Aihe: Tupakkamiehen tuska ja tupakoinnin lopettaminen

14v. olin itsekkin kun aloittelin sauhuttelua, kymmenen vuotta sitä kesti, sitte tuli eka tytär ja koirahommeli vei aikaa ja kuntoilua niin tein lakon joka kesti kymmenen vuotta . olin sitte lomautettuna yhden talven ja lapsilla perjantai karkkipäivä, ajattelin, että, jos pikkusikari perjantaisin, jonkun aikaa se onnistui vaan pian teki mieli viikollakin, joten sallin sikarin keskiviikkonakin. se siitä lakosta sitte. Tupakki on kun alkoholi alkoholistille, ainakaan mulla se ei kestäny kymmenen vuoden jälkeenkään "härnäämistä"yhtään vaan taas menee aski päivässä, eikä aina riitäkkään

14v. olin itsekkin kun aloittelin sauhuttelua, kymmenen vuotta sitä kesti, sitte tuli eka tytär ja koirahommeli vei aikaa ja kuntoilua niin tein lakon joka kesti kymmenen vuotta . olin sitte lomautettuna yhden talven ja lapsilla perjantai karkkipäivä, ajattelin, että, jos pikkusikari perjantaisin, jonkun aikaa se onnistui vaan pian teki mieli viikollakin, joten sallin sikarin keskiviikkonakin. se siitä lakosta sitte. Tupakki on kun alkoholi alkoholistille, ainakaan mulla se ei kestäny kymmenen vuoden jälkeenkään "härnäämistä"yhtään vaan taas menee aski päivässä, eikä aina riitäkkään

Eiköhän se ole kuin polkupyörällä ajo,kerran kun opit sitä et unohda.En uskalla etes kokeilla mille se maistuis nyt,mutta ei ole kyllä haluakaan.

Pikkusikaaria tai piipullinen muutaman kerran vuodessa (ei joka kuukausi eikä joka toinenkaan) on kuin lääkettä tähän maaliseen vaellukseen 

Taitaa kohta tulla 2 vuotta täyteen piakkoin, tupakka vaihtui kulkineeseen, tiedä kumpi ompi vaarallisempaa 

Molempiin harrastuksiin saa ainakin kaikki rahat hukattua 

Molempiin harrastuksiin saa ainakin kaikki rahat hukattua 

Kyllä ne johonkin häviää. Varmin tapa hävittää rahat on yrittää viljellä pientä maatilaa. Jos kellä vielä on rahaa niin kanattaa kokeilla 

Kyllä ne johonkin häviää. Varmin tapa hävittää rahat on yrittää viljellä pientä maatilaa. Jos kellä vielä on rahaa niin kanattaa kokeilla 

No juu...ruokohelpivil jely mei persiilleen..eka Vapo torppas..sit yks mikä halus tehä sopparin sen ostosta torppas..nyt ne murskattu pellolle ja roundupattu..se kokeilu makso kevyet 4000e ..notta on toi viljelemine sit niin ihanan halpaa..Pellot on menossa vuokralle. Työkalut myyty..kohta kun vielä muutama vuosi niin menee koko perkleen tila myyntiin  Sitten on jo oltu röökamatta sen 10 vuot..ny tulossa 2 vuotta  siis mulla..Tuo isäntä alko vit..uuntumaan ja on sit pikkuhiljaa alkanut aika säännölliseen tupakinpolttoon..mi nä en.

Itse lopetin tuossa vuosi sitten. Vaikuttaisi toisaalla internetissä mölyämäni perusteella siltä, että vuosi olisi täyttynyt eilen. Senpä kunniaksi tulinkin kiskoneeksi palkeet täyteen itiöitä.

Champix oli lyhyen aikaa apuna, vaan käytännössä eniten apua oli addiktion toiminnan ymmärtämisestä. Hyväksymällä sen, että omaan ajukoppaan ei ole joka tilanteessa luottaminen, onnistuin hommassa.

Tupakkahan ei kuulu ihmisen normaaliin elämään, vaikka siitä muutaman kymmenen vuoden aikana tuleekin kiinteä osa ihan kaikkea. Ennen lopettamista suosittelen pohdiskelua. Pitää ymmärtää, että on palaamassa normaaliin sen sijaan että rakentaa ambivalenssimyllyn (ei ole oma keksintöni tämä sanahirviö), jossa vääntää itsensä kanssa kättä pitämällä itsensä väkisin nikotiinittomassa epävarmuuden tilassa.

Kun ei lakkoile, vaan lopettaa, ei lankea. JA lopetuksensa jälkeen pitää ymmärtää myös lopettaa se lopettaminen. Ikäänsä ei voi roikkua ex addiktina. Ei se sentään mitään sotaveteraaniutta ole.

