Kirjoittaja
Aihe: Naapurin kissa (Luettu 2085 kertaa)
« Vastaus #1 : 31.01.2011 kello on 09:08 »
Ei se naapurille puhuminen auta. Sano sille kissalle, että pidätkö tosiaankin meidän kohtelua paljon parempana kuin kotona. Jos kissa toteaa teillä olevan paremmin, niin laaditte sitten kissan kanssa kirjeen kotiväelle. Josta selviää syyt naapurissa viihtymiselle, mukaan parannus ehdotukset hanhenmaksapalleroi neen ja kotiväen sängyssä nukkumisineen. Kirje killin kaulaan, ja ei muuta kun taipaleelle. Minä en ole oikein kissa immeisiä, joten en osaa tämän kummemmin neuvoa.
« Vastaus #2 : 31.01.2011 kello on 09:51 »
Kerro nyt naapureillesi ainakin, missä kissa luuhaa. Naapurit voivat olla huolissaan. Sen ruuan kanssakin kannattaa olla varovainen. Kissalle voidaan kotonaan tarjota jotain erityisruokaa ja ehkä säännöstellen terveydellisistä syistä. Kissat tottuvat helposti tiettyyn ruokaan ja muu ei sitten kelpaakaan. Jos kissan liikuskelu pihapiirissä ei sinua haittaa ja kerrot sen naapurille, niin tuskin naapurisikaan sitä telkeää. Hyvä olisi jos kissat olisivat leikattuja, niin ei tulisi niin paljon hajuhaittoja, eikä kesäkissaongelmia. Mouruamiset ja kylillä liikkumisetkin vähenisivät.
« Vastaus #3 : 31.01.2011 kello on 11:19 »
Meillä on myös tuollainen "lainakissa". Naapurin mummon kanssa ei olla edes puheväleissä, joten siltä on turha kysellä yhtään mitään. Alunperin toisen naapurin kissa piti meidän pihaa omana tonttinaan, vaan kun tuo naapurin mummeli hankki kissan, loppui tämän ekan kissan vierailut. Tää eka tapaus mm kaiveli nurmikkoa ja paskansi sitten pitkin pihaa, yök. Mummelin kissa Rölli osaa sentään käyttäytyä ja on tosiaan huolehtinut pihalla jylläävästä myyräongelmasta hyvin. Rölli ei meille sisälle tule (tulis, mutta ei päästetä) kun mies on allerginen. Kesällä mm makkaraa grillatessa on jotain kuoria kisulle heitelty, mutta muuten ei olla ruokittu. Lapset sitä saa silittää ja siihen ei ainakaan oo naapuri puuttunut. Kerran on kisu sisälle saakka tullut, mutta nätisti sanoin sille että jatkossa on syytä pysyä ulkona
« Vastaus #4 : 31.01.2011 kello on 13:29 »
« Vastaus #5 : 31.01.2011 kello on 15:45 »
Siskoni toinen kissa teki saman, muutti osa-aikaisesti asumaan naapurin lampolaan. Kotona se kävi alkuaikoina muutaman kerran viikossa, mutta ilmeisesti elämä puolivillinä naapurin luona oli mukavampaa. Tämä oli leikattu muutaman vuoden vanha uros, eli vietitkään ei vaikuttanut tuohon päätökseen.
Erään tuttavan kissa hakeutui naapuriin mummon luokse asumaan kun tuttava oli lomilla ja viikonloppuisin, oli kovinkin seurallinen ha hellyydenkaipuinen viikolla kun tuttava kävi töissä, mutta emännän jatkuva kotonaolo oli sille liikaa.
Juttele naapurisi kanssa ja koita pysyä samassa ravinnossa kun he käyttävät, jos annat kissan mielestä parempaa se ei välttämättä syö kotona ollenkaan. Tuskin se naapuri telkee kissansa sisälle, sen verran hyvin kissa osaa vaatia ulos, että ihminen antaa ekana periksi. Meidän toinen istahtaa ulko-ovelle ja rämpyttää postiluukkua kunnes joku reagoi ja vie sen lenkille, kerrostalon ulko-ovi siis ja sen luukun sisäpelti.
« Vastaus #6 : 31.01.2011 kello on 15:56 »
Meidän toinen istahtaa ulko-ovelle ja rämpyttää postiluukkua kunnes joku reagoi ja vie sen lenkille, kerrostalon ulko-ovi siis ja sen luukun sisäpelti.
Turussa oli aikoinaan katti, joka asui kerrostalossa, mutta kävi yksin lenkillä. Asukkaat tunsi sen ja päästivät ulko-ovesta sisälle. Siitä se köpötti kotioven taakse. En tiedä osasiko rämpyttää postiluukkua.
« Vastaus #7 : 31.01.2011 kello on 19:40 »
Meillä oli tytön kissa (sellainen puolipeto manxin ja maalaiskissan risteytys) neljä vuotta hoidossa ja se osasi avata ulkooven jos se ei ollut lukossa. Oli sitten menossa ulos tai tulossa sisälle.
« Vastaus #8 : 31.01.2011 kello on 21:31 »
Meillä oli katti joka oli aina yöt ulkona ja kesäsinkin se vaan kävi syömässä sisällä.Naapurin rouvaa kävi kattia sääliksi kun talvella se oleskeli heidän oven pielessä.Talvella se teki pesän sille siihen ovenpieleen ja keväällä se opetti sen tulemaan sisälle avoimesta ikkunasta.Kaikki meni hyvin siihenasti kunnes heidän tytär osti itselleen undulaatin.Kerran sitten katti taas meni kyläilemään ja tietysti siellä lenteli undulaatti.Luonnoli sesti tää meidän katti söi sen undulaatin ja kyllä oli naapurin tytär meille vihanen.Rouva kyllä otti syyt itselleen kun kerran oli opettanut katin tulemaan sisälle.No täytyihän kuitenkin meidän käydä eläinkaupassa ja leppyihän naapurin likka siitä sitten.
« Vastaus #9 : 2.02.2011 kello on 11:56 »
kannataa jutskaa naapurin kans ja sopia miten toimia ... meitin otto on maatiainen ja kunnon käärmekissa oli kerran kadoksissa kaksviikkoa , mutta selvis , et hän oli antamas saattohoitoa yhdelle hyvin vanhalle mummelille , joka kuoli tuonne metsän taakse pieneen mökkinsä tai no jotain sinnepäin .. tais sairaalaan kuolla , mutta otto oli usein nähty sen mökin luona jo aienminkin ... nyt on taas omakoti ottopojalle ollut se paras mesta ... naapurikin pyytää ottoa apuun hiirijahtiin , mut kun omistaa sellaisen pedon , kuin koira joka ei kissoja salli näköpiriinsä niin eipä otto sinne mene , joutui nimittäin kerran kuusenlatvaan ja oppi siitä .. naapuri soitti , et otto on kuuses .. eipä siinä muuta , kun ilta hämärsi juoksi otto poika kotiin kovaa vauhtia ja nytkin 5v... sen jälkeen kun mennään hakemaan yhdessä postia 700 m päästä ja sen talon ohitse laittaa otto nelivaihteen päälle joko jarruttaa ja kääntyy kotiin tai juoksee pitkin ojia sen talon ohitse ...onni taas on norjalainenmetsäkis sa ja saa pydystetyä hädintuskin kärpäsen , mut hyvä niin eipä pörrää surisemassa tässä talossa nekään ... olen niin 100% kisufani , mut eipä meillä muita lemikeitä sit ole ollutkaan ... kuin yht 4 kissaa ... kaks aikaisempaa sairaudet vei kissojen taivaaseen ...sit oli muutamia seeprapeippoja ja pari undulaattia sekä iso akvaario.... joskus muutamankymmentä vuotta sit , kun otimme oskari kisulin piti hän huolen roope undulaatin siirtämisestä lintujen paremmille jyväapajille..... silloin me otimme linnut häkkeineen ja siirsimme ne vanhemmilleni jotta lintu parkojen henki säilyis ...
« Vastaus #10 : 2.02.2011 kello on 13:49 »
Juttelin naapurin kanssa. Olikin ihmetellyt miksei kissalle tahdo ruoka kotona maistua. Ei pitänyt ollenkaan pahana jos kissa meilläkin luuhaa. Naapurilla on kaksi kissaa, joista toinen jäi hiljattain auton alle ja on toipunut vammoistaan pikkuhiljaa. On ilmeisesti saanut enemmän huomiota ja hellyyttä kotonaan kuin tämä meillä käyvä kissa, joka taitaa olla mustasukkainen ja siksi kaipaa huomiota meiltä.
No meiltä sitä saa....kaks vanhaa höppänää kontataan kissan peräss pitkin pirtin lattiaa ja leperrellään kuin pikkulapselle...
« Vastaus #11 : 2.02.2011 kello on 16:25 »
No niin, tuohan on hyvällä mallilla sitten.
« Vastaus #12 : 2.02.2011 kello on 16:49 »
Juttelin naapurin kanssa. Olikin ihmetellyt miksei kissalle tahdo ruoka kotona maistua. Ei pitänyt ollenkaan pahana jos kissa meilläkin luuhaa. Naapurilla on kaksi kissaa, joista toinen jäi hiljattain auton alle ja on toipunut vammoistaan pikkuhiljaa. On ilmeisesti saanut enemmän huomiota ja hellyyttä kotonaan kuin tämä meillä käyvä kissa, joka taitaa olla mustasukkainen ja siksi kaipaa huomiota meiltä.
No meiltä sitä saa....kaks vanhaa höppänää kontataan kissan peräss pitkin pirtin lattiaa ja leperrellään kuin pikkulapselle...
ihanaa ... et kisuli saa hellyyttä ja huomioo .. saattaa olla , et hän valkkaa teitit uudeksi isukisk ja äippäx ... niin kävi joskus enenvanhaan meitinkin iskälle ja äippälle ... saivat yxkax kisulin heitin asukis .. siin oli naapuri muuttanut uusiin maisemiin muutaman kilsan päähän ja kisuli päätti , et en halua sinne asuun van jään tänne parhaisiin hiirimetsiin ja apajiin jotta .. nii meidän isä ja äiti sai perhelisäystä miukusta .. oli suloinen kisuli hänkin
|