuli uusi potilas tehden saman uudelleen, ja sitten seuraava ja seuraava…..
Huokasin syvään ja ryyppäsin kahvia.
Heh, menivät epäkuntoon!
Sähkölukko lakkasikin toimimasta. Suonikohjukirurgi paineli aikansa ulkopuolen nappulaa ja vaihtoi jalkaa.
No, kun multakin on suonikohjuja leikattu, ajattelin päästää hänet leikkaamaan. Käänsin manuaalilukkoa kertoen lääkärille ovien olevan epäkunnossa, enkä kuuluvani lääkärikeskuksen vahtimestaristoon. Naurahti, mikäs siinä on naurahdellessa, kirurgin.
Aikani siinä manuaalilukkoa käyttäessäni ja ihmisiä sisään päästellessäni ajattelin mennä ilmoittamaan toimistoon hoitajalle, että pitäs mennä vessaan talon toiseen siipeen ja lukkovahtimestari näin poistuisi hetkeksi vahvuudesta.
Ymmärsi yskän, laittoin ovikiilat ovien väliin ja tullessani takaisin wessamatkaltani huomasin ovien toimivan moitteetta.
Olivat kiilatut molemmat auki.
Winemaker toivottaaa kaikille Jouluista Joulun odotusta ja ….
