Karavaanarin keskustelut > Karavaanarin olohuone

Suomen turhin (rumin?) julkkis.

<< < (9/11) > >>

Turhan Höpöttäjä:
Eikös se Top 10 jo osoittanut, mistä halutaan keskustella. Niinhän myös paljon parjatussa etuteltassa, 24:sta puhumattakkaan.  :o
Minua ei häiritse jos Kanervan mielitietystä "keskustellaan", niin kauan kun häntä ei todisteta psyykkisesti sairaaksi.  ;)

Alan:
Nämä julkkikset ovat itse itsensä julkisuuteen tuoneet ja siten sallineet repostelunsa. Siinä ero yksityishenkilöön.

Miksipä me ei voida niistä pikkuhiprakassa voida jutella, varsinkin kun suurimmalla osalla ei mahda olla mitään aktiivista itse karavaanaritouhun kanssa menossa. :D

JEE:

--- Lainaus käyttäjältä: Alan - 29.01.2011     kello on 09:17 ---Nämä julkkikset ovat itse itsensä julkisuuteen tuoneet ja siten sallineet repostelunsa. Siinä ero yksityishenkilöön.

Miksipä me ei voida niistä pikkuhiprakassa voida jutella, varsinkin kun suurimmalla osalla ei mahda olla mitään aktiivista itse karavaanaritouhun kanssa menossa. :D

--- Lainaus päättyy ---

Myönnetään,mutta sittenkin.........t ämän enempää en ota asiaan kantaa ;)

joo o:
Hyvin arkaa asiaa käsitellään, kun puhutaan että on ruma tai kaunis. Mutta sen verran minäkin tätä sorkin että on myös ihmisiä jotka ovat jo 50 tai ylikin. Silti he näyttävät kaunistuvan ja ovat hyvänvointisen näköisiä. Paljon näkee huoliteltuja harmaatukkasia terveitä miehiä, samoin naisista näke että vanheneminen on heitä vaan kaunistanut. Ihan julkisuuden henkilöitäkin on nimeltämainitsematt a, "hyvin säilyneitä."

Itse olen varmaankin lapsuudessa saanut sellaisia peruja (kasvatuksen) että ainakaan itseä ei pidä pitää kauniina tai komeena. Sitä en ainakaan itse ole ollut koskaan. Kauneus oli hyvinkin arka asia, minulle ujolle hiljaiselle pojalle tossa koko koulu iän.
Maaseudulla täälläpäin kulttuuri ja kasvatus oli sen laatuista jossa tämä "hyvä itsetunto" ei päässyt isommin valloilleen, koska lapsia ei juurikaan keritty hellimään vaan kasvatus oli paremminkin työntekoa ja ainoa kriteeri millä sai arvostusta osakseen.
En ole kaunis vieläkään, mutta ainoa millä olen saanut arvostusta itselleni on ollut työnteko toisen palveluksessa. Muistan 15 vuotiaana kansalaiskoulussa metsänhoitotunnilla, kun olimme tutustumassa vesurilla tehtävään raivaustyöhön metsässä. Monikaan oppilaista ei ollut koskenut vesuriin, minua taas opettaja (metsänhoitaja) kehui kun puskaa kaatui, kertalyönnillä tommosta miehen ranteenvahvusta rankaa yhtenään. Samaten isännät tyhjennytti vasikan karsinoita tai sontaruumiaan, minulla ja hevosella alta kaksikymmpisenä, nojasivat karsinanlaitaan ja kehuivat kuinka homma kävi. Luulivat minua yllytyshulluksi mutta kyllä sen tahdin olin ihan kotona oppinut.
Vielä nytkin 35 vuoden jälkeen eräskin vanha (virkamies) muisteli kun kaadoin hänen metsäänsä tie uraa, että kyllä oli silloin hieno katsella kun homma kävi.

Mutta mikä on lopputulos. Tuki ja liikuntaelin sairaus (ja paljon muuta siihen liittyvää), paljon unettomia öitä (vuosia) särkyjen vuoksi, viimevuosina pitkiä sairauslomia, leikkauksia, osatyökyvyttömyysel äke ja mahdollisesti täysi tyäkyvyttömyys eläke, helvetin paljon voimakkaita särkylääkkeitä. Enkä vieläkään ole kaunis mutta siltä tuntuu että elämä on vääjäämättä ehtoo puolella.
Nyt olen yrittänyt tehdä sitä mikä hyvältä tuntuu ja ruumillista työtä vaan sen mukaan kun jaksaa. Vuotiset polttopuut mikä on senverran koneelistettu kun on järkevää, ne yritän vielä toivottavasti monena vuonna tehdä, kahden poikani avustamana. Nuo lääkeet ja nämä vaivat vievä ainakin puolet vuorokaudesta ja loppuelämästä hukkaan (myö sen kauneuden). Mitään en silti tekisi toisin vaan se on ollut elämää.

hartsakoski:
Kärsin kyllä aikamoista myötähäpeää kun yks ilta netistä tuon Tuksun kohellusta hetken seurasin :-\.Täytyi muutaman minuutin seurannan jälkeen vaimolle todeta,etten jaksa tuollaista shittiä katella.Kiteytettyn ä:"ei aivoja laisinkaan".Anteeksi raakuuteni,mutta tämä on mielipiteeni.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu

Vastaa