Se lojui siinä märällä ruohkolla.
Ruohonleikkaaja oli sitä kohdellut kaltoin, silti se oli siinä. Pieni viilto oli crocsin pohjassa, hengissä se kuitenkin selvisi. Ainakin hengissä oli kun saavuimme kytkemään vaunumme pistoketta verkkoon. Poimin crocsin sähkötolpan katolle turvaan, suojaan seuraavan ruohonleikkaajan uhalta.
Mikä oli crocsin tarina, en tiedä.
Crocsi jäi Kohtauspaikan nurmikolta turvaan sähkökatoksen päälle odottamaan hymyilevää noutajaansa tai julmaa roskikseen korjaajaansa, kumpaa, en tiedä.
Näin joskus käy, elämästä toinen pari jää elämään omaa elämäänsä, toinen jatkaa omaa elämäänsä hetken. Kunnes huomataan hänen olevan paripuoli. Ja sama kohtalo odottaa sitä toistakin, molemmat katoavat.
Vai onko niin, että se ensimmäinen crocsi löytääkin pienen tytön aurinkoisena päivänä ja tyttö ottaa crocsin omakseen. Ottaa sen lemmikikseen, ajatellen löytävänsä sille jostain parin. Siksi laittaa sen kukkaiseen kesäkassiinsa, eikä kerro vanhemmilleen salaisuuttaan. Kantaa aarettaan mukanaan kesäkassissaan kunnes saapuu Kuninkaanlähteelle ja löytää sieltä paripuolen crocsin No. 45.
Ajattelee, että tuo yksinäinen isäcrocsi on pikkucrocsin isä. Poimii sen kesäkassiinsa ja esittelee sitten sitten saunan jälkeen vanhemmileen löytämiään aarteita. Perustelee löytöjään lämpimästi ja sillä, että koti pitää olla kaikilla!
Vanhemmat hyväksyvät tyttärensä ajatukset ja niin crocsit ja tyttö pääsevät nukkumaan, ohjaamon yläpuolelle.
Ennen nukahtamistaan tyttö lähettää crocsien taivaaseen kiitoksen.
Sieltä tulee vastaus samantien ; " Kiitos, se toinen crocsi vastaa, kiitos että huolehdit veljestäni ".
Uni voittaa väsyneen, ja vanhemmat toteavat elämän olevan kokemisen arvoista.