Tosin... Se, mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi muille. Niin että onnea vain mille tahansa tavalle, jonka saatte toimimaan tuossa puuhassa 

Se on vähän,niin kuin yrittäs lopettaa kahvin juonnin,mulla ei ole vieläkään loppunut,tupakin poltto mutta aikasakin kutakin

Taas on sen aika..melkein kolme vuotta siitä kun aiheen aloitin. Eilen illalla kymmenen aikoihin ruttasin loput tupakit ja heitin roskikseen. Päätin oikeastaan mennä vaikeimman kautta aluksi. Heti ensimmäisenä päivänä 15 h työvuoro känniääliöiden kanssa. Lisäksi ei mitään korvikkeita vaan nikkiksestä kärsitään ja kovasti. Onneksi huomenna on vapaata niin voi olla helpompi päivä. Jännä juttu kuinka kiristää hermoja ihan oikeasti ja tuntee itsensä käveleväksi ruutitynnyriksi  Pienetkin asiat tuntuvat ärsyttävän paljon. Toivotaan että tasoittuu muutamassa päivässä...

Sori vaan, etten jaksanut koko ketjua kahlata.

Se on niin yksilöllistä, että...

Ite älysin, ettei nicorette tehoa, jos sitä jauhaa kuin purkkaa.

Se pitää mäihätä mälliksi ja pyöritellä ylähuullen ja ikenien välissä hissukseen. Tämän olen monelle neuvonut ja auttanut on.
Röökissä nikotiinin imeytyminen tapahtuu nopeasti keuhkojen kautta, ja pian tarvii taas uus pölli panna huuleen hulmuamaan.

Vaan jos sitä purkkaa enste vahvempaa, sitte miedompaa lörryyttelee huulessa, niin se se nikotiini imeytyy tasasemmin. Mulla meni 2 kk vahvemman kanssa ja sitte 4 kk miedomman kaa, ja homma oli kivuttomasti ohi.

8 vuotta meni ilman, ja sitten retkahdus, uusi yritys ja taas 5 vuotta ilman. Kolmannella kerralla 3 vuotta ilman samoilla konsteilla.
Nyt taas poltan, mutta hirvittää toi keuhkoahtauma. Yks kaveri on happilaitteissa Terhokodissa.

Eiköhän se mällin mäihyy taas ala.

Kyseessähän on puhtaasti nikotiiniriippuvuus .

Kapteenilla selkeäati tahdonvoimaa kun noin monta kertaa on ollut vuosia ilman. Kiinnostaisi tietää mikä on se kipinä ollut joka tupakoinnin on laukaissut uudestaan?

Samat asiat ne minuakin huolestuttaa ja kun urheilemassakin käy niin koen antavani vastustajille liikaa tasoitusta tupakin vuoksi. Lisäksi aamuköhät jne. vituttaa. Tossa oli lentsukin joku aika sitten ja teki vähän pesää keuhkoputkiin ja kestipä tupakkamiehellä parantuminenkin vaivasta pari viikkoa. Tämä oli taas vähän niinku lopullinen päätös tälle yritykselle.

Nyt kun makaa osastolla selkä leikattuna niin helpotti päätöstä lopettaa. Otin kyllä mukaan 2mg nicotinellin imeskelytabletit varmuudeksi. Kohta mennyt 2vrkn ilman sauhuja. Nikotiinihan ei itsessään ole kehossa kuin max. 7vrk ja kaikki loppu siitä on tapaa... esim. Aamutupakki, kahvin/ruuan jälkeen tai jotain odotellessa. Pari kertaa retkahtaneena voin kertoa, etten minä kestä edes sitä yhtä pikkusikaria vaikka se eka pahaa onkin. Aina on lapasesta lähtenyt. Viimeksi lähti käsistä sähkötupakilla kun kaveri semmoisen osti ja pitihän sitä maistaa kun niin vaarattomaksi haukuttiin. Noh, jotkut ovat sillä onnistuneet lopettamaan , mutta minä aloittamaan. Pakko suositella tuota 2mg nicotinelliä... vastaa 4mg:aa kun imeytyy suoraan limakalvoille. Ja siksikin hyvä kun se tilanne tulee, että pitäisi tupakiksi pistää niin tuo suuhun ja ennenkuin olet sen saanut imeksittyä tupakkitilanne on ohi. Voi pitää huulessa yms. Purkka ei ole toiminut kun purkkaa mutustelee muutenkin. Toivottavasti nyt olisi selkärankaa, että erossa pysyisi. (melko ironinen sanonta kun makaa selkä leikattuna sairaalassa).

Itellä pääsy jatkuvasta tupakoinnista oli aikas helppo! kysyin itseltäni kumpi hallitsee mielen  sinä vai tupakka..ja lisäksi se haisee pahalle varsinki kun on just käynyt kessulla ja tupakoimaton haistelee vieressä.. täysin irti en ole päässyt,  onhanse huumeista lievin, hermo lääke muka. toinen syy on sosiaalinen tupakointi! se porukka/parisuhde jossa olet jos siellä poltetaan niin hankala on lopettaa, josei sitten kaikki tee hurmaavaa joukko lopettamista yhessä.  sama toimii viinaksissa...kyllä keho kohtuuden kestää vaan jatkuvaa rasitetta pitää vain itelleen se tehdä selväksi henkilökohtaisesti. ..tupakki on täysin turha  kertokaapa mitä siitä on etua/hyötyä puolesta puhujat..

Tsemppiä vaan Jukeli!
Itse lopetin 30 vuotta sitten nikotiini purukumin avulla kun lapsi oli tulossa. Oli tiukka paikka.

Näin oli käydä